Town-luokka (risteilijä, 1910)

Town-luokan risteilijä HMS Gloucester.

Town-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ja Australian laivaston ensimmäisessä maailmansodassa palvellut kevyt risteilijäluokka, jonka muodosti viisi alaluokkaa ja yhteensä kaksikymmentäyksi alusta. Alukset oli suunniteltu merireittien valvontaan brittiläisen imperiumin osien välillä. Ne oli alun perin luokiteltu toisen luokan risteilijöiksi.

Bristol-luokka

Bristol-luokan viisi alusta tilattiin osana vuoden 1909 laivasto-ohjelmaa, ja ne otettiin palveluskäyttöön vuoden 1910 lopulla. Alukset olivat 138 metriä pitkiä, ja niiden uppouma oli 5300 tonnia. Alusten mataluus korjattiin seuraavissa luokissa.

Luokan alusten pääaseina oli kaksi kuuden tuuman tykkiä, joista toinen oli sijoitettu keulaan ja toinen perään. Apuaseina oli kymmenen nelituumaista yksittäin torneihin asennettuina. Ilmatorjunta-aseistuksena aluksilla oli neljä kolminaulaista tykkiä ja neljä Maxim-konekivääriä.

Ensimmäisen maailmansodan aikana aluksille asennettiin yksi kolmen tuuman QF 20 cwt -tykki.

Weymouth-luokka

Weymouth-luokan neljä alusta tilattiin osana vuoden 1910 laivasto-ohjelmaa, ja ne otettiin palveluskäyttöön 1911-1912. Alukset poikkesivat edeltäneestä luokasta ainoastaan hieman. Aluksille asennettiin kahdeksan kuuden tuuman tykkiä ja niiden apuaseina oli neljä kolmennaulan tykkiä.

Luokan alukset kokivat sodan aikana runsaasti muutoksia. Aluksille muun muassa asennettiin kolmen tuuman QF-ilmatorjuntatykki. Samoin luokka oli ensimmäinen, jolle asennettiin lentokoneet, vaikkakin ainoastaan lentoonlähtö oli mahdollista.

Chatham-luokka

HMS Gloucester, Brindisi 1917

Chatham-luokan kuusi alusta tilattiin osana vuoden 1911 laivasto-ohjelmaa ja ne otettiin palvelukseen 1912-1916. Luokan aluksista kolme siirrettiin Australian laivastolle, jossa luokan alukset muodostivat Sydney-luokan. Luokan alusten kannen panssarointia heikennettiin, jotta niihin voitiin asentaa panssarivyöt kylkiin. Alusten aseistuksena oli kahdeksan kuuden tuuman tykkiä. Aluksille ei asennettu varsinaisesti apuaseita, vaan niille asennettiin neljä kolmennaulan ilmatorjuntatykkiä.

Luokan aluksille asennettiin lisäksi toiset neljä kolminaulaista sodan aikana.

Birmingham-luokka

Birmingham-luokan neljä alusta tilattiin osana vuoden 1912 laivasto-ohjelmaa ja ne otettiin palvelukseen 1914. Luokan aluksista yksi siirrettiin Australian laivastolle. Luokan alukset olivat toisinto edeltäneestä Chatham-luokasta lukuun ottamatta toisen 6 tuuman tykin asentamista etukannelle tulivoiman kasvattamiseksi keulan suuntaan. Lisäksi keulan kulmaa muutettiin roiskeiden vähentämiseksi.

Birkenhead-luokka

HMS Glasgow, Valparaiso (Chile), 1914

Kreikan laivaston brittiläinen esikuntapäällikkö kontra-amiraali Sir Mark Kerr ehdotti 1912 ajanmukaisen laivueen luomista pitkien rannikkojen sekä suuren kauppalaivaston suojaksi. Kerrin ehdotus sisälsi hävittäjiä sekä sukellusveneitä suojaamaan saaristoa sekä niiden tueksi ilmavoimat tiedustelijoiksi ja kevyet risteilijät tykistöaluksiksi tukemaan maavoimia. Tästä kaukonäköisestä esityksestä huolimatta Kreikan hallitus päätti tilata Saksasta taisteluristeilijän ja Ranskasta taistelulaivan. Tilauksista huolimatta 1914 alussa tehtiin uusi tilaus Britannialle kahdesta risteilijästä ja neljästä hävittäjästä. Tilaus kohdistettiin vastaperustetulle Coventry Syndikaatille, joka oli John Brownin, Fairfieldin, Cammell Lairdin ja Coventry Ordnance Worksin liittoutuma.

Risteilijät perustuivat Chatham- ja Birmingham-luokkien aluksiin, mutta niiden pääaseiksi valittiin Coventry Ordnance Worksin 5,5 tuuman 50 kaliiperin tykit. Tykit olivat noin 13 cwt:tä keveämpiä kuin Kuninkaallisen laivaston käyttämät 6 tuuman Mk XII -tykit, jolloin niitä voitiin asentaa kymmenen. Tykkien 85-paunaiset kranaatit olivat helpompia käsitellä, mikä lisäsi tulinopeutta ja niiden kantama ja läpäisykyky olivat ainoastaan hieman heikommat kuin kuusituumaisilla. Toinen uudistus oli 12-naulaisten ilmatorjuntatykkien asentaminen, jolloin aluksista tuli maailman ensimmäiset ilmatorjunta-asein varustetut pinta-alukset. Nopeusvaatimuksen (26,5 solmua) täyttämiseksi alukset muutettiin puhtaasti öljyä polttaviksi.

Kreikan hallitus maksoi alusten varustamista alkuvuoteen 1915, jolloin Antinavarhos Kontoutiotis oli laