Ero sivun ”Victor Hugo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rubinbot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.5.4) (Botti lisäsi: als:Victor Hugo
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.3) (Botti lisäsi: min:Victor Hugo
Rivi 87: Rivi 87:
[[zh-min-nan:Victor Hugo]]
[[zh-min-nan:Victor Hugo]]
[[ba:Гюго, Виктор]]
[[ba:Гюго, Виктор]]
[[min:Victor Hugo]]
[[be:Віктор Гюго]]
[[be:Віктор Гюго]]
[[be-x-old:Віктор Юго]]
[[be-x-old:Віктор Юго]]

Versio 11. helmikuuta 2013 kello 02.29

Victor-Marie Hugo
Victor Hugo
Victor Hugo
Henkilötiedot
Syntynyt26. helmikuuta 1802
Besançon, Ranska
Kuollut22. toukokuuta 1885 (83 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus  Ranska
Ammatti kirjailija, runoilija, poliitikko
Kirjailija
Kirjallinen suuntausromantiikka
Esikoisteos Nouvelles Odes et Poésies Diverses (1824)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Victor Hugo (26. helmikuuta 1802 Besançon22. toukokuuta 1885 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija ja runoilija romantiikan ajalta. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Pariisin Notre-Dame (1831) ja Kurjat (1862).

Victor Hugo oli myös innokas ihmisoikeuksien puolustaja, vaikkakin hänen poliittiset aatteensa vaihtelivat ajan kuluessa. Nuorena hän oli hyvin konservatiivinen, mutta kääntyi vuosikymmenten kuluessa yhä enemmän vasemmalle. Hänen intonsa ihmisoikeuksien puolesta oli kuitenkin jatkuvaa, ja näistä tunteista syntyi myös hänen teoksensa Kurjat, joka ilmestyi vuonna 1862 ja saavutti suuren menestyksen heti ilmestyttyään. Käsikirjoitus Kurjiin syntyi alun perin jo vuosia ennen ilmestymistä, mutta koska Hugon aatteet – ja asenteet muun muassa kirkkoa kohtaan – olivat muuttuneet, kirjoitti hän koko kirjan uudelleen. Kurjien ilmestymisen aikaan Victor Hugo oli maanpaossa Guernseyssä, koska hän oli ankarasti arvostellut Napoleon III:n vallankaappausta.

Poliittinen toiminta ja maanpakolaisuus

Victor Hugo valittiin Ranskan akatemian jäseneksi vuonna 1841, mikä vahvisti hänen asemansa Ranskan merkittävimpiin kuuluvana kirjailijana. Tämän jälkeen hän alkoi osallistua myös politiikkaan ja kannatti Ranskan muuttamista tasavallaksi. Hän vastusti muun muassa kuolemanrangaistusta ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja kannatti painovapautta. Hän ilmaisi tukevansa myös Puolan itsehallintoa. Helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1848 hänet valittiin Ranskan toisen tasavallan lakiasäätävän kansalliskokouksen jäseneksi.

Victor Hugo Jerseyssä, jossa hän oli maanpaossa 1853–1855.

Kun presidentiksi valittu Louis Napoleon (Napoleon III) vuonna 1851 teki vallankaappauksen ja saattoi voimaan ei-parlamentaarisen valtiosäännön, Hugo arvosteli häntä ankaraksi ja julisti hänet Ranskan petturiksi. Hugo joutui tämän vuoksi lähtemään maanpakoon, ensin Brysseliin, sitten Jerseyyn ja lopulta Guernseyn saarelle, jossa hän asui vuoteen 1870 saakka. Hugo kirjoittikin monet teoksensa, muun muassa Kurjat, Guernseyssä.

Maanpakonsa aikana Hugo julkaisi Napoleon III:ta vastaan myös poliittiset pamfletit Napoléon le Petit (”Napoleon Pieni”) ja Histoire d'un crime (”Erään rikoksen historia”). Näiden pamflettien levittäminen Ranskassa oli kiellettyä, mutta niillä oli silti huomattava vaikutus.

Victor Hugo vaikutti osaltaan myös siihen, että Britannian hallitus päätti olla teloittamatta kuutta irlantilaista, joita syytettiin terrorismista. Hän vaikutti osaltaan myös siihen, että kuolemanrangaistus poistettiin Genevessä, Portugalissa ja Kolumbiassa.[1]

Vuonna 1859 Napoleon III päätti armahtaa kaikki maasta lähteneet poliittiset pakolaiset ja sallia heidän palata kotimaahansa. Victor Hugo kuitenkin kieltäytyi palaamasta, ennen kuin Napoleon vuonna 1870 oli kukistettu vallasta ja Ranska oli jälleen muutettu tasavallaksi. Pian sen jälkeen hänet valittiin Ranskan kansalliskokouksen ja senaatin jäseneksi.

Victor Hugo otti monesti kantaa myös taiteilijoiden ja kirjailijoiden tekijänoikeuksia koskeviin kysymyksiin. Hän olikin yksi Association Littéraire et Artistique Internationale -järjestön perustajajäsenistä ja vaikutti osaltaan siihen, että asiasta vuonna 1886 tehtiin kansainvälinen Bernin sopimus.

Suomennetut romaanit

  • Kuolemaantuomitun viimeinen päivä. (Le dernier jour d’un confamné, 1829.) Suom. Urho Kivimäki. Karisto, 1917.
  • Pariisin Notre-Dame. (Notre-Dame de Paris, 1831.) Suom. Huugo Jalkanen. WSOY, 1915 (korjattu suomennos 1954, 6. painos 1995).
  • Lucrezia Borgia. (Lucrèce Borgia, 1833.) Suom. Juhani Aho. WSOY, 1907.
  • Kurjat. 1–5. (Les misérables, 1862.) Suom. Eino Voionmaa. Porvoo: WSOY, 1927–1931 (lyhennetyn laitoksen 14. painos 1999).
  • Meren ahertajat. (Les travailleurs de la mer, 1866.) Suom. Olli Nuorto. WSOY, 1950.
  • Nauruihminen. (L'homme qui rit, 1869.) Suom. Kai Kaila. Lehtipaino, 1946.
  • Yhdeksänkymmentäkolme: Romaani Ranskan vallankumouksen ajoilta. (Quatrevingt-treize, 1874.) Suomentaneet V. Hämeen-Anttila ja Urho Kivimäki. Karisto, 1947 (3. painos 1989).

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link GA