Paavo Heininen

Paavo Heininen 1960-luvulla.

Paavo Johannes Heininen (s. 13. tammikuuta 1938 Järvenpää) on suomalainen säveltäjä ja pianisti.

Heininen opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa sekä pianonsoittoa ja sävellystä Sibelius-Akatemiassa. Sävellystä hänelle opettivat Aarre Merikanto, Einojuhani Rautavaara, Einar Englund ja Joonas Kokkonen. Suoritettuaan sävellysdiplomin vuonna 1960 hän jatkoi opintojaan Kölnissä ja New Yorkin arvostetussa Juilliard School of Musicissa.

Heininen on ollut suomalaisen musiikin keskeisimpiä modernisteja. Hänen tuotantonsa jaetaan usein, hieman pelkistäen, kahteen tyylikauteen: dodekafoniseen (n. 1957–1975) ja jälkisarjalliseen (1976–). Heiniseen on alusta lähtien lyöty tietynlaista Suomen musiikin "kauhukakaran" leimaa. Monet hänen teoksensa ovat modernistisuutensa ja esitysteknisen haastavuutensa vuoksi saaneet odottaa kauankin ensiesityksiään. Tässä mielessä Heinisen kohtalotoverina voidaan pitää hänen opettajaansa Aarre Merikantoa.

Paavo Heininen on toiminut sävellyksen opettajana Sibelius-Akatemiassa, ja hän on siten ollut mukana kasvattamassa merkittävää säveltäjäsukupolvea. Hänen oppilaisiinsa lukeutuvat muun muassa Magnus Lindberg, Kaija Saariaho ja Jouni Kaipainen.

Heininen tunnetaan myös erinomaisena pianistina, ja hän on soittanut useiden pianoteostensa kantaesitykset. Pianosonaatin Poesia squillante ed incandescente ("Hehkuva ja helisevä runoelma") nimi tiivistää jotain Heinisen kirjoittamasta pianotyylistä.

Heinistä voidaan pitää ensi sijassa orkesterisäveltäjänä. Hänen tuotantonsa keskeisiä teoksia ovat viisi sinfoniaa, neljä pianokonserttoa, konsertto alttosaksofonille ja orkesterille, viulukonsertto, sellokonsertto, Adagio ("konsertto orkesterille variaatioiden muodossa"), Poesia squillante ed incandescente, jousikvintetto, ...tyttöjen kävely ruusulehdossa... jousiorkesterille sekä oopperat Silkkirumpu ja Veitsi.

Heininen on säveltänyt lukuisia kamarimusiikki- ja sooloteoksia erilaisille kokoonpanoille, viime vuosikymmenen aikana mm. pianolle ja uruille. Hänen huilukonserttonsa. Autrefois kantaesitettiin syksyllä 2010 Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertissa. RSO kantaesitti Heinisen Eläinten Te Deum -oratorion kaksi osaa konsertissaan tammikuussa 2013 (Kaukametsä ja Musta kehtolaulu).

Kirjallisuus

• Jan Blomstedt: Heinistä kuunnellessa. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31582-6 (nid.).

Aiheesta muualla

• Fennica Gehrmanin Paavo Heininen -sivut
• Kansallisbiografian artikkeli (maksullinen)