Pankki

Pankki on instituutio, joka tarjoaa finanssipalveluita, erityisesti maksuliikenteen hoitoa ja luotonantoa. Pankki kerää pääomaa suoraan omistajiltaan sekä ottamalla vastaan talletuksia. Pankkeja on monenlaisia, mutta yleisimpien liikepankkien toimintaperiaate on ottaa vastaan rahaa talletuksena, maksaa tallettajalle palkkioksi korkoa, joka rahoitetaan lainaamalla rahoja eteenpäin vähän korkeampaa korkoa käyttäen. Näiden korkojen erotuksella sekä erilaisten palvelumaksujen avulla rahoitetaan pankin toimintaa, tuotetaan voittoa omistajille ja korjataan luottotappioita. Pankit voivat myös luotonlaajennusta hyväksikäyttäen luoda ”välineitä, joilla jo liikkeeseen laskettua rahaa voidaan sähköisesti käyttää”. Pankit eivät tuota fyysisiä tuotteita, vaan useissa länsimaissa pankin liiketoiminta perustuu koron perintään asiakkaalta lainaamalla asiakkaalle toisilta pankeilta lainattuja ”vakuudettomia varoja”, joiden korko (hinta) pankille itselleen määräytyy markkinoilla päivittäin vaihtuvan Libor-koron mukaan. Suomen Pankin ”Raha ja luotto rahapolitiikassa” -julkaisun mukaan ”raha on nykyisin pääosin aineetonta, vain numeroita pankkien tietokoneissa. Se onkin pohjimmiltaan pelkkää luottamusta siihen, että joku lopulta vastaa maksusitoumuksesta. Raha on velkarahaa, käytännössä keskuspankin (keskuspankkiraha) tai yhä hallitsevammin talletuspankkien (pankkiraha) likvidiä velkaa, jota voidaan käyttää maksuvälineenä”. Pankkiraha, eli likvidi pankkitalletus, syntyy nykyisin valtaosin pelkkänä tilikirjauksena luotettavan talletuspankin myöntäessä luottoa asiakkaalleen. Tässä ostovoimaa syntyy tyhjästä. Euroalueella pankit edelleenlainaavat siis vakuudetonta fiat-rahaa ja perivät siitä korkoa asiakkailta.

Määritelmä

Nykyään pankki käsitetään yleisesti instituutiona, jolla on luottolaitokselle myönnetty toimilupa. Yleensä pankkilupia myöntää pankkisäädännön määrittelemä viranomainen ja se antaa oikeudet tarjota tavanomaisimpia palveluita kuten talletuksia. Suomessa nykyään luottolaitostoimiluvan myöntää Finanssivalvonta. Suomessa pankeiksi kutsutaan ainoastaan luottolaitoksia, jotka ottavat vastaan yleisön talletuksia. Esimerkiksi pelkkää joukkovelkakirjarahoitusta hankkiva luottolaitos ei ole pankki. Monet lainsäädännöt tuntevat myös rajoitettuja instituutioita, joilla on oikeus pankkitoiminnan kaltaisiin oikeuksiin ilman tarvetta pankkiluvalle.

Talousteoriassa on eri aikoina esitetty erilaista teoreettista analyysia pankkitoiminnasta. Vielä 1970-luvulla suuri osa tästä teoriasta käsitteli luottojen ja talletusten hinnoittelua (ns. Klein-Monti -kehikko). Uudemmassa pankkiteoriassa keskeinen kysymys on, mitä etuja pankeilla on muihin järjestelyihin, joilla säästäjien varoja voidaan kanavoida investointeihin. Keskeisenä käsitteenä uudemmassa pankkiteoriassa on delegoitu monitorointi: tallettajat eivät pystyisi arvioimaan investointeja suunnittelevan yrityksen luotettavuutta luotonottajana, mutta talletuksia keräävä luottolaitos voi tehdä sen heidän puolestaan.

Historia

Pankkitoiminnan historia ulottuu ajalle ennen varsinaisia pankkeja. Kultaa on usein säilytetty temppeleissä, ja Babyloniasta on löytynyt 1700-luvulle eaa. ajoitettuja mainintoja pappien antamista lainoista. Antiikin Kreikassa oli rahanlainaajia, jotka myös ottivat talletuksia, vaihtoivat rahaa ja tarkistivat sen aitouden. Rooman valtakunnassa oli julkisia notaareja, ja lainat pystyi maksamaan pankkiin.

