Ero sivun ”Thranduil” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Kun Tolkien kirjoitti ''Hobittia'' 1930-luvulla, hän sisällytti siihen runsaasti aineksia jo vuosia kehittelemästään kuvitteellisesta tarustosta – josta muotoutui lopulta [[Christopher Tolkien]]in toimittamana vuonna 1977 postuumisti julkaistu ''[[Silmarillion]]''. ''Hobitin'' haltiakuningas muistuttaa huomattavasti ''Silmarillionin'' kuningas [[Thingol]]ia, [[Doriath]]in haltiavaltakunnan hallitsijaa, joka asuu maanalaisessa luolastossa ja riitautuu kohtalokkain seurauksin aarteitaan työstämään palkkaamiensa [[Kääpiö (Arda)|kääpiöiden]] kanssa. Thingolista poiketen Thranduil ei menetä henkeään kääpiöiden kanssa syntyneessä kiistassa, joka on sen sijaan kansojen siitäastisen vihanpidon lähde. Tolkien-tutkija John D. Rateliff pitää silti mahdollisena, että ''Hobittia'' kirjoittaessaan Tolkien ajatteli kirjan nimettömän haltiakuninkaan Thingoliksi itsekseen eikä vain tämän [[pastissi]]ksi. Viimeistään kehittäessään ''Hobittia'' ympäröivää tarustoa eteenpäin ''Tarun sormusten herrasta'' kirjoittamisen myötä Tolkien erotti kuninkaan omaksi hahmokseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Rateliff, John D. | Nimeke =The History of The Hobbit – Part One: Mr. Baggins | Vuosi =2007 | Sivu =409–410 | Julkaisupaikka =London | Julkaisija =HarperCollins | Tunniste =ISBN 978-0-00-723555-1 }}</ref> |
Kun Tolkien kirjoitti ''Hobittia'' 1930-luvulla, hän sisällytti siihen runsaasti aineksia jo vuosia kehittelemästään kuvitteellisesta tarustosta – josta muotoutui lopulta [[Christopher Tolkien]]in toimittamana vuonna 1977 postuumisti julkaistu ''[[Silmarillion]]''. ''Hobitin'' haltiakuningas muistuttaa huomattavasti ''Silmarillionin'' kuningas [[Thingol]]ia, [[Doriath]]in haltiavaltakunnan hallitsijaa, joka asuu maanalaisessa luolastossa ja riitautuu kohtalokkain seurauksin aarteitaan työstämään palkkaamiensa [[Kääpiö (Arda)|kääpiöiden]] kanssa. Thingolista poiketen Thranduil ei menetä henkeään kääpiöiden kanssa syntyneessä kiistassa, joka on sen sijaan kansojen siitäastisen vihanpidon lähde. Tolkien-tutkija John D. Rateliff pitää silti mahdollisena, että ''Hobittia'' kirjoittaessaan Tolkien ajatteli kirjan nimettömän haltiakuninkaan Thingoliksi itsekseen eikä vain tämän [[pastissi]]ksi. Viimeistään kehittäessään ''Hobittia'' ympäröivää tarustoa eteenpäin ''Tarun sormusten herrasta'' kirjoittamisen myötä Tolkien erotti kuninkaan omaksi hahmokseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Rateliff, John D. | Nimeke =The History of The Hobbit – Part One: Mr. Baggins | Vuosi =2007 | Sivu =409–410 | Julkaisupaikka =London | Julkaisija =HarperCollins | Tunniste =ISBN 978-0-00-723555-1 }}</ref> |
||
''Hobitissa'' Thranduil vangitsee [[Bilbo Reppuli]]n retken aikana kolmetoista kääpiötä, koska nämä eivät suostu kertomaan retkensä syytä. [[Thorin Tammikilpi]] kantoi mukanaan ennen vangiksi joutumistaan [[Orkrist]]ia, haltioiden [[Gondolin]]issa takomaa miekkaa, jonka Thranduil takavarikoi Thorinilta. Thorinin kuoltua hän palauttaa miekan Yksinäiselle vuorelle eli [[Erebor]]iin Thorinin haudalle. Thranduil oli epäluuloinen kääpiöitä kohtaan vanhan eripuran vuoksi, koska hän piti kääpiöitä vain ahneena joukkona, joka koetti kahmia itselleen aarteita. Bilbon autettua kääpiöt pakoon hänen tyrmistään sai hän selville heidän olevan matkalla Yksinäiselle vuorelle. [[Smaug]]in kuoltua hän oli vakuuttunut, että kääpiöt olivat menossa ryöväämään Yksinäisen vuoren aarteen itselleen. Hän otti osaa [[ |
