Ero sivun ”Saksan–Ranskan sota” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.2+) (Botti muutti kielilinkin sv:Fransk-tyska kriget muotoon sv:Fransk–tyska kriget
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 58: Rivi 58:
[[it:Guerra franco-prussiana]]
[[it:Guerra franco-prussiana]]
[[he:מלחמת צרפת-פרוסיה]]
[[he:מלחמת צרפת-פרוסיה]]
[[ka:საფრანგეთ-პრუსიის ომი (1870-1871)]]
[[ka:საფრანგეთ-პრუსიის ომი]]
[[la:Bellum Germanicum - Francicum]]
[[la:Bellum Germanicum - Francicum]]
[[lv:Francijas—Prūsijas karš]]
[[lv:Francijas—Prūsijas karš]]

Versio 1. maaliskuuta 2013 kello 02.51

Bazeilles'n taistelu 1. syyskuuta 1870
Napoleon III antautui, mutta pariisilaiset eivät luovuttaneet. Opiskelijat lähdössä miehittämään puolustusasemia.

Saksan–Ranskan sota (myös Ranskan–Preussin sota, 19. heinäkuuta 187010. toukokuuta 1871) käytiin Ranskan keisarikunnan ja Preussin johtaman Pohjois-Saksan liiton välillä. Pohjoissaksalaisten lisäksi liittoumassa olivat mukana myös eteläsaksalaiset valtiot Baden, Baijeri ja Württemberg. Eli todellisuudessa Ranska soti alusta alkaen Saksan keisarikuntaa (joka perustettiin sodan aikana Pariisissa 18. tammikuuta 1871) vastaan. Rauhansopimuskin allekirjoitettiin Saksan ja Ranskan kesken. Preussi oli Saksassa valtio valtiossa.

Ranska aloitti sodan tarkoituksenaan laajentaa alueitaan Belgiaan, Luxemburgiin ja Saksan länsiosiin. Preussin pääministeri Otto von Bismarck oli aiemmin provosoinut Ranskaa voimakkaasti, koska hän uskoi Ranskan aloittaman sodan avulla pystyvänsä toteuttamaan monien saksalaisten haaveet yhtenäisestä, Preussin johtamasta Saksan kansallisvaltiosta.

Sodan ratkaisutaistelu käytiin Sedanissa 1. syyskuuta 1870. Saksalaiset voittivat taistelun, ja Ranskan keisari Napoleon III joutui vangiksi. Keisarin kukistumisen jälkeen julistettu Ranskan kolmas tasavalta päätti kuitenkin jatkaa taistelua, ja Pariisi antautui vasta neljä kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen tammikuussa 1871. Preussin ja sen liittolaisten voitto johti Saksan keisarikunnan perustamiseen Versailles’ssa 8. tammikuuta 1871.

Ranskassa tappio johti sisäpoliittiseen mullistukseen. Sodan hävinnyt keisari Napoleon III luopui kruunustaan ja pakeni maasta, jolloin monarkia Ranskassa lopullisesti kukistui. Sodan jälkimainingeissa maaliskuussa 1871 nuorta kolmatta tasavaltaa vastustamaan noussut kapinaliike, Pariisin kommuuni, on lyhytikäisyydestään ja kaoottisuudestaan huolimatta toiminut yhtenä esikuvana myöhemmille kommunistivallankumouksellisille.

Sotilaallisessa mielessä sota osoitti armeijan yleisesikunnan tarpeellisuuden ja keskitetyn sodanjohdon tehokkuuden yhdistettynä rautateiden ja lennättimen luomiin hyviin yhteyksiin.

Frankfurtin rauha

Välirauha sodan osapuolten välillä solmittiin Versailles’ssa 26. helmikuuta ja lopullinen rauha Frankfurtissa 10. toukokuuta 1871. 1700-luvulta asti kokonaan Ranskaan kuuluneet, mutta kieleltään saksalaiset Elsass ja osa Lothringenia liitettiin Saksan keisarikuntaan Elsass-Lothringenin valtakunnanmaana (saks. Reichsland Elsaß-Lothringen) Bismarckin vastustuksesta huolimatta. Ranska määrättiin myös maksamaan huomattavat sotakorvaukset. Sodan jälkeen noin 50 000 ihmistä muutti Saksaan liitetyiltä alueilta Ranskaan. Elsassin ja Lothringenin menetys loukkasi ranskalaisten kansallistuntoa, eikä rauhaa siellä pidetty pysyvänä. Sodan synnyttämän katkeruuden voidaankin katsoa vaikuttaneen merkittävästi ensimmäisen maailmansodan syttymiseen vajaa puoli vuosisataa myöhemmin.

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan–Ranskan sota.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Malline:Link GA

Malline:Link FA

Malline:Link FA Malline:Link LA