Kristinuskon nousun myötä koronkiskonnasta tuli pahe, mikä teki pankkiirien toiminnasta kristinuskon piirissä moraalisesti epäilyttävää pitkäksi aikaa. Tämä avasi juutalaisille mahdollisuuden ryhtyä harjoittamaan pankkitoimintaa keskiajan Euroopassa.

1200-luvun Italiassa kehitettiin kaksinkertainen kirjanpito. Myös korko opittiin merkitsemään niin ettei se enää näyttänyt synniltä, joten pankkitoiminta palautui kristityille juutalaisilta. Firenzestä tuli maailman pankkitoiminnan keskus. Siellä etenkin Bardin ja Peruzzin suvut vaurastuivat feodaaliruhtinaita ja paavia palvelevalla, kehittyneellä pankkitoiminnallaan 1300-luvun alussa. Bardit laajensivat pankkitoimintaansa ympäri Eurooppaa ja tekivät monet sotaa käyvät hallitsijat pian riippuvaisiksi itsestään. Vuonna 1343 Englannin kuningas Edvard III jätti maksamatta suuret velkansa Bardeille ja Peruzzeille, minkä seurauksena nämä menivät konkurssiin. 1400-luvulla Firenzen johtaviksi pankkisuvuiksi nousivat Medicit ja Pazzit.

Saksassa Fuggerin suku nousi 1400-luvulla pankkitoiminnan valtiaiksi 1500-luvun lopulle asti.

Hallitsijoiden tarpeisiin keskittynyt pankkitoiminta laajensi 1600-luvun alkupuolella vaikutuspiiriään tavallisen kansan keskuuteen. Pankkitoiminta omaksui nykyaikaisia piirteitä pankkien alkaessa ottaa vastaan talletuksia ja lainatessaan hallinnoimiaan varoja ulkopuolisille korkoa vastaan. Pankin tulonlähteeksi muodostui vastaanotettujen talletusten ja myönnettyjen lainojen korkojen erotus, eli korkomarginaali. Shekistä tuli rahansiirron väline pankkien välillä. Perustettiin kansallispankkeja, ensimmäisenä Ruotsin kansallispankki vuonna 1668. Englannin kansallispankista muodostui 1700-luvulla maan keskuspankki. 1800-luvulla Rothschildin suvusta tuli maailman mahtavin pankkiirisuku.

Suomen pankkihistoria

Vuonna 1811 keisari Aleksanteri I antoi määräyksen perustaa Turkuun Suomen ensimmäinen pankki, Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori. Helsinkiin pankki muutti vuonna 1819. Tästä pankista kehittyi Suomen Pankki, joka on maailman neljänneksi vanhin keskuspankki. Varsinaiset keskuspankkitehtävänsä Suomen Pankki aloitti 1800-luvun loppupuolella, kun Suomi oli saanut oman rahan ja maahan oli perustettu liikepankkeja.

Pankkityypit

Suomen Pankki on suomalainen keskuspankki.

Pankit voidaan jakaa vähittäispankkeihin (engl. retail bank), keskuspankkeihin (Central bank) ja investointipankkeihin (investment bank).^lähde?

Vähittäispankeista yleisin on osakeyhtiömuotoinen liikepankki (commercial bank), joka yksinkertaistettuna ottaa vastaan talletuksia ja antaa lainaa. Liikepankit ovat suuri pankkiala, sillä ne tarjoavat palvelujaan sekä yksityishenkilöille että yrityksille. Säästöpankki (savings bank) on yksityishenkilöille suunnatun vähittäispankin muoto, jonka päätarkoitus on säästämisen edistäminen. Suomessa on myös osuuspankkeja, jotka ovat osuuskuntamuotoisia. Yksityispankit (private bank) tarjoavat yksityisyyttä ja laki- ja veroetuja. Tällaiset pankit perustetaan tavallisesti ns. veroparatiiseihin ja tällöin niistä voidaan käyttää nimitystä offshore-pankki (offshore bank) viitaten veroystävällisiin saarialueisiin.^lähde?

