Ero sivun ”Harry Potter -sarjan taikaolennot” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 024 muokkausta
→‎Koiraeläimen kaltaiset otukset: ei kai siellä nyt oikeasti tuota ollut
Rivi 111: Rivi 111:
Luihuisen hirviö on basiliski. Se on väriltään kirkkaan [[vihreä|myrkynvihreä]] ja ruumiiltaan kookas kuin paksu tammen runko. Basiliskin tylppämuotoisessa päässä näkyvät keltaiset mulkosilmät ja kidassa haarainen kieli sekä pitkät ja kapeat, kimaltavat myrkkyhampaat, jotka kaareutuvat kuin sapelit. Kita venyy riittävän suureksi hotkaisemaan koulupojan kokonaisena.<ref>Rowling 1999, s. 341–344</ref>
Luihuisen hirviö on basiliski. Se on väriltään kirkkaan [[vihreä|myrkynvihreä]] ja ruumiiltaan kookas kuin paksu tammen runko. Basiliskin tylppämuotoisessa päässä näkyvät keltaiset mulkosilmät ja kidassa haarainen kieli sekä pitkät ja kapeat, kimaltavat myrkkyhampaat, jotka kaareutuvat kuin sapelit. Kita venyy riittävän suureksi hotkaisemaan koulupojan kokonaisena.<ref>Rowling 1999, s. 341–344</ref>


Luihuisen perillinen Tom Valedro alias [[lordi Voldemort]] avasi kammion ollessaan viidennellä luokalla ja yritti murhata basiliskin avulla Tylypahkaan hyväksyttyjä jästisyntyisiä oppilaita. Käärmeen onnistui tappaa tyttö, joka tunnetaan nykyään kummituksena nimeltä [[Tylypahkan henkilökunta#Murjottava Myrtti|Murjottava Myrtti]]. [[Ginny Weasley]] avaaa kammion 50 vuotta myöhemmin kirjassa [[Harry Potter ja salaisuuksien kammio]] ollessaan Voldemortin vallassa tämän kouluaikaisen päiväkirjan (joka osoittautui myöhemmin hirnyrkiksi) kautta, mutta silloin käärmee ei onnistu tappamaan ketään, mutta neljä oppilasta, aave ja kissa kangistuvat. [[Harry Potter (hahmo)|Harry Potter]] tappaa basiliskin kirjan lopussa.
Luihuisen perillinen Tom Valedro alias [[lordi Voldemort]] avasi kammion ollessaan viidennellä luokalla ja yritti murhata basiliskin avulla Tylypahkaan hyväksyttyjä jästisyntyisiä oppilaita. Käärmeen onnistui tappaa tyttö, joka tunnetaan nykyään kummituksena nimeltä [[Tylypahkan henkilökunta#Murjottava Myrtti|Murjottava Myrtti]]. [[Ginny Weasley]] avaa kammion 50 vuotta myöhemmin kirjassa [[Harry Potter ja salaisuuksien kammio]] ollessaan Voldemortin vallassa tämän kouluaikaisen päiväkirjan (joka osoittautui myöhemmin hirnyrkiksi) kautta, mutta silloin käärme ei onnistu tappamaan ketään, mutta neljä oppilasta, aave ja kissa kangistuvat. [[Harry Potter (hahmo)|Harry Potter]] tappaa basiliskin kirjan lopussa.


Suoraan basiliskin silmiin katsominen tappaa ja sen silmien näkeminen vaikkapa lätäkön pinnan tai kameran linssin kautta jähmettää.<ref>Rowling 1999, s. 153</ref> Myös sen hampaiden myrkky tapaa nopeasti ja aiheuttaa kipua tunkeutuessaan elimistöön.<ref>Rowling 1999, s. 343–344</ref> Ainoa tunnettu vastalääke siihen on [[#feeniks|feeniksin]] kyynel. Kangistumisesta taas toipuu alruunan mehun avulla. Basiliskin hampaiden myrkky kykenee tuhoamaan myös erittäin vahvoja taikaesineitä, kuten [[Hirnyrkki|hirnyrkkejä]].<ref>Rowling 1999, s. 345</ref>
Suoraan basiliskin silmiin katsominen tappaa ja sen silmien näkeminen vaikkapa lätäkön pinnan tai kameran linssin kautta jähmettää.<ref>Rowling 1999, s. 153</ref> Myös sen hampaiden myrkky tapaa nopeasti ja aiheuttaa kipua tunkeutuessaan elimistöön.<ref>Rowling 1999, s. 343–344</ref> Ainoa tunnettu vastalääke siihen on [[#feeniks|feeniksin]] kyynel. Kangistumisesta taas toipuu alruunan mehun avulla. Basiliskin hampaiden myrkky kykenee tuhoamaan myös erittäin vahvoja taikaesineitä, kuten [[Hirnyrkki|hirnyrkkejä]].<ref>Rowling 1999, s. 345</ref>

Versio 10. helmikuuta 2013 kello 01.28

 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Läpi artikkelin kielenhuollon tarve

Tässä artikkelissa käsitellään niitä Harry Potter -kirjoissa esiintyviä taikaolentoja, jotka ovat joko kokonaan tai enimmäkseen eläimen tai kasvin muotoisia. Ihmisen kaltaisesti toimivat ja pääasialliselta rakenteeltaan ihmistä muistuttavat hahmot, kuten kotitontut, puolijättiläiset ja tupahaamut esitellään omissa artikkeleissa tai Harry Potter -sarjan käsitteissä.

Harry Potter-sarjan taikaotuksissa on piirteitä useista lajeista. Mukaan on otettu vain sellaisia eläin-ja kasvilajeja, joilla on tavanomaisesta poikkeaviä kykyjä tai taitoja. Osa on mukana osiensa taikakäytön vuoksi. Seuraavassa otuksia on ryhmitelty eläimen ruumiin ja toiminnan vallitsevimman piirteen mukaisesti.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Hämähäkkieläimet

Hämähäkin suku esiintyy Harry Potter –sarjassa sekä lemmikkeinä että koe-eläiminä. Jättiläistarantula on päässyt koululaisen lemmikiksi, mutta tavallisia hämähäkkejä käytetään myös anteeksiantamattomien kirousten havainnollistamiseen. Niitä liikkuu joukoittain myös koulun seinillä kun ne pakenevat kammoamaansa basiliskia.[1][2] Kielletyssä metsässä nähdään paljon lajiltaan tarkemmin määrittelemättömiä hämähäkkejä.

