Colosseum

Colosseum on Byronin sanoin ”ikuisen kaupungin” vertauskuva.

Colosseum (ital. il Colosseo) oli antiikin Rooman suurin amfiteatteri, jonne mahtui 40 000 – 50 000 katsojaa. Colosseumin rakentamisen aloitti keisari Vespasianus 70-luvun alussa, ja se valmistui vuonna 80 Tituksen hallituskaudella. Antiikin aikana rakennus tunnettiin nimellä Amphitheatrum Flavium, ”Flaviusten amfiteatteri”. Colosseum-nimitys otettiin käyttöön vasta keskiajalla. Nimi tulee joko rakennuksen suuresta koosta tai sen lähistöllä aikoinaan sijainneesta keisari Neron kolossaalisesta patsaasta.

Vaikka Colosseum on nykyään pahasti vaurioitunut maanjäristyksien ja kivenryövääjien takia, se on ikuisen kaupungin symboli ja parhaita esimerkkejä roomalaisesta arkkitehtuurista. Colosseum on Rooman suosituimpia nähtävyyksiä ja katolisen kirkon pyhä paikka. Paavi johtaa Ristin tien soihtukulkuetta Colosseumille vuosittain pitkäperjantaina. Colosseum on myös kuvattu Italian viiden sentin kolikkoon.

Colosseum sijaitsee aivan Rooman keskustassa Via dei Fori Imperialin varrella lähellä keisariforumeita.

Historia

Antiikin ajan Rooman keskustan kartta. Colosseum on kartan oikeassa yläkulmassa.

Rakentaminen

Keisari Vespasianus aloitti Colosseumin rakentamisen vuonna 72. Se sijoitettiin keisari Neron yksityispalatsin Domus Aurean puutarhassa sijainneen tekojärven paikalle.

Vespanius ja hänen seuraajansa muuttivat alueen ulkomuotoa laajalti. Vaikka Neron patsas Colossus säästettiin, suurin osa muusta Domus Aureasta hävitettiin. Neron tekojärvi täytettiin, ja alue otettiin uuden amfiteatterin käyttöön. Entisen Domus Aurean alueelle rakennettiin lisäksi gladiaattorikouluja ja muita amfiteatterin toimintaa tukevia rakennuksia. Rakennustyömaalta löytyneen kaiverruksen mukaan "keisari Vespasianus määräsi tämän uuden amfiteatterin rakennettavaksi kenraalinsa ryöstösaaliilla". Tämän on ajateltu viittaavan roomalaisten keräämään valtavaan sotasaaliiseen ensimmäisen juutalaissodan loputtua vuonna 73. Colosseumin voidaan siis tulkita olleen suuren voiton mahtava muistomerkki. Vespaniuksen päätös muuttaa keisari Neron käyttöönsä ottamat alueet julkisiksi voidaan myös nähdä kansalle suunnattuna populistisena eleenä. Kaupungin reunoille rakennetuista monista amfiteattereista poiketen Colosseum rakennettiin kaupungin keskustaan.

Colosseum oli valmistunut jo kolmanteen kerrokseen asti, kun Vespasianus kuoli vuonna 79. Amfiteatterin ylimmät osat valmistuivat seuraavana vuonna, ja amfiteatterin vihki käyttöön Vespasianuksen poika, keisari Titus. Dio Cassius kertoi, että vihkiäisjuhlien aikana surmattiin 11 000 eläintä ja että juhla kesti sata päivää. Amfiteatteria laajennettiin Vespaniuksen nuoremman pojan Domitianuksen noustua valtaan. Hän rakensi amfiteatterin areenan alle hypogeumin, tunnelirakennelman, jonne orjat ja eläimet majoitettiin. Lisäksi hän rakennutti amfiteatterin yläosaan parven, jotta katsojille saatiin enemmän istumatilaa.

Myöhäisantiikki

Colosseum vaurioitui vuonna 217 tulipalossa, jonka Dio Cassiuksen mukaan aiheutti salama. Palossa tuhoutuiva amfiteatterin ylimmät puiset osat. Amfiteatteria ei kunnostettu ennen kuin vasta vuonna 240, ja uudestaan sitä kunnostettiin 250 tai 252 sekä jälleen vuonna 320. Kaiverrukset kertovat, että useita osia Colosseumista korjattiin keisareiden Theodosius II ja Valentinianus III hallintovuosina 425–450. Korjaukset johtuivat luultavasti vuoden 443 suuresta maanjäristyksestä. Uusia korjauksia tehtiin vuosina 484 ja 508. Areenaa käytettiin kilpailuihin vielä 400-luvulla. Viimeiset maininnat gladiaattoriotteluista ovat vuodelta 435. Eläinten metsästysnäytökset jatkuivat ainakin vuoteen 525 asti.