Investointipankit auttavat yrityksiä ja valtioita keräämään pääomaa laskemalla liikkeelle arvopapereita ja johdannaisia, joilla sitten käydään kauppa pörsseissä. Investointipankit myös neuvovat yrityksiä mm. fuusioissa ja yritysostoissa (mergers and acquisitions, M&A) sekä sijoituksista irtautumisessa (divestment). Tätä kutsutaan pankin myyntipuoleksi (sell side). Lisäksi investointipankkien toimintaan kuuluu ostopuoli (buy side), johon kuuluvat eläkerahastot ja sijoitusrahastot (mukaan lukien hedgerahastot).

Nykyään pankki voi toimia samanaikaisesti sekä vähittäispankkina että investointipankkina. Nimityksiä käytetään pankin päätoiminta-alan mukaan. Lisäksi jotkin pankit ovat erikoistuneet vain tiettyyn toiminta-alaan.

Suomalaisia pankkeja:

• Aktia
• OP-Pohjola
• Ålandsbanken
• Suomen Pankki

Eurooppalainen pankkijärjestelmä

Suomessa 60 % luotoista ja talletuksista oli ulkomaisten pankkien hallussa vuonna 2008. EU-ministerit haluavat yhtenäistää pankkien raportointijärjestelmän 2012 mennessä. Iso-Bitannia, Ranska ja Saksa haluavat valvoa pankkeja kotimaasta. Suomi haluaa antaa valvontatehtävän ulkomaiselle omistajamaalle.

EU:n valtiovarainministerit päättivät nostaa yksityishenkilöiden pankkitalletussuojan 50 000 euroon aiemmasta 20 000 eurosta Luxemburgissa 7. lokakuuta 2008. Suomessa talletussuoja on ollut 25 000 euroa. Valtionvarainministeri Jyrki Kataisen mukaan Suomi nostaa pankkitalletusten takauksen 50 000 euroon 8. lokakuuta 2008 lähtien. Aiemmin lokakuussa 2008 kansallisia päätöksiä talletussuojan nostamiseksi tekivät ainakin Irlanti, Saksa, Britannia, Itävalta, Tanska ja Ruotsi.

Tietoa pankkien koosta

Maailman kymmenen suurinta pankkiryhmää laskettuna Tier 1 -pääoman mukaan (2004, USD)

1. Citigroup — 73 miljardia
2. JP Morgan Chase — 69 miljardia
3. HSBC — 67 miljardia
4. Bank of America — 64 miljardia
5. Credit Agricole Group — 63 miljardia
6. Royal Bank of Scotland — 43 miljardia
7. Mitsubishi Tokyo Financial Group — 40 miljardia
8. Mizuho Financial Group — 39 miljardia
9. HBOS — 36 miljardia
10. BNP Paribas — 35 miljardia

Maailman kymmenen suurinta pankkiryhmää laskettuna varallisuuden mukaan (vuosi 2003, USD)

1. Mizuho Financial Group — 1 265 miljardia
2. Citigroup — 1 097 miljardia
3. Allianz — 1 002 miljardia
4. UBS — 907 miljardia
5. Sumitomo Mitsui Financial Group — 903 miljardia
6. Deutsche Bank — 892 miljardia
7. Fannie Mae — 888 miljardia
8. ING Group — 843 miljardia
9. BNP Paribas — 835 miljardia
10. Mitsubishi Tokyo Financial Group — 832 miljardia

Maailman kymmenen suurinta pankkiryhmää laskettuna voiton mukaan (vuosi 2004, USD)

1. Citigroup — 20 miljardia
2. Bank of America — 15 miljardia
3. HSBC — 10 miljardia
4. Royal Bank of Scotland — 8 miljardia
5. Wells Fargo — 7 miljardia
6. JP Morgan Chase — 7 miljardia
7. UBS — 6 miljardia
8. Wachovia — 5 miljardia
9. Morgan Stanley — 5 miljardia
10. Merrill Lynch — 4 miljardia

Aiheesta muualla

• Finanssialan Keskusliitto
  • Tietoa Suomessa toimivista pankeista
• Finanssivalvonta

Lainsäädäntö

• Laki luottolaitostoiminnasta (121/2007)
• Laki liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoista luottolaitoksista (1501/2001)
• Säästöpankkilaki
• Osuuspankkilaki