Ehdollinen rangaistus

Ehdollinen rangaistus on yleisesti eri oikeuskulttuureissa tehokkaaksi ja edulliseksi havaittu tapa puuttua lähinnä ensikertalaisten tai nuorten rikoksiin. Jossain kulttuureissa ehdollista rangaistusta kutsutaan lykätyksi rangaistukseksi. Idea on kuitenkin sama, eli tuomioistuin tuomitsee rikoksesta rangaistuksen, jota ei kuitenkaan panna täytäntöön, jos tuomittu parantaa tapansa, eikä enää jatkossa syyllisty uuteen rikokseen. Ehdolliseen rangaistukseen saattaa sisältyä tietty ajanjakso, jonka kuluttua rangaistus raukeaa, jos uutta rikosta ei ilmene.

Ehdollista rangaistusta ei pidä sekoittaa ehdon­alaiseen vapauteen, joka vanki tietyin edellytyksin päästetään, kun hän on jo ollut vankeudessa määräosan hänelle tuomitusta rangaistus­ajasta.

Ehdollinen rangaistus Suomessa

Suomessa on käytössä ehdollinen vankeusrangaistus. Ankaruudessaan se sijoittuu sakkorangaistuksen ja yhdyskuntapalvelun väliin.

Enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi.

Kun vankeus tuomitaan ehdollisena, rangaistuksen täytäntöönpano lykkääntyy koeajaksi. Ehdollisen vankeuden koeaika on vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta. Koeaika alkaa tuomion julistamisesta tai antamisesta.

Jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa, tai jos ehdollinen vankeus on vuotta pidempi, vähintään 20 ja enintään 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan. Valvonnan kesto on yksi vuosi kolme kuukautta. Valvonta voidaan tuomita, jos sitä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi sekä uusien rikosten ehkäisemiseksi.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeuden pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Tuomioistuin voi myös määrätä ehdollisen vankeuden täytäntöönpantavaksi vain osaksi, jolloin rangaistus jää muulta osin ehdolliseksi entisin koeajoin.

Myös tieliikennerikokseen liittyvä ajokielto voidaan tietyillä edellytyksillä määrätä ehdollisena. Kysymys ei kuitenkaan ole varsinaisesta rangaistuksesta, vaan rikoksen johdosta määrättävästä turvaamistoimesta.

Kritiikkiä

Ehdollisessa rangaistuksessa on ilmennyt ongelmia, sillä sitä ei yleisesti pidetä rangaistuksena.

Esimerkiksi nuorille ei ehdollisesta rangaistuksesta koidu konkreettista, heti tuntuvaa rangaistusta. Niinpä se synnyttää käsityksen, että teosta ei seurannut mitään rangaistusta. Ehdollinen koetaan vain eräänlaiseksi pelotteeksi mahdollisesti tulevasta rangaistuksesta. Samoille henkilöille voi kasautua useita ehdollisia rangaistuksia peräkkäin, jolloin ehdollinen rangaistus ei selvästikään toimi varoituksena.

Itä-Suomen yliopiston professori Matti Tolvasen mukaan ehdollista käytetään, koska se on halvempi, ja samalla unohdetaan uhrin näkökulma.

Ehdollinen tuomio Ruotsissa

Ruotsissa ei varsinaista ehdollista rangaistusta ole käytössä, vaan siellä käytetään ehdollista tuomiota (ruots. villkorlig dom), jossa ei määritellä mitään tiettyä rangaistusta seuraamukseksi tuomitun rikoksesta. Ehdolliseen tuomioon liittyy koeaika, jonka kuluessa ilmenevistä uusista rikoksista tuomitaan ankarampi rangaistus sen johdosta, ettei ehdollisesti tuomittu ole parantanut tapojaan. Lopputulos tuomitun kannalta saattaa siis hyvinkin olla sama kuin Suomessa.