Akromantella

Akromantella (engl. Acromantula) on jättiläismäinen kahdeksansilmäinen myrkkyhämähäkki, joka on peräisin Borneon tiheimmistä viidakoista. Sen tunnusomaisia piirteitä ovat tiheä kokokehon musta karvoitus, joka harmaantuu iän myötä[3], viitisen metriä pitkät raajat ja pihdit, joita se naksuttelee viestiessään.[2] Laji syö lihaa ja on mieltynyt kookkaisiin saaliisiin. Naaras on koirasta kookkaampi ja voi munia kerralla jopa sata munaa, joiden kuoriutumisaika vaihtelee kuudesta kahdeksaan viikkoon. Akromantellan munat ovat A-luokan kauppakiellossa.[4]

Otuksen uskotaan olevan jonkun velhon jalostama ja tarkoitettu vartioimaan asumusta tai aarretta. Lajin älykkyys on ihmisen luokkaa ja se osaa puhua, mutta luonne on kesyyntymätön.[5] Sen myrkky on kallisarvoista, ehkä sata kaljuunaa noin puolelta litralta, mutta sitä on lähes mahdotonta lypsää muilta kuin kuolleilta yksilöiltä.[6]

Lajin tunnetuin jäsen Hämäkäk (engl. Aragogg) on pienen norsun kokoinen[7] yksilö, jonka Hagrid on kasvattanut munasta. Hämäkäk ja sen jälkeläiset asuvat Tylypahkan lähellä Kielletyssä metsässä, jonne Ron ja Harry lähtevät kirjassa Harry Potter ja salaisuuksien kammio, ja ovat vähällä tulla syödyiksi. Hämäkäk kuolee kuudennessa kirjassa ja seitsemännessä kirjassa jäljellä oleva yhdyskunta hyökkää kuolonsyöjien ajamina linnaan Tylypahkan taistelun aikana - joskin Hagrid paimentaa ne pois.

Lintua muistuttavat taikaotukset

Avainlintu

Avainlinnut lentävät satojen parvina Tylypahkan kellareihin vievän suuren puuoven edessä. Niiden pyrähdellessä kuuluu vaimea kalina ja kilkutus ja ne sädehtivät kuin jalokivet. Ne ovat noiduttuja avaimia, joilla on sateenkaaren värisistä sulista muodostuvat siivet, joilla ne pyrkivät karkuun, kun joku tavoittelee niitä. Ainoa keino saada avain kiinni on lentää itsekin. Avain on kiinteä osa lintua ja se voi vahingoittua, jos avainta käytetään kovakouraisesti.[8]

Feeniks

Harry Potter –kirjojen feeniks on vahvasti taikavoimainen lintulaji, jonka elämä kulkee uudelleensyntymisen sykleissä: sen höyhenistö muuttuu sitä epäsiistimmäksi mitä lähempänä se on uutta syntymistään. Kun hetki koittaa, lintu lehahtaa liekkeihin ja vajoaa tuhkakasaksi, josta se nousee pian uudelleen.

Feenikslinnun pyrstösulat ovat yksi viidestä taikasauvan ytimeen kelpaavasta taika-aineesta. Muut neljä ovat veelan hius, yksisarvisen jouhi, thestralin jouhi ja lohikäärmeen sydänjuuri.[9] Sulan saamisen voi päätellä olevan neuvottelukysymys, sillä se yksilö, jonka pyrstösulkaa on Harry Potterin taikasauvassa, oli luovuttanut vain kaksi sulkaa.[10] Feeniksin kyyneleet parantavat myös muuten nopeasti tappavan basiliskin pureman.[11]

Lajista kerrotaan, että jokainen feeniks on yksilö, eikä kahta samanlaista ole, mutta sama pätee muihinkin lajeihin.[9] Ainoa ulkonäöltä kuvattu yksilö on Albus Dumbledoren Fawkes, joka on kookas ja painava, joutsenen kokoinen lintu. Sen pitkä pyrstö muistuttaa pituudeltaan riikinkukon pyrstöä, mutta on väriltään kimmeltävän kullan värinen. Feeniksin kynnet ovat kuin petolinnulla, mutta kullan väriset nekin. Sen kauniissa[12] päässä on terävä kultainen nokka ja silmät muistuttavat mustia helmiä.[13][14]

Feeniks kykenee ilmestymään tulenlieskoista ja se pystyy kuljettamaan raskaita taakkoja, kuten kolme koululaista ja heidän opettajansa kevyesti kuin tuulenhenkäyksen kantamana.[13][15] Monien lintujen tapaan feeniks hyökkää käärmemäisen basikiskin kimppuun, puhkaisee sen silmät ja näykkii sitä nokallaan.[11]

Feeniks livertelee outoa, mutta kaunista musiikkia: ”Se oli aavemaista, ylimaallisen, selkäpiitä kutkuttavaa ja ylimaallista.” Laulu voi saavuttaa sellaisen vimman, että laulu värähtelee kuulijan kylkiluissa[13], mutta feeniks osaa laulaa myös surumielisesti ja kaihoisasti[16].

Pöllöt ja huuhkajat

Pöllöt ja huuhkajat ovat näissä kirjoissa suosittuja lemmikkejä, sillä ne ovat taitavia viestinviejiä. Niitä kasvatetaan sekä häkeissä että erillisissä lintuhuonessa, joita kutsutaan nimellä pöllölä. Osa linnuista on ansiotyössä ja kuljettaa säännöllisesti sanomalehtiä tilaajille. Lemmikkilintuja ostetaan ja myydään Viistokujalla Lurppuluomen pöllökeskuksessa.[17]

Viestejä kuljettaville linnuille kerrotaan, kenelle viesti on ja ne löytävät saajan, vaikka osoitetta ei kerrota tai lähettäjä ei tiedä sitä.

Tunnetuin pöllö kirjassa on Harry Potterin tunturipöllö Hedwig, joka kuolee kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset.

Hevosotukset

Hevoskotka

Hevoskotka (engl. Hippogriff) on nelijalkainen ja kahdella kookkaalla siivellä lentävä taikaeläin, jonka ruumiin yläosa lapoihin asti kotkan ja alaosa hevosen muotoinen. Laji esitellään taikaeläinten hoidon tunnilla teoksessa Harry Potter ja Azkabanin vanki. Kotkien lailla hevoskotkat ovat taitavia ja vahvoja lentäjiä. Kun hevosen vartalo määrittää muunkin rakenteen mittasuhteet, ne pystyvät lentäessään kantamaan kaksikin ihmistä selässään.

Hevoskotkat asuvat Kielletyssä metsässä, mutta sopeutuvat tiukan paikan tullen myös muunlaisiin elinoloihin, kuten huoneisiin ja luoliin. Ne ovat lihansyöjiä, luonteeltaan kiivaita ja oman arvonsa tuntevia. Siksi niitä pitää lähestyä kunnioittavasti ja ainoastaan silloin, jos ne hyväksyvät tulijan vastaamalla kumarrukseen.

Hiinokka

Hiinokka (engl. Buckbeak) on Harry Potterissa esiintyvä taikaolento. Hiinokka on hevoskotka, sen ruumiin yläosa on sen kotka ja alaosa hevonen. Hiinokka esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki. Hiinokka joutuu kirjassa teloitusuhan alle, koska runtelee Draco Malfoyta. Tämä oli kylläkin Dracon oma syy, koska hän ärsytti eläintä vastoin Hagridin varoitusta. Draco Malfoyn vaikutusvaltainen isä Lucius Malfoy järjesti asiat niin, että Hiinokka tuomittiin kuolemaan.

Hiinokka oli määrä teloittaa auringonlaskun aikaan, mutta tuomio ei koskaan ehdi käytäntöön, sillä Harry ja Hermione Granger matkustavat ajassa taaksepäin ja pelastavat Hiinokan. Harry ja Hermione käyttävät Hiinokkaa apunaan pelastaakseen Sirius Mustan mustasta tornista, jossa tämä odottaa vangittuna. Sirius pakenee Hiinokan avulla. Lopputaistelussa Hiinokka johtaa thestralit ja yksisarviset jättiläisten kimppuun.

Kentauri

Kuten klassisessa kirjallisuudessa, Harry Potter-sarjan kentauri on vyötäisistä ylöspäin ihminen, mutta muulta rakenteeltaan hevonen. Kirjasarjassa molempien osien väritys myötäilee toisiaan: punapartainen ja –tukkainen kentauri on raudikko punertavine häntineen, mustatukkainen on myös karvaltaan musta.[18][19] Laumalla on johtaja, oma kulttuuri ja tietoa esimerkiksi tähdistä, jota ei mielellään välitetä ihmisille.[20]

Kentaurit elävät rauhanomaisesti, mutta pystyvät tarvittaessa puolustautumaan ja puolustamaan toisia. Omasta valinnastaan ne saattavat suostua myös ratsuiksi,[21] vaikka laumat toiset jäsenet saattavat sitä paheksua.[22] Kentaurit ovat taitavia sotureita ja kantavat aseinaan jousia ja keihäitä. Laji elää vapaana Tylypahkan Kielletyssä metsässä.

Thestral

Thestral on lentävä, laihaa hevosta muistuttava taikaeläin, jonka näkevät vain ne, jotka ovat nähneet kuoleman. Thestraali on väriltään musta ja niin laiha, että muistuttaa luurankoa, sen siivet ovat lepakkomaiset. Veri vetää thestraleja puoleensa, mutta ne eivät ole petoja.

Thestralit ovat vahvoja: ne vetävät kouluvuoden alussa oppilaat koululle. Tylypahka vaunuissa. Taitavina suunnistajina niitä käytetään myös lentokuljetuksiin. Thestralia ei tarvitse ohjata, riittää kun kertoo sille osoitteen. Harry Potter, Hermione Granger, Ron Weasley, Ginny Weasley, Neville Longbottom ja Luna Lovekiva lentävät näiden eläinten selässä taikaministeriöön kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta.

Pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta thestral ei ole vaarallinen muuten kuin ärsytettynä. Lopputaistelussa hevoskotka Hiinokka johtaa thestralit ja yksisarviset kuolonsyöjien kimppuun.

Thestralin häntäjouhi kelpaa myös taikasauvan ytimeksi, joskin sitä on käytetty vain yhdessä sauvassa eli pahamaineisessa Seljasauvassa.

Yksisarvinen

Väriltään vitivalkea ja valkoharjainen yksisarvinen on kuvaamattoman kaunis eläin, jolla on pitkät ja solakat jalat.[23] Yksisarvisinen esiintyy ainakin Tylypahkan Kielletyssä metsässä. Siellä ne saavat elää enimmäkseen rauhassa, sillä ne ovat vahvoja taikaotuksia.[24]

Yksisarvisen jouhi on yksi kolmesta tunnetuimmasta taikasauvan ytimeen kelpaavasta taika-aineesta.[9] Sen sarvea käytetään taikajuomien valmistukseen. Eläimen veri on myös voimakasta taika-ainetta, väriltään hopeanhohteista[25] ja ”pitää olennon hengissä vaikka tämä olisi vain tuuman päässä kuolemasta”. Viattoman ja puolustuskyvyttömän eläimen surmaaminen on kuitenkin niin hirviömäistä, että tappaja elää siitä alkaen vain puolinaista elämää.[26]

Harry löytää muiden kanssa yksisarvisen verta heidän ollessaan kielletyssä metsässä elokuvassa "Harry Potter ja viisasten kivi." Metsässä Harry huomaa kuolleen yksisarvisen ja Voldemortin imemässä yksisarvisen verta, kun Harry joutuu liikkumaan Draco Malfoyn kanssa, avustuksena koira nimeltä Tora.

Koiraeläimen kaltaiset otukset

Kirjasarjassa on kahdenlaisia koiria. Näistä Marge-tädin koirat ja Hagridin valtaisa napolinmastiffi Tora vaikuttavat tavallisilta koirilta. Kolme muuta koiralajia ovat taikaeläimiä: kolmipäinen koira, suuri musta koira ja Kalmakoira.

Näiden lisäksi sarjassa esiintyy ihmissusia. He ovat ihmisiä, jotka ovat tämän sarjan maailmassa saaneet tarttuvan ja hoitamattomana säännöllisiä kohtauksia aiheuttavan sairauden toisen ihmissuden puremasta. He muuttuvat ihmissusiksi aina täysikuun aikaan eivätkä muututtuaan voi enää hallita itseään. On kuitenkin olemassa taikajuoma, sudenmyrkkyjuoma, joka ei estä muodonmuutosta, mutta auttaa muuttunutta hallitsemaan itsensä, eikä ihmissusi silloin ole niin suureksi vaaraksi. Tunnetuimpia ihmissusia sarjassa ovat Remus Lupin ja Fenrir Harmaaselkä.

Kolmipäinen koira

Kolmipäinen koira on nimensä mukaisesti koira, jolla on kolme itsenäisesti liikkuvaa päätä yhdessä vartalossa. Jylisevästi muriseva musta koira on niin kookas, että se ylettyy lattiasta kattoon. Koiran hengitys haisee pahalta, sillä on kellertävät hampaat ja sen suista valuu kuola.[27] Rubeus Hagrid osti Pörrö-nimisen yksilön kreikkalaiselta mieheltä, jonka tapasi pubissa.[28] Salassa pidetty jättikokoinen eläin vartioi luukkua, jonka alla oli Viisastenkivi, ja hyökkää vihaisesti kaikkia sitä lähestyviä. Pörrön saa rauhoittumaan ja nukahtamaan soittamalla sille musiikkia.[29]

Suuri musta koira

Suuri musta koira on animaagi Sirius Mustan eläinhahmo. Sen rotua ei tiedetä ja se on takkukarvainen, mutta käyttäytyy sujuvasti kujilla ja teillä. Musta koira on pakolaisena elävän Siriuksen selviytymiskeino niin kauan kuin hänen tästä hahmostaan ei tiedetä. Sirius Mustan animaagimuotoa kutsutaan nimellä Anturajalka.

Kalmakoira

Kalmakoira (engl. Grim) on suuri musta, takkuinen ja kiilusilmäinen koira, jonka ulkomuoto muistuttaa sutta. Kalmakoiran näkemistä pidetään yhtenä pahimmista kuolemanenteistä. Teoksessa Harry Potter ja Azkabanin vanki Harry luulee nähneensä kalmakoiran lähtiessään Dursleyiltä, mutta myöhemmin se paljastuu Sirius Mustaksi, joka pystyy muuttamaan muotoaan suureksi, mustaksi koiraksi.

Muut nisäkkäänmuotoiset otukset

Gäätä

Gäätä on kissan näköinen taikaeläin. Se kesyyntyy helposti ja risteytyy kissan kanssa. Hermionen lemmikki Koukkujalka on puoliksi gäätä. Se on punakeltainen, nimensä mukaan koukkujalkainen otus jolla on mahtava pulloharjahäntä. Koukkujalka on hyvin älykäs ja olennaisessa osassa kun juonitteleva animaagi Peter Piskuilan paljastuu.

Purske

Purske (engl. Crumpent) on iso ja väkivahva, mutta harvinainen afrikkalainen taikaeläin. Se painaa jopa tonnin ja sitä voisi kaukaa luulla sarvikuonoksi. Sillä on paksu loitsuja ja kirouksia hylkivä nahka, köysimäinen pitkä häntä ja terävä kierteinen sarvi kuonossa. Purskeet synnyttävät vain yhden vasikan kerrallaan.

Purske ei ärsyynny helposti hyökkäämään, mutta jos niin käy, seuraukset ovat kamalia: sen sarvi lävistää jopa paksua metallia ja sisältää tappavaa nestettä, joka räjäyttää kaiken mihin sitä on ruiskutettu. Irrallinenkin sarvi on äärimmäisen herkästi räjähtävä ja sitä täytyy käsitellä varoen.

Purskeiden harvinaisuus johtuu siitä, että urokset tapaavat räjäytellä toisiaan kosintamenojen aikana. Purskeiden sarvia, häntiä, nahkaa ja räjäytysnestettä käytetään eri taikatarkoituksiin; ne ovat B-luokan kauppatavaraa eli tarkkaan valvottuja. Afrikkalaiset noidat ja velhot kohtelevat pursketta äärimmäisen varovasti.

Salakaupassa Ksenofilius Lovekivalle myyty purskeen sarvi, jota hän väittää ruttusarvisen niistaisikin sarveksi, on tärkeässä osassa teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset.

Vuohi

Vuohi muistuttaa Harry Potter -kirjasarjassa tavallista vuohta. Niitä pidetään kotieläiminä ja hoidetaan tavalliseen tapaan. Vuohi on myös yksi Sianpään pubi-isännän suojeliuksen muoto. Taikaeläimeksi vuohen tekee sen vatsasta löytyvä kivi, besoaari, joka pelastaa useimmilta myrkyiltä.[30]

Matelijankaltaiset taikaotukset

Basiliski

Kirjasarjassa basiliski muistuttaa monessa suhteessa vanhojen tarujen basiliskia. Kuten niissä, siinäkin yhdistyy kukko ja käärme, vaikkakaan ei ruumiinrakenteessa. Yhteistä on myös tappava tai jähmettävä katse. Harry Potter -sarjassa jättimäisen käärmeen kaltaiseksi kasvava basiliski syntyy rupikonnan hautomasta kananmunasta.[31] Käärmeen tavoin se luo nahkansa[32] Basiliski kasvaa jättimäisiin mittoihin ja on hyvin pitkäikäinen. Basiliski kuolee, jos se kuulee kukon kiekuvan. [33]

Tylypahkan koulu perustettiin yli tuhat vuotta sitten. Kirjojen maailmassa kerrotun tarinan mukaan Salazar Luihuinen rakennutti linnaan salaisen kammion, josta muut kolme perustajajäsentä eivät tienneet mitään. Velhoväki uskoo, että kammiossa on jonkinlainen hirviö, jota vain käärmeiden kieltä taitava, todellinen Luihuisen perillinen voisi hallita.[34]

Luihuisen hirviö on basiliski. Se on väriltään kirkkaan myrkynvihreä ja ruumiiltaan kookas kuin paksu tammen runko. Basiliskin tylppämuotoisessa päässä näkyvät keltaiset mulkosilmät ja kidassa haarainen kieli sekä pitkät ja kapeat, kimaltavat myrkkyhampaat, jotka kaareutuvat kuin sapelit. Kita venyy riittävän suureksi hotkaisemaan koulupojan kokonaisena.[35]

Luihuisen perillinen Tom Valedro alias lordi Voldemort avasi kammion ollessaan viidennellä luokalla ja yritti murhata basiliskin avulla Tylypahkaan hyväksyttyjä jästisyntyisiä oppilaita. Käärmeen onnistui tappaa tyttö, joka tunnetaan nykyään kummituksena nimeltä Murjottava Myrtti. Ginny Weasley avaa kammion 50 vuotta myöhemmin kirjassa Harry Potter ja salaisuuksien kammio ollessaan Voldemortin vallassa tämän kouluaikaisen päiväkirjan (joka osoittautui myöhemmin hirnyrkiksi) kautta, mutta silloin käärme ei onnistu tappamaan ketään, mutta neljä oppilasta, aave ja kissa kangistuvat. Harry Potter tappaa basiliskin kirjan lopussa.

Suoraan basiliskin silmiin katsominen tappaa ja sen silmien näkeminen vaikkapa lätäkön pinnan tai kameran linssin kautta jähmettää.[36] Myös sen hampaiden myrkky tapaa nopeasti ja aiheuttaa kipua tunkeutuessaan elimistöön.[37] Ainoa tunnettu vastalääke siihen on feeniksin kyynel. Kangistumisesta taas toipuu alruunan mehun avulla. Basiliskin hampaiden myrkky kykenee tuhoamaan myös erittäin vahvoja taikaesineitä, kuten hirnyrkkejä.[38]

Lohikäärme

Lohikäärmeet ovat hyvin voimakkaita lentokykyisiä ja suunnatonta matelijaa muistuttavia taikaeläimiä, joita ei hurjan luonteensa vuoksi voi kesyttää. Niiden kasvattaminen lemmikeiksi on ollut kiellettyä aina vuoden 1709 noitasapatista asti, muun muassa siksi, että taikamaailma voisi elää rauhassa jästeiltä.[39]. Nämä lohikäärmeet ovat kaikki siivekkäitä ja siis lentokykyisiä, maahan sidottua lohikäärmelajia ei joukkoon mahdu. Yhtä myrkkyhampaista lajia lukuun ottamatta ne kaikki myös syöksevät tulta.

Kirjasarjan Britanniassa esiintyy kahta lajia villilohikäärmeitä, walesinvihreä ja hebridienmusta, joiden olemassaolon salaamisessa taikaministeriöllä on melkoinen työ. Ainakin walesinvihreä tuntuisi olevan herkkä loitsuille: Fleur Delacour onnistuu turnajaisissa nukuttamaan sellaisen loitsullaan, joskin eläin alkaa kuorsata ja sieraimesta lentänyt tulisuihku sytyttää Fleurin mekon palamaan - mistä tulee tosin vain pistemenetyksiä koska tuli sammuu lopulta helposti.

Kolmas brittiläisen vaikutusalueen lohikäärme on Antipodien opaalisilmä, jonka aluetta ovat Uusi Seelanti ja Australia.

Myös Romaniassa esiintyy villilohikäärmelaji nimeltä pitkäsarvi, samoin kuin ilmeisesti Norjassa, sillä yksi laji on nimeltään norjalainen röpelöniska[40].

Kiinassa elävä lohikäärme on tyyppinimeltään pallosalama. Kirjassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat oletetaan että Pyhän Yrjänän kohtaama lohikäärme olisi ollut juuri kiinalainen pallosalama.[41] Viktor Krum kohtaa turnajaisissa juuri pallosalaman ja voittaa sen satuttamalla sitä sidekalvontulehduskirouksella silmiin - mistä tulee kylläkin pisteenmenetyksiä koska eläimiä ei olisi saanut satuttaa. Asiaa pahentaa se että kivusta seonnut lohikäärme tallaa puolet oikeista munista: lohikäärmeet olivat tehtävän vuoksi hautovia naaraita.

Ruotsalainen ruttukuono on toinen pohjoismainen lohikäärme. Kirjoissa se on sinihopeinen, viehättäväksi mainittu, elokuvassa siitä nähdään vain vilahdus elävästä pienoismallista, jolloin näyttää että sillä on vihreänsinertävät siivet. Ruttukuonon nahka on suosittua taikakäsineiden ja suoja-asujen materiaalia. Yksi sellainen tavataan kirjassa Harry Potter ja liekehtivä pikari. Cedric Diggory puijaa tällaista turnajaisissa muuttamalla kiven koiraksi, mikä vie otuksen huomion riittävän pitkään jotta poika saa kultamunan siepattua. Tästä tulee hyvät pisteet joskin otus ehtii hönkäistä tulta Cedricin perään sen verran että tulee palohaavoja.

Harvinaisen norjalaisen lajin muna on musta. Hagrid voittaa sellaisen pokerissa tuntematonta vastaan ja hautoo munasta poikasen kirjastosta löytyvän vanhan opaskirjan mukaan. Muna pidetään tulessa, sillä emotkin puhaltelevat niitä hautoessaan. Poikasta ruokitaan puolen tunnin välein ämpärillisellä konjakkia ja kananverta.[42]

Norjalainen röpelöniska on kuoriutuessaan musta ja sen piikkiset siivet ovat luiperoon vartaloon verrattuna valtavan suuret. Sillä on pitkä kuono ja laajat sieraimet, sarvenalut ja ulkonevat oranssit silmät. Jo vastakuoriutunut röpelöniska saa aivastaessaan aikaan kipunoita ja näykkii terävillä hampaillaan.[43] Viikossa vastasyntynyt kasvaa pituudeltaan kolminkertaiseksi, toisen viikon päästä ruuaksi tarvitaan laatikkokaupalla rotanraatoja ja sen purema aiheuttaa ikävän ja syvän tulehduksen.[44]

Unkarilainen sarvipyrstö on kokomusta, kookas ja hyvin pitkiä, jopa viisitoistametrisiä tulenlieskoja syöksevä, hyvin liskomainen lohikäärme, jolla on erityisen vaarallinen useilla piikeillä varustettu pitkä pyrstö. Sarvipyrstöä pidetään vaarallisimpana Vanhan maailman lohikäärmeenä, mm. Irvetassa on ainakin yksi sellainen Lestrangen holvin vartijana. Maahiset ovat opettaneet sen pelkäämään kalistimien ääntä, jonka kuullessaan lohikäärme väistyy sivuun. Harry voittaa sarvipyrstön turnajaisissa Tulisalama-luutansa avulla, sillä hänellä oli tehtävänä viedä pedolta kultainen muna.

