Ero sivun ”Kiestinki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Jätin pois oudon viittauksen "Pääartikkeli Kiestingin motti", joka viittaa itse Kiestinki sivulta kopioituun tynkään. Kts keskustelu Kiestinki. Uusi väliotsikko.
Rivi 116: Rivi 116:
====Kenraaleiden sooloilua ja suurvaltapolitiikkaa====
====Kenraaleiden sooloilua ja suurvaltapolitiikkaa====
Saksan Norjan armeijan komentaja kenraalieversti [[Nikolaus von Falkenhorst]] ja Siilasvuo hahmottelivat asemien parantamisen varjolla hyökkäyksen, jonka tarkoituksena oli katkaista Murmannin rata.
Saksan Norjan armeijan komentaja kenraalieversti [[Nikolaus von Falkenhorst]] ja Siilasvuo hahmottelivat asemien parantamisen varjolla hyökkäyksen, jonka tarkoituksena oli katkaista Murmannin rata.
Hyökkäys alkoi marraskuun alussa. Jo lokakuun lopulla [[Yhdysvallat]] oli lähettänyt Suomelle hyökkäyksen lopettamista koskevan nootin. Mannerheim pyysi Saksan Norjan armeijalta hyökkäyksen pysäyttämistä viitaten Suomen armeijan uudelleenjärjestelyihin. Saksan sodanjohto, Oberkommando der Wehrmacht (OKW) oli jo aiemmin käskenyt Norjan armeijaa puolustustukseen kaikilla rintamilla ja saatuaan Mannerheimin viestin OKW vaati jyrkkäsanaisesti Norjan armeijalta selvitystä sen aikomuksista. Hyökkäystä leimasi kenraalien erimielisyydet operaatioista ja von Falkenhorst määräsi hyökkäyksen pysäytettäväksi 17. marraskuuta. III armeijakunta ryhmittyi puolustusasemiin.
Hyökkäys alkoi marraskuun alussa. Jo lokakuun lopulla [[Yhdysvallat]] oli lähettänyt Suomelle hyökkäyksen lopettamista koskevan nootin. Mannerheim pyysi Saksan Norjan armeijalta hyökkäyksen pysäyttämistä viitaten Suomen armeijan uudelleenjärjestelyihin. Saksan sodanjohto, Oberkommando der Wehrmacht (OKW) oli jo aiemmin käskenyt Norjan armeijaa puolustustukseen kaikilla rintamilla ja saatuaan Mannerheimin viestin OKW vaati jyrkkäsanaisesti Norjan armeijalta selvitystä sen aikomuksista. Hyökkäystä leimasi kenraalien erimielisyydet operaatioista ja von Falkenhorst määräsi hyökkäyksen pysäytettäväksi 17. marraskuuta. Luovuttiin ajatuksesta katkasta [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] tärkeä huoltoväylä Murmannin rata. III armeijakunta ryhmittyi puolustusasemiin.

Ensimmäinen rintamatalvi tuotti kokemattomille saksalaisille suurta tuskaa. Kokonainen osasto saattoi palelluttaa jalkansa kasteltuaan ne vielä upottavilla soilla. Osittain suurvaltapolitiikasta johtuen, muun muassa [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] mielipiteiden vuoksi, Suomen sodanjohto luopui ajatuksesta katkaista Murmanskiin johtava junarata.


=== Kiestingin kevättaistelu 1942 - asemasodan suurtaistelu ===
=== Kiestingin kevättaistelu 1942 - asemasodan suurtaistelu ===

Versio 2. helmikuuta 2013 kello 19.26

Kiestinki
Кестеньга, Kestenga

Koordinaatit: 65°53′15″N, 31°49′30″E

Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Louhen piiri
Kylän ensimaininta 1679
Nykyinen kunta 2006
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
 – kunnanjohtaja Tatjana Kornejeva[1]
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 186664 [1]











Kiestinki[2] (ven. Ке́стеньга, Kestenga) on kunta ja sen keskuksena toimiva taajama Louhen piirissä Karjalan tasavallassa Venäjällä. Aikaisempi Kiestingin kunta oli olemassa Venäjän keisarikunnan aikana.

Kiestingin maalaiskunta (ven. selskoje poselenije) sijaitsee Louhen piirin itäosassa ja se on sekä Karjalan tasavallan pohjoisin että laajin kunta. Pohjoisessa se rajoittuu Murmanskin alueeseen, idässä Malinavaaran, Tšuupan, Louhen ja Ambarnyin kuntiin, etelässä Luusalmen ja Pääjärven kuntiin[3] sekä lännessä Suomeen kuuluviin Kuusamon ja Sallan kuntiin. Nykyinen Kiestingin kunta käsittää suunnilleen Venäjän keisarikunnan aikaisten Kiestingin ja Oulangan kuntien alueet sekä sen osan Kuusamon kuntaa, jonka Suomi luovutti Neuvostoliitolle vuonna 1944.

Maantiede

Kiestingin kunnan alueella on useita suuria järviä, kuten Pääjärvi, Tuoppajärven pohjoisosa, Tiiksjärvi, Jelettijärvi, Paanajärvi, Kuntijärvi, Soukelojärvi, Ruvajärvi, Susijärvi, Tuntsajärvi, Kuukasjärvi ja Tavajärvi. Merkittävimmät joet ovat Tuoppajärvestä Pääjärveen laskeva Sohjananjoki, Suomen puolelta Paanajärven kautta Pääjärveen laskeva Oulankajoki ja Pääjärvestä Koutajärveen laskeva Koutajoki. Lähes kaikki kunnan vesistöt kuuluvat Koutajoen vesistöön. Kunnan alueella sijaitsee myös Karjalan tasavallan korkein kohta Nuorunen (576 m).

Taajamat ja kylät

Kunnan hallinnollinen keskus on Kiestingin taajama. Sen lisäksi siihen kuuluvat Sohjanan, Suurijärven, Tungjärven, Tuhkalan (ven. Тухкала) ja Uuden-Sohjanan (ven. Новый Софпорог, Novyi Sofporog) taajamat sekä Kokkosalmen (ven. Коккосалма, Kokkosalma), Niskan (ven. Зашеек, Zašejek) ja Suvannon (ven. Кушеванда, Kuševanda) kylät.[3]

Kiestingin taajama

Kiestingin taajama sijaitsee Tuoppajärven pohjoisrannalla Louhesta Pääjärvelle vievän maantien ja rautatien varrella noin 65 kilometriä Louhesta länteen. Vuonna 1987 Kiestingin taajamassa oli noin 2 700 asukasta.[4] Kiestinkiläisten elinkeinoja ovat kettu- ja minkkitarhaus, metsäteollisuus ja kalanjalostus.[4] Paikkakunnalla järjestetään heinäkuussa Pohjoiskarjalaisten juhlat (Viena on karjalankielisen väestön keskuudessa Pohjois-Karjala).[4]

Historia

Kiestinki mainitaan uudiskylänä ensimmäisen kerran vuonna 1679. Tarinan mukaan ensimmäinen asukas oli Kömö-niminen lappalainen, josta juontuu kylässä myöhemmin esiintyvä sukunimi Kömönen (ven. Kemojev).[5] Kylän nimi perustuu saamen giessat ’kääriä, keriä; kaartaa (joesta)’ -verbistä johdettuun sanaan kiestA ’koste, akanvirta (kosken alla)’.[6] Historiallinen Kiestingin kunta sijaitsi Vienan Karjalan pohjoisosassa Arkangelin kuvernementin Kemin kihlakunnassa. Sen naapurikuntia olivat lännessä Oulanka, pohjoisessa Kouta, idässä Kieretti, kaakossa Vitsataipale ja etelässä Vaarakylä. Kunnan alue käsitti Tuoppajärven pohjoisrannikon ja Tiiksjärven ympäristön. Kuntaan kuuluneita kyliä olivat muun muassa Heinäjärvi, Jelettijärvi, Kananainen, Kiisjoki, Kokkosalmi, Käpäli, Lohilahti, Sohjana, Sohjanansuu ja Suvi-Suurijärvi. Aikaisemmin myös Vaarakylän kunta Tuoppajärven etelärannalta kuului Kiestinkiin.

Kunta lakkautettiin 1920-luvulla ja yhdistettiin Oulangan ja Vaarakylän kuntien kanssa Kiestingin piiriksi vuonna 1927.[7] Kiestingin kyläneuvostoalueella oli 654 asukasta vuonna 1926, joista oli karjalaisia 609, suomalaisia 31 ja venäläisiä 14.[8]

Kiestingin piiri liitettiin 1960-luvulla Louhen piirin, jossa Kiestingin taajaman ympäristö muodosti asutushallintoalueen. Kiestingin asutushallintoalueen naapureina olivat lännessä Sohjanan kylähallintoalue ja idässä Suurijärven kylähallintoalue. Kiestingin asutushallintoalueeseen kuului tuolloin Kokkosalmen kylä.[4]

Suomessa on Kiestingistä kotoisin olevia sukuja. Paljon entisiä kiestinkiläisiä asuu myös Siperian Omskin alueella ja Kazakstanissa,lähde? jonne he joutuivat Stalinin vainovuosina.

Jatkosota

Nikolaus von Falkenhorst ja Hjalmar Siilasvuo. Suomen armeijan kuva
Suomalaiset sotilaat torjuvat neuvostoliittolaisten vastahyökkäystä Kiestingin lähellä

Jatkosodassa pohjoisen rintaman suurimmat taistelut käytiin Kiestingin suunnalla. [9] Kiestingin rintama oli III:nnen armeijakunnan vastuualuetta. Armeijakuntaa johti kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo. Armeijakunta oli jatkosodan alusta alistettu Saksan Norjan armeijalle, AOK Norwegian'lle. Tammikuussa 1942 perustettiin Saksan Lapin armeija, Armeeoberkommando Lappland, jonka komentajaksi Rovaniemen Kursunkijärvellä sijainneeseen esikuntaan tuli kenraalieversti Eduard Dietl. Kiestingin merkittävimmät taistelut käytiin 1941-1942, mutta asemasota jatkui alueella syyspuolelle 1944 asti.

Hyökkäysvaihe

1. heinäkuuta 1941 valtakunnanrajalta alkanut everstiluutnantti Jussi Turtolan johtaman ryhmä J:n (JR 53) hyökkäys saavutti Sohjanajokilinjan 11:ntenä heinäkuuta. Saksalaisia joukkoja alistettiin 17. heinäkuuta alkaen ryhmä J:lle. Kiestinki vallattiin 8. elokuuta päättyneissä taisteluissa. Hyökkäystä jatkettaessa saksalaiset joukot pyrkivät Kiestingistä maanteitse kohti Louhea joka sijaitsee Murmanskin radan varrella. Vastarinta oli voimakasta eikä hyökkäys edennyt. Ryhmä J sen sijaan eteni hieman etelämpänä rautatielinjaa pitkin kohtaamatta vastusta ja pääsi saksalaisia huomattavasti pidemmälle Louhen tuntumaan. Venäläisen 88. divisioonan vastahyökkäykset johtivat siihen että tuhatlukuinen suomalais-saksalainen osasto motitettiin elokuun 20:nnen päivän tienoilla Kapustnajajoen maisemiin. Kiestingin motti, josta vetäydyttiin soita pitkin syyskuun alkupuolella, koitui myös komentaja Jussi Turtolan kohtaloksi. [10]

Kenraaleiden sooloilua ja suurvaltapolitiikkaa

Saksan Norjan armeijan komentaja kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst ja Siilasvuo hahmottelivat asemien parantamisen varjolla hyökkäyksen, jonka tarkoituksena oli katkaista Murmannin rata. Hyökkäys alkoi marraskuun alussa. Jo lokakuun lopulla Yhdysvallat oli lähettänyt Suomelle hyökkäyksen lopettamista koskevan nootin. Mannerheim pyysi Saksan Norjan armeijalta hyökkäyksen pysäyttämistä viitaten Suomen armeijan uudelleenjärjestelyihin. Saksan sodanjohto, Oberkommando der Wehrmacht (OKW) oli jo aiemmin käskenyt Norjan armeijaa puolustustukseen kaikilla rintamilla ja saatuaan Mannerheimin viestin OKW vaati jyrkkäsanaisesti Norjan armeijalta selvitystä sen aikomuksista. Hyökkäystä leimasi kenraalien erimielisyydet operaatioista ja von Falkenhorst määräsi hyökkäyksen pysäytettäväksi 17. marraskuuta. Luovuttiin ajatuksesta katkasta liittoutuneiden tärkeä huoltoväylä Murmannin rata. III armeijakunta ryhmittyi puolustusasemiin.

Kiestingin kevättaistelu 1942 - asemasodan suurtaistelu

Neuvostoliiton 26. Armeija aloitti 1942 huhtikuussa suurhyökkäyksen Kiestingin suomalais-saksalaista ryhmittymää vastaan. Operaatio oli ajoitettu kelirikkokauteen, jolloin puolustajan apuvoimien saanti olisi hankalinta. Noin kuukauden kestäneet taistelut päättyivät torjuntavoittoon. Hyökkääjän miestappiot olivat monikymmenkertaiset puolustajaan nähden. [11] Puolustajan vahvuus vastasi noin kahta divisioonaa. Venäläisillä oli kolmen divisioonan lisäksi 2 merijalkaväen prikaatia, 1 hiihtoprikaati sekä erillinen panssariprikaati. Suomalaisessa sotakirjallisuudessa Kiestingin kevään 1942 taistelut usein mainitaan kelirikkotaisteluna.

Kevään 1942 mittaan oli saatu viitteitä tulevasta hyökkäyksestä. Maaliskuun lopulla Jelettijärven kenttävartio joutui rajun hyökkäyksen kohteeksi. Varsinainen saarrostukseen pyrkinyt hyökkäys alkoi 24. huhtikuuta aamulla 15 kilometriä leveänä rintamana. Eteläosassa suomalaisen Divisioona J:n ja sen pohjoispuolella SS-divisioona Nordin alueella hyökkäykset torjuttiin. Saksalaisten vastuualueen pohjoispuolella oleva Ylä-Mustajärven ja Jelettijärven välinen kannas oli varmistettu vain kenttävartioilla. Venäläiset pioneeripataljoonat olivat kevään aikana rakentaneet pohjoiselle suunnalle huoltotien. Siihen tukeutuen 23. kaartin divisioona hyökkäsi järvikannaksen kautta koukaten saksalaisten selustaan. Vastahyökkäyksen aloitti IV/11.Pr etelästä ja JR 14 luoteesta tarkoituksena katkaista vihollisen huolto. Hyökkäyksen aikana koko IV:nnen pataljoonan upseeristo haavottui kranaatin osuessa käskynjaolla olleeseen ryhmään. Vastahyökkäys tyrehtyi ylivoiman edessä. [12]

Venäläisiin hyökkääviin joukkoihin liittyivät 186. divisioona sekä 2 erillistä prikaatia, jotka pyrkivät katkaisemaan Kiestingin länsipuolisen tieyhteyden ja motittamaan koko rintaman. Sekä suomalaisia että saksalaisia apuvoimia tuotiin alueelle toukokuun alkupäivinä. Taistelut kulminoituivat 5.-6.5. Kiestingin neljän tien risteyksen luoteispuolella. Vihollisvoimien kärjessä edenneet JR 238 ja 8. Hiihtoprikaati motitettiin ja pääosin tuhottiin.

Vastahyökkäystä varten oli saatu lisävoimia yhteensä 6 pataljoonaa, mm. I/JR 12, I/JR53, I/11.Pr sekä VuorJR 139:n pataljoona Salzer. Perustettuja suomalaisia taisteluosastoja johtivat Albert Puroma ja Albert Ravila. Mukana olivat saksalaiset taisteluosastot Kräutler ja Boysen. SS Nord tuki hyökkäystä omalla sivustallaan. Vihollisen vahvojen vetäytymisasemien murtamiseen osallistuivat tykistö, panssarit ja Stuka-lentolaivueet. Stukat tuhosivat myös venäläisten huoltokuljetuksia. Perääntyviä neuvostojoukkoja yritettiin motittaa, mutta siinä ei täysin onnistuttu. Venäläisten takaa-ajo pysähtyi lopulta 23. toukokuuta vahvaan puolustusasemaan samalle järvikannakselle, josta hyökkäys oli alkanutkin. Taisteluiden jälkeen III AK ilmoitti torjuneensa yhteensä 175 sellaista hyökkäystä, jossa vihollisella oli pataljoona tai sitä suurempi miesmäärä käytössään. Taisteluissa kaatuneita venäläisiä sotilaita laskettiin taistelupaikoilta yli 15000. Suomalaisia sotilaita kaatui 170 ja saksalaisia 248.

Lähteet

  1. ↑ a b Louhen piirin hallinnollinen jako Karjalan tasavalta. Viitattu 17.4.2009. (venäjäksi)
  2. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 96. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  3. ↑ a b Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Viitattu 16.4.2009. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c d Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
  5. ↑ Pöllä, Matti: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1800 -luvulla, s. 183–184. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-893-X.
  6. ↑ Räisänen, Alpo: Nimet mieltä kiehtovat: etymologista nimistöntutkimusta, s. 151. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-518-1.
  7. ↑ Iso tietosanakirja 9, s. 812. Helsinki: Otava, 1935.
  8. ↑ Karjalan ASNT:n Tilastohallinto/Igor Sergeev: Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan) Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 24.4.2009.
  9. ↑ Jatkosodan historia 4. Sotatieteen laitos, WSOY, 1993. ISBN 951-0-15330-3
  10. ↑ Martti Turtola: Kyllä täällä kaatuakin voidaan. Suomalainen upseerinkohtalo 1941. Otava 2000. ISBN 951-1-15449-4"
  11. ↑ Karjalainen, Mikko. Jatkosodan taistelut. Maanpuolustuskorkeakoulu, Gummerus, 2005. ISBN 951-25-1387-0.
  12. ↑ Karhunen Veikko. Raatteen tieltä Kostamukseen. WSOY 1972. ISBN 951-0-00627-0
Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit
Vienan Karjala
Kemin kihlakunta

Jyskyjärvi • Kantalahti • Kemi (kaupunki) • Kieretti • Kiestinki • Kontokki • Kouta • Kuolisma • Laapina • Njuhtša • Oulanka • Paanajärvi • Pistojärvi • Ponkama • Solokka • Sorokka • Suiku • Suikujärvi • Suma • Tunkua • Uhtua • Usmana • Vitsataipale • Voijärvi • Vojatšu • Vuokkiniemi

Aunuksen Karjala
Poventsan kihlakunta

Danilova • Kiimasjärvi • Lindjärvi • Mäntyselkä • Paatene • Petrovski Jam • Porajärvi • Poventsa (kaupunki) • Repola • Rimoila • Rukajärvi • Sunku

Petroskoin kihlakunta

Ahnus • Jallahti • Latva • Munjärvi • Kentjärvi • Kontupohja • Petroskoi (kaupunki) • Pyhäjärvi • Soutjärvi • Suoju • Suurlahti • Säämäjärvi • Tipinitsa • Tiudia • Tolvoja

Aunuksen kihlakunta

Aunus (kaupunki) • Kotkatjärvi • Mätässyvä • Nekkula • Riipuskala • Tulemajärvi • Vaaseni • Vieljärvi • Vitele

{{#coordinates:}}: sivulla ei voi olla kuin yksi ensisijainen koordinaattimerkintä

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiestinki&oldid=12652211”