''Hobitissa'' Thranduil vangitsee [[Bilbo Reppuli]]n retken aikana kolmetoista kääpiötä, koska nämä eivät suostu kertomaan retkensä syytä. [[Thorin Tammikilpi]] kantoi mukanaan ennen vangiksi joutumistaan [[Orkrist]]ia, haltioiden [[Gondolin]]issa takomaa miekkaa, jonka Thranduil takavarikoi Thorinilta. Thorinin kuoltua hän palauttaa miekan Yksinäiselle vuorelle eli [[Erebor]]iin Thorinin haudalle. Thranduil oli epäluuloinen kääpiöitä kohtaan vanhan eripuran vuoksi, koska hän piti kääpiöitä vain ahneena joukkona, joka koetti kahmia itselleen aarteita. Bilbon autettua kääpiöt pakoon hänen tyrmistään sai hän selville heidän olevan matkalla Yksinäiselle vuorelle. [[Smaug]]in kuoltua hän oli vakuuttunut, että kääpiöt olivat menossa ryöväämään Yksinäisen vuoren aarteen itselleen. Hän otti osaa [[Viiden armeijan taistelu]]un, joka syttyi Smaugin kuoltua ja hiisiarmeijan hyökättyä vuorelle. Thranduil on haltiaruhtinas Oropherin poika. |
||
Vuoden 1977 animaatioelokuvassa ''[[The Hobbit (vuoden 1977 elokuva)|The Hobbit]]'' Haltiakuninkaan [[ääninäyttelijä]]nä toimi [[Otto Preminger]]. [[Peter Jackson]]in [[Hobitti (elokuvatrilogia)|''Hobitti''-elokuvatrilogiassa]] (2012–2014) hahmoa näyttelee [[Lee Pace]]. |
Vuoden 1977 animaatioelokuvassa ''[[The Hobbit (vuoden 1977 elokuva)|The Hobbit]]'' Haltiakuninkaan [[ääninäyttelijä]]nä toimi [[Otto Preminger]]. [[Peter Jackson]]in [[Hobitti (elokuvatrilogia)|''Hobitti''-elokuvatrilogiassa]] (2012–2014) hahmoa näyttelee [[Lee Pace]]. |
||
Versio 3. helmikuuta 2013 kello 16.45
Thranduil, Synkmetsän haltioiden kuningas, on sivuhenkilö J. R. R. Tolkienin fantasiaromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin, joskin siinä hahmoa kutsutaan vain haltiakuninkaaksi. Nimi Thranduil mainitaan vasta myöhemmin ilmestyneessä Tarussa sormusten herrasta, jossa esiintyy hänen poikansa Legolas, yksi Sormuksen saattueen jäsenistä.
Kun Tolkien kirjoitti Hobittia 1930-luvulla, hän sisällytti siihen runsaasti aineksia jo vuosia kehittelemästään kuvitteellisesta tarustosta – josta muotoutui lopulta Christopher Tolkienin toimittamana vuonna 1977 postuumisti julkaistu Silmarillion. Hobitin haltiakuningas muistuttaa huomattavasti Silmarillionin kuningas Thingolia, Doriathin haltiavaltakunnan hallitsijaa, joka asuu maanalaisessa luolastossa ja riitautuu kohtalokkain seurauksin aarteitaan työstämään palkkaamiensa kääpiöiden kanssa. Thingolista poiketen Thranduil ei menetä henkeään kääpiöiden kanssa syntyneessä kiistassa, joka on sen sijaan kansojen siitäastisen vihanpidon lähde. Tolkien-tutkija John D. Rateliff pitää silti mahdollisena, että Hobittia kirjoittaessaan Tolkien ajatteli kirjan nimettömän haltiakuninkaan Thingoliksi itsekseen eikä vain tämän pastissiksi. Viimeistään kehittäessään Hobittia ympäröivää tarustoa eteenpäin Tarun sormusten herrasta kirjoittamisen myötä Tolkien erotti kuninkaan omaksi hahmokseen.[1]
Hobitissa Thranduil vangitsee Bilbo Reppulin retken aikana kolmetoista kääpiötä, koska nämä eivät suostu kertomaan retkensä syytä. Thorin Tammikilpi kantoi mukanaan ennen vangiksi joutumistaan Orkristia, haltioiden Gondolinissa takomaa miekkaa, jonka Thranduil takavarikoi Thorinilta. Thorinin kuoltua hän palauttaa miekan Yksinäiselle vuorelle eli Ereboriin Thorinin haudalle. Thranduil oli epäluuloinen kääpiöitä kohtaan vanhan eripuran vuoksi, koska hän piti kääpiöitä vain ahneena joukkona, joka koetti kahmia itselleen aarteita. Bilbon autettua kääpiöt pakoon hänen tyrmistään sai hän selville heidän olevan matkalla Yksinäiselle vuorelle. Smaugin kuoltua hän oli vakuuttunut, että kääpiöt olivat menossa ryöväämään Yksinäisen vuoren aarteen itselleen. Hän otti osaa Viiden armeijan taisteluun, joka syttyi Smaugin kuoltua ja hiisiarmeijan hyökättyä vuorelle. Thranduil on haltiaruhtinas Oropherin poika.
Vuoden 1977 animaatioelokuvassa The Hobbit Haltiakuninkaan ääninäyttelijänä toimi Otto Preminger. Peter Jacksonin Hobitti-elokuvatrilogiassa (2012–2014) hahmoa näyttelee Lee Pace.
Lähteet
- ↑ Rateliff, John D.: The History of The Hobbit – Part One: Mr. Baggins, s. 409–410. London: HarperCollins, 2007. ISBN 978-0-00-723555-1.