Ero sivun ”Mandelaiset kielet” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p r2.7.3) (Botti muutti kielilinkin io:Mandeana lingui muotoon io:Mande-lingui |
p r2.7.3) (Botti muutti kielilinkin mk:Манде (јазици) muotoon mk:Мандејски јазици |
||
| Rivi 24: | Rivi 24: | ||
[[sw:Lugha za Kimande]] |
[[sw:Lugha za Kimande]] |
||
[[hu:Mande nyelvek]] |
[[hu:Mande nyelvek]] |
||
[[mk: |
[[mk:Мандејски јазици]] |
||
[[no:Mandespråk]] |
[[no:Mandespråk]] |
||
[[nn:Mandespråk]] |
[[nn:Mandespråk]] |
||
Versio 9. helmikuuta 2013 kello 14.32
Mandelaiset kielet ovat Länsi-Afrikassa puhuttujen noin 40 kielen ryhmä. Joseph Greenbergin mukaan ne kuuluvat nigeriläis-kongolaisiin kieliin. Usein niitä pidetään myös erillisenä kieliryhmänä, jolla ei ole sukulaisia.[1]
Suurimpia mandekieliä ovat mandingo ja sen lähisukukielet maninka ja maninke (noin 9 miljoonaa puhujaa Malissa, Burkina Fasossa, Guineassa, Senegalissa ja Liberiassa), Malin pääkieli bambara, Burkina Fason djula ja soninke (noin miljoona puhujaa lähinnä Malissa ja Burkina Fasossa). Muita kieliä ovat busa, kpelle, mano, mende, samo ja vai.[2]
Useimmat mandelaiset kielet toimivat yhteisöjen suullisen kanssakäymisen välineinä. 1800–1900-lukujen vaihteessa vaita, mendeä, lomaa, kpemeä ja bamanaa varten laadittiin omaperäiset kirjoitusjärjestelmät, jotka eivät yleensä saaneet laajempaa käyttöä (ks. vai-kirjoitus, mende-kirjoitus). Mandingoa, maninkaa ja djulaa kirjoitetaan arabialaisella, eräitä muita kieliä latinalaisella kirjaimistolla.[1]
Lähteet
- ↑ a b Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 138. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 127. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.