Vain pienikokoinen perulainen kyyhammas on joidenkin asiantuntijoiden mukaan vielä sarvipyrstöäkin vaarallisempi: se metsästää erityisesti ihmisiä päästyään näiden makuun ja sen purema on ehdottoman tappavan myrkyllinen. Kyyhammas on lohikäärmeistä lentäjänä ehdottomasti nopein. Laji on muista poiketen ns. kylmä lohikäärme eli se ei syökse tulta vaan luotaa lentonopeuteensa ja myrkkyhampaisiinsa. 1800-luvun lopussa Kansainvälinen Velholiitto joutui lähettämään metsästysretkikunnan pienentämään hengenvaarallisen suureksi kasvanutta kyyhammaskantaa [44][45]

Suurin lohikäärmelaji on ukrainalainen rautamaha. Se on myös harvinaisin.

Lohikäärmeen verellä on monia käyttötarkoituksia, niistä Albus Dumbledore on keksinyt 12.[46] Lohikäärmeen sydänjuuri on voimakasta taika-ainetta ja sitä käytetään taikasauvojen ytimissä.

Sammakkoeläimet

Rupikonnia pidetään lemmikkeinä ja ne ovat olleet aikaisemmin sellaisina hyvinkin suosittuja.[17] Ainakin jotkut yksilöt karkailevat innokkaasti omistajiltaan, kuten esimerkiksi Neville Longbottomin Trevor.[47]

Muut taikaeläimet

Haisku

Haisku on musta, pörröinen ja pitkäkuonoinen koloja kaivava otus. Se on mielistynyt kaikkeen kiiltävään, joten maahiset käyttävät sitä usein apunaan aarteenetsinnässä. Haisku on lempeä ja rohkea, mutta ei sovellu lemmikiksi sillä se hajottaa kaiken paikat etsiessään kiiltäviä esineitä.

Teoksessa Harry Potter ja Feeniksin kilta Lee Jordan vie haiskun inhotun rehtorin, Dolores Pimennon, huoneeseen, ja haiskuthan hajottavat kaikki paikat ja yrittävät jyrsiä sormukset Pimennon sormista. [48]

Hutsu

Hutsu (engl. Doxy) eli pureva keiju on pienikokoinen kylmässä ilmastossa viihtyvä taikaotus. Sillä on kiiltävät kalvomaiset siivet ja kaksi paria käsiä ja jalkoja, se on kauttaaltaan mustan karvan peitossa ja sillä on terävät myrkylliset hampaat. Hutsun purema on vaarallinen ja sen hoitamiseen tarvitaan vastamyrkkyä. Hutsut esiintyvät erityisesti tyhjillään olevissa taloissa, mm. Kalmanhanaukio 12:n verhot suorastaan kuhisivat niitä. Otus on kuitenkin helppo torjua tarkoitukseen valmistetulla tainnuttavalla sumutteella.

Hutsu munii kerralla viisisataa munaa ja hautaa ne. Munat kuorituvat kolmen - neljän viikon kuluttua. Fred ja George Weasley keräävät Kalmanhanaukio 12:n siivouksen yhteydessä joukoittain tainnutettuja hutsuja ja niiden munia pinnauspurtaviaan varten. Munat eivät ilmeisesti ole terveellisiä, sillä Cormack McLaggen joutuu viidennen kirjan alussa sairasosastolle syömällä vedonlyönnin vuoksi paunan verran hutsun munia.

Ilkiö

Lentäviä ilkeäluonteisia pikkuotuksia. Vastapyydetyt cornwallilaiset ilkiöt ovat väriltään sähkönsinisiä ja noin 8 tuumaa pitkiä. Niiden naama on suippo ja ääni niin kimakka, että se muistuttaa kinastelevia undulaatteja.[49]

Ilköt ilmeilevät irvistellen ja toimivat asuintiloissa vapautettuina nimensä mukaisesti aiheuttaen lyhyessä ajassa paljon tuhoa irtaimistolle. Niiden yhteistyö vaikuttaa järjestäytymättömältä, mutta ne pysyvät yhdessä ripustamaan koulupojan kattokruunuun. Lajiin tutustutaan pimeyden voimia vastaan suojautumisen tunnilla, jonne Gilderoy Lockhart tuo ne harjoitusvastustajiksi.[49]

Kelppi

Britteinsaarilla esiintyvä monimuotoinen vesieläinlaji, joka mieluiten esiintyy hevosena jonka harja ja häntä ovat osmankäämiä. Se metsästää varomattomia olentoja houkuttelemalla ne selkäänsä ja viemällä veden alle, jossa ne hukkuvat, jolloin kelppi syö ne lukuun ottamatta sisälmyksiä jotka saavat nousta pintaan. Kelpin voi suitsia asetusloitsulla jolloin siitä tulee nöyrä ja myöntyväinen. Maailman suurin kelppi piileksii Loch Nessissä ja esiintyy mieluiten merikäärmeenä, joskin velhotarkkailijat näkivät sen muuttuvan saukoksi ja luikkivan tiehensä kun jästit havaitsivat käärmeen.

Kimeera

Kreikkalainen peto, jolla on leijonan pää, vuohen ruumis ja lohikäärmeen takaraajat ja pyrstö. Erittäin pahansisuinen, hengenvaarallinen ja mahdoton kesyttää. Kimeeran munat ovat A-luokan eli korkeimmassa kauppakiellossa.

Kotitonttu

Kotitonttu (engl. House-Elf) on taikoja osaava tonttu. Kotitontut ovat rikkaissa velhoperheissä palkatta työskenteleviä kodinhoitoapulaisia. Kotitontut palvelevat samaa sukua koko elämänsä ajan. Tonttu voi myös vapautua työstään, jos joku perheenjäsenistä antaa sille oikean, kunnollisen vaatekappaleen, sillä kotitontun tuntomerkki ja orjuuden symboli ovat sen käyttämät rääsyt, esimerkiksi tyynyliina tai astiapyyhe. Vapautus on kuitenkin tontulle erittäin nolo asia, sillä silloin se on ikään kuin "pettänyt" palveltavansa. Kotitontut ovat yleensä nöyriä ja kaltoin kohdeltuja, sillä useimmat velhot eivät kunnioita niitä ollenkaan. Hermione Granger on perustanut järjestön kotitonttujen olojen parantamiseksi. Sen nimi on Samat Yhteiset Lait Kotitontuillekin -Yhdistys eli S.Y.L.K.Y. (engl. Society for the Promotion of Elfish Welfare; S.P.E.W.) eikä siinä ole kuin muutama jäsen. Tylypahkassa työskentelee noin sata kotitonttua, joille rehtori Albus Dumbledore on luvannut maksaa palkkaa. Toistaiseksi ainoa palkkaa vaatinut kotitonttu on ollut Dobby, minkä vuoksi Winky häpeää tätä yli kaiken. Vanha kotitonttu Oljo palveli ennen Mustan sukutalossa, mutta teoksessa Harry Potter ja puoliverinen prinssi se siirtyy Harryn omistukseen. Harry ei kuitenkaan tarvinnut sitä ja lähetti sen töihin Tylypahkaan. Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Oljo saa uuden ja merkittävän osan tapahtumien kulussa.

Kotitonttuja

Dobby (28. kesäkuuta – maaliskuu 1998)[50] on Tylypahkan kotitonttu. Hän oli ennen orjana Malfoyn perheessä, mutta Harry narrasi Lucius Malfoyn vapauttamaan Dobbyn teoksessa Harry Potter ja salaisuuksien kammio.

Vapaana tonttuna Dobby saa palkkaa ja käyttää vaatteita, toisin kuin kotitonttujen eli palvelijoiden pitäisi tehdä. Muut Tylypahkan tontut halveksivat häntä sen vuoksi. Koska Dobby vapautui parittoman sukan avulla, hän on erityisen ihastunut paripuoliin sukkiin. Dobby saa niitä joululahjaksi tavattoman paljon ja lahjoittaa niitä myös Harrylle; sukkiin on yleensä kudottu huispausaiheisia kuvioita.

Dobby on Harryn ystävä, vaikka hän yritti vasten Harryn tahtoa teoksessa Harry Potter ja salaisuuksien kammio estää tätä palaamasta takaisin kouluun, koska salaisuuksien kammio avattiin. Tämän Dobby teki pelastaakseen Harryn, mutta samalla hän oli viedä Harrylta vahingossa hengen. Kirjassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi Harry lähettää Dobbyn ja Oljon vakoilemaan ja varjostamaan Draco Malfoyta[51] hyvin tuloksin.

Dobby menehtyy teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Bellatrix Lestrangen heittämästä hopeatikarista auttaessaan Harrya ja hänen ystäviään pakenemaan Malfoyn kartanosta.

Dobbyn viimeiset sanat olivat "Harry Potter", ja hänen hautakivessään lukee:

» Tässä lepää Dobby, Vapaa kotitonttu»

Harry syytti itseään Dobbyn kuolemasta ja katumustyönään kaivoi hänen hautansa lapiolla, käyttämättä taikuutta; tosin hauta peitettiin taikakeinoin ja Harry kaiversi tekstin kiveen sauvansa avulla.

Dobbyn kuolemasta lähtien Harry ymmärsi, että surun avulla hän saattoi sulkea ajatuksensa Voldemortilta - koska pimeyden velho ei ymmärtänyt tuota suurta ja voimakasta mahtia.lähde?


Hokey oli Hepzibah Smithin kotitonttu.[52] Hokey tuomittiin Azkabaniin emäntänsä myrkyttämisestä, vaikka syyllinen oli todellisuudessa ollut nuori Tom Valedro.[53] Dumbledore onnistui houkuttelemaan totuuden esiin Hokeyn mielestä viime hetkellä ennen tämän kuolemaa.

Oljo (engl. Kreacher) on Mustan suvun kotitonttu, jota Sirius Musta sorti, koska Oljo muistutti Siriusta tämän kuolleesta perheestä, jota hän inhosi. Siriuksen kuoltua Harry perii Oljon.

Oljo valehteli Harrylle, ettei Sirius ollut Kalmanhanaukio 12:ssa. Sirius kuitenkin oli yläkerrassa hoivaamassa Oljon satuttamaa Hiinokkaa.[54] Oljo olisi oikeasti kuulunut Bellatrix Lestrangelle, ellei Sirius olisi testamentissaan luovuttanut kaikkea itselleen kuuluvaa Harrylle.

Harry ei kuitenkaan tee Oljolla mitään, joten hän käskee Oljon mennä töihin Tylypahkaan. Oljo antaa Harrylle matoja joululahjaksi, mikä kuvaa hyvin Oljon tunteita Harrya kohtaan.[55] Tylypahkassa Harry laittaa Oljon ja Dobbyn varjostamaan ja vakoilemaan Draco Malfoyta. Oljo ei kuitenkaan mieluusti tottele Harrya, vaan toistelee jatkuvasti, kuinka paljon mieluummin hän olisi Draco Malfoyn kotitonttu.[51] Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Oljo kiintyy Harryyn ja on hänelle paljon lojaalimpi, koska Harry antaa Oljolle väärän hirnyrkin, joka oli kuulunut Regulus Mustalle - Oljo oli auttanut piilottamaan medaljonkia salaisessa saaressa olevaan maljaan - ja yleensäkin kohtelee hyvin lempeästi. Lisäksi Oljo auttaa Harrya, Hermionea ja Ronia hirnyrkkien etsimisessä.

Lopussa Oljo johtaa Tylypahkan kotitontut taistelemaan Voldemortia vastaan huutamalla medaljonki kaulassaan: "Taisteluun, Taisteluun, Regulus Mustan puolesta!"

Winky oli Bartemius Kyyryn kotitonttu, mutta hänet erotettiin, koska hän ei ollut totellut isäntäänsä. Winky erotettiin huispauksen MM-kisoissa, kun Kyyry huomasi tontun olevan yksikseen metsässä Harryn taikasauva kädessä Voldemortin merkin, Pimeän piirron, alla. Winky oli ollut aukiolla Bartemius Kyyry nuoremman kanssa, joka oli loihtinut pimeän piirron taivaalle. Bartemius Kyyry nuorempi oli lordi Voldemortin uskollisimpia kuolonsyöjiä.

Winky sai uuden työpaikan Tylypahkan keittiöstä. Hän joi usein kermakaljaa yrittäessään lohduttaa itseään potkujen jälkeen.

Limppi

Limpit elävät vedessä ja ne muistuttavat pallomaista kalaa jolla on pitkät räpyläjalat.

Metsinkäinen

Metsinkäiset ovat noin 15-senttisiä, Irlannin huispausmaajoukkueen maskotteja, jotka ovat pukeutuneet punaiseen liiviin ja joilla on kädessään pieni kultainen tai vihreä lamppu.

Mörkö

Mörkö on hahmonvaihtaja ja on sen takia erityisen tuhoisa. Se muuttuu aina siksi, mitä kukin eniten pelkää. Jos ihmisiä on monta, mörkö ei tiedä kenen peloksi muuttua ja saattaa mennä sekaisin. Siksi ne kannattaa aina hävittää jonkun kanssa. Naurretavus-loitsu pakottaa mörön vaihtamaan muotoa. Lopulta mörön kuitenkin tuhoaa nauru. Möröt viihtyvät pimeissä ja suljetuissa paikoissa. Kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki Professori Remus Lupin esittelee kolmannen luokan oppilaileen Mörön ja opettaa heitä tuhoamaan sen.

Narksu

Narksu on Ksenofilius Lovekivan lanseeraama näkymätön taikaolento, joka kiusaa ihmisiä. Luna puhuu siitä jatkuvasti mutta koskaan ei kukaan onnistu todistamaan otuksen olemassaoloa. Hyvänä jutunjuurena se kuitenkin pysyy koko lopputarinan ajan.

Ruttusarvinen niistaisikki

Ruttusarvinen niistaisikki (engl. Crumple-Horned Snorkacks) on Luna Lovekivan isän Ksenofiliuksen lanseeraama taikaolento. Ron käyttää otuksesta nimimuunnelmaa Yttypäinen niiskikki.

Lovekivojen mukaan niistaisikki asuu Ruotsissa. Se on hyvin arka ja vaikeasti tavoitettava, ulkomuodoltaan hyvin vaaleanpunaista virtahepoa muistuttava, mutta paljon pienempi. Päässä sillä on kierteinen sarvi, jonka se pudottaa hätätilassa. Sarvi on itsestään uudistuva, myös irronneena. Otuksen kutsuminen onnistuu parhaiten hyräilemällä valssia.

Lopulta Luna joutuu tunnustamaan, että hänen isänsä on temmannut sen olemassaolon tuulesta.

Rikkokiri

Rikkokiri on Ksenofilius Lovekivan lanseeraama näkymätön taikaolento, joka kiusaa ihmisiä. Luna puhuu siitä jatkuvasti mutta koskaan ei kukaan onnistu todistamaan otuksen olemassaoloa. Hyvänä jutunjuurena se kuitenkin pysyy koko lopputarinan ajan.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Rowling 1999,s. 169
  2. ↑ a b Rowling 1999, s. 300
  3. ↑ Rowling 1999, s. 298
  4. ↑ Scamander 2001, s. 1.
  5. ↑ Scamander 2001, s. 2
  6. ↑ Rowling 2006, s. 517
  7. ↑ Rowling 1999, s. 297
  8. ↑ Rowling 1998, s. 303
  9. ↑ a b c Rowling 1998, s. 95
  10. ↑ Rowling 1998, s. 97
  11. ↑ a b Rowling 1999, s. 344
  12. ↑ Rowling 1999, s. 343
  13. ↑ a b c Rowling 1999, s. 337
  14. ↑ Rowling 1999, s. 338
  15. ↑ Rowling 1999, s. 348
  16. ↑ Rowling 2006
  17. ↑ a b Rowling 1998, s. 92
  18. ↑ Rowling 1998, s. 274
  19. ↑ Rowling 1998, s. 275
  20. ↑ Rowling 1998, s. 276
  21. ↑ Rowling 1998, s. 278–279
  22. ↑ Rowling 1998, s. 279
  23. ↑ Rowling 1998, s. 278
  24. ↑ Rowling 1998, s. 273
  25. ↑ Rowling 1998, s. 272
  26. ↑ Rowling 1998, s. 281
  27. ↑ Rowling 1998, s. 177
  28. ↑ Rowling 1998, s. 211
  29. ↑ Rowling 1998, s. 288
  30. ↑ Rowling 1998, s. 153
  31. ↑ Scamander 2001, s. 3
  32. ↑ Rowling 1999, s. 325
  33. ↑ Rowling 1999
  34. ↑ Rowling 1999, s. 164–166
  35. ↑ Rowling 1999, s. 341–344
  36. ↑ Rowling 1999, s. 153
  37. ↑ Rowling 1999, s. 343–344
  38. ↑ Rowling 1999, s. 345
  39. ↑ Rowling 1998, s. 250–251
  40. ↑ Rowling 2001, s. 21
  41. ↑ Rowling 2001, s. 19 - 20
  42. ↑ Rowling 1998, s. 253
  43. ↑ Rowling 1998, s. 255
  44. ↑ a b Rowling 1998, s. 256–257
  45. ↑ Rowling 2001, s. 20 - 22
  46. ↑ Rowling 1998, s. 116
  47. ↑ Rowling 1998, s. 112
  48. ↑ Rowling 2001
  49. ↑ a b Rowling 1999, s. 114
  50. ↑ Lisa Waite Bunker: HPL: Dobby the House Elf 21.1.2008. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 16.4.2008. (englanniksi)
  51. ↑ a b Rowling 2006, s. 454.
  52. ↑ Rowling 2006, s. 466.
  53. ↑ Rowling 2006, s. 472.
  54. ↑ Rowling 2004, s. 1001–1004.
  55. ↑ Rowling 2006, s. 366.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harry_Potter_-sarjan_taikaolennot&oldid=12681547”