Keskiaika

Keskiajalla Colosseum otettiin aivan toisenlaiseen käyttöön. Amfiteatterin sisäpuolelle valmistui 500-luvun lopulla pieni kirkko. Areena muutettiin hautausmaaksi. Katsomoiden alla olevat holvit ja syvennykset muutettiin asunnoiksi ja työpajoiksi, ja niitä käytettiin historiallisten lähteiden mukaan vielä 1100-luvulla. 1200-luvulla Frangipanien suku teki Colosseumista linnoituksen.

Colosseum vaurioitui pahasti vuonna 1349, kun amfiteatterin eteläosan ulkoseinämä romahti maanjäristyksessä. Suuri osa romahtaneen osan kivistä käytettiin Rooman muiden rakennuksien, palatsien ja kirkkojen rakentamiseen. Tämän jälkeen kristilliset sääntökunnat asuttivat Colosseumin pohjoisen kolmanneksen ja pysyivät siellä aina 1800-luvulle asti. Amfiteatterin sisäosista ryövättiin runsaasti kiveä muihin rakennuksiin. Areenan marmoria poltettiin kalkiksi. Kiviä yhdessä pitävät pronssiset kiinnikkeet hakattiin irti. Kiinnikkeiden irrotuksesta syntyneitä koloja on nähtävillä runsaasti eri puolilla amfiteatteria.

Areenan roomalaisaikaista kantta ei ole säilynyt, minkä vuoksi roomalaisaikaisten rakenteiden alapuoliset eläinhäkit ja käytävät ovat nykyään nähtävissä.

Uusi aika

1700- ja 1800-lukujen aikana paavit etsivät uusia keinoja hyödyntää käyttämättömiä Colosseumin raunioita. Paavi Sixtus V suunnitteli raunioiden muuttamista suureksi villatehtaaksi. Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui Sixtus V:n kuoltua. Kardinaali Altieri järjesti vuonna 1671 Colosseumilla härkätaisteluja, mutta ne lopetettiin julkisen vastustuksen takia. 1740-luvulla Colosseumin pieni kirkko kunnostettiin, ja vuonna 1749 paavi Benedictus XIV antoi Colosseumille virallisen aseman Rooman pääsiäisjuhlallisuuksissa. Samalla paavi kielsi raunioiden käyttämisen kivilouhoksena. 1800-luvulla kirkkovaltio aloitti Colosseumissa laajemmat entistämistyöt.

Colosseumin leikkaus ja yhteiskuntaluokkien istuma-alueet.

Arkkitehtuuri

Arkkitehtonisesti Colosseum on sekoitus antiikin Kreikkaa ja Roomaa, ja siinä yhdistyvät kreikkalaiset kapiteelit ja roomalaisten etruskeilta omaksuma kaariholvaus.

Käyttö

Colosseum oli aikoinaan raakojen gladiaattorinäytäntöjen tapahtumapaikka. Perinteisten gladiaattoriotteluiden lisäksi Colosseumilla järjestettiin muitakin tapahtumia, kuten meritaisteluita (areena pystyttiin täyttämään vedellä), eläinten metsästyksiä, ristiinnaulitsemisia, vanhojen taistelujen toisintoja ja draamoja, jotka pohjautuivat klassiseen mytologiaan. Viimeiset merkinnät Colosseumissa pidetyistä kisoista ovat 500-luvulta. Paavi Benedictus XIV:n (1740-1758) mukaan siellä tapettiin kristittyjä heidän uskontonsa takia, mikään historiallinen lähde ei kuitenkaan asiaa mainitse. Myöhemmin sitä on käytetty kristillisten sääntökuntien asuinpaikkana, linnoituksena, kivilouhoksena ja kristillisenä pyhäkkönä.

Colosseumin 40 000 hengen yleisökapasiteetti on nykymittapuullakin huomattava. Vertailuna nykypäivään Helsingissä sijaitsevan Hartwall-areenan katsomoon mahtuu vain noin 13 000 henkeä.

Aiheesta muualla

• • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Colosseum Wikimedia Commonsissa
• Vaasan yhteislukio - Kaj Swanljung: Rooman ajan tunnetuin monumentti

Kirjallisuutta

• Keith Hopkins & Mary Beard: The Colosseum. Harvard University Press, 2005. ISBN 0-674-01895-8.