Muutokset

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
30 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
p
→‎Tuotanto: linkitystä
Luchino Viscontin aloitti uransa elokuvan parissa vasta 30-vuotiaana, ja lähes nelikymppisenä hän ohjasi oman esikoiselokuvansa. Vuonna 1936 hänen ystävänsä, muotisuunnittelija [[Coco Chanel]], tutustutti hänet ohjaaja [[Jean Renoir]]iin [[Ranska]]ssa. Visconti toimi hänen johdollaan kolmantena apulaisohjaajana ja pukusuunnittelijana. Häneen teki syvällisen vaikutuksen Renoirin realismi, jota hän oli mukana toteuttamassa kahdessa elokuvassa (''[[Les basfonds]]'' ja ''[[Une partie de campagne]]''). Ranskassa hän myös tapasi italialaisia vasemmistolaisia, jotka olivat maanpaossa. He vaikuttivat häneen poliittisesti. Visconti vieraili myös Hollywoodissa ja tutustui siellä elokuvastudioihin, mutta tämä vierailu vuonna 1939 jäi varsin lyhykäiseksi äidin kuoleman takia. Mielenkiintoinen yhteistyö Renoirin kanssa sai jatkoa Tosca-oopperan elokuvaversiolla. Toinen maailmansota sekoitti ranskalaisohjaajan suunnitelmat, ja elokuvan valmisti loppuun ohjaajana saksalainen Karl Koch.
 
Visconti onnistui tutustumaan joukkoon nuoria intellektuelleja ja kriitikoita toimiessaan avustajana Cinema-lehdessä, jonka oli perustanut [[Italia]]n diktaattorin [[Benito Mussolini]]n poika Vittorio. Hän aloitti yhteistyönsä [[Roberto Rossellini]]n kanssa. Näissä merkeissä hän kohtasi myös todennäköisesti elokuvaohjaaja [[Federico Fellini]]n. Yhdessä Gianni Puccinin, Antonio Pietrangelin ja Giuseppe De Santisin kanssa Visconti kirjoitti käsikirjoituksen ensimmäiseen elokuvaansa ''[[OssessioneRiivaajat (elokuva)|Riivaajat]]'' (1943). Elokuvaa pidetään ensimmäisenä [[neorealismiNeorealistinen elokuva|neorealistisena]] elokuvana]]. Se perustui [[James Cain]]in useasti filmattuun teokseen ''The Postman Always Rings Twice''. Elokuvan pääroolissa oli [[Clara Calamai]], joka oli viime hetkellä tullut [[Anna Magnani]]n tilalle. Vuonna 1948 Visconti käsikirjoitti ja ohjasi elokuvan ''[[Maa järisee]]'' (''La terra trema''), joka perustui mekaanikko Ginon elämästä kertovaan [[Giovanni Verga]]n romaaniin ''I Malavoglia''.
 
Visconti oli yksi harvoista neorealistisista ohjaajista, jotka onnistuivat työskentelemään koko 1950-luvun ajan. Hän kylläkin siirtyi genren ulkopuolella vuonna 1954 valmistuneella elokuvallaan ''[[Senso]]'', joka oli kuvattu Technicolor-värijärjestelmällä. Elokuva sijoittuu vuoteen 1866, jolloin Italia oli yhdistymässä miehittäjävaltioiden ja pienten ruhtinaskuntien muodostamasta hajanaisesta niemimaasta yhdeksi kansakunnaksi. Tapahtumapaikkana on [[Itävalta-Unkari]]n kaksoismonarkian hallitsema [[Veneto]]n alue. Tarina perustuu Camillo Boniton romaaniin. Tässä filmissä Visconti yhdistää realismin ja romantiikan ja siten johdattaa katsojan pois neorealismista. Tätä filmiä ovat jotkut kriitikot väittäneet kaikkein viscontimaisimmaksi elokuvaksi.

Navigointivalikko