Rossinmaa

Uuden-Seelannin vaatima alue kartalla

Rossin alusmaa on Uuden-Seelannin vaatima alue Antarktikselta (ja muutamilta saarilta Eteläisessä jäämeressä). Se on määritelty sektoriksi, jonka kärkipisteenä on Etelänapa, sivurajoina 160. itäinen pituuspiiri ja 150. läntinen pituuspiiri, pohjoisessa aluetta rajoittaa 60. eteläinen leveyspiiri. Alue sai nimensä James Clark Rossilta, joka löysi Rossinmeren.

Alueen pinta-ala on 450 000 km². Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomen pinta-ala on 337 030 km².

Britannia otti alusmaakseen territorion vuonna 1923 ja antoi sen hallinnon Uuden-Seelannin tehtäväksi. Venäjä tai Yhdysvallat eivät tunnustaneet näitä vaatimuksia, ja kiista on yhä ratkaisematta (kuten kaikki muutkin vaatimukset Antarktiksesta) huolimatta Antarktiksen sopimuksesta. Uusiseelantilaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että territorio kuuluu sisäisenä osana Uuteen-Seelantiin.

Uuden-Seelannin aluevaatimukset sisältävät osia Victorianmaasta, ja suurimman osan Rossin jäälautasta. Tutkimusasemat Scottin tukikohta (Uusi-Seelanti) ja McMurdon asema (Yhdysvallat) ovat nykyisin ainoita pysyvästi asuttuja paikkoja alueella, ellei mukaan lasketa Amundsenin-Scottin etelänapa-asemaa. Alueella on myös yksi lumikiitorata, Williamsin kenttä, ja riippuen vuodenajasta, kaksi jääkiitorataa. Tämä mahdollistaa pyörillä tai suksilla varustettujen koneiden laskeutumisen vuoden ympäri.

Rossin saari, Ballenyn saaret ja pieni Scottin saari ovat osa vaatimuksia, kuten myös jään peittämä Rooseveltinsaari. Uudella-Seelannilla oli kesätukikohta Kuivan laakson alueella, nimeltään Vandan asema vuosina 1969–1995.

Greenpeace ylläpiti vuosina 1987–1992 omaa Antarktiksen asemaa Uuden-Seelannin vaatimalla alueella, Rossin saarella. Se oli nimeltään Maailman puistotukikohta. Koska se ei ollut valtiollinen tukikohta, kaikkien Antarktiksen sopimuksen allekirjoittaneiden maiden virallinen politiikka oli olla antamatta mitään tukea tai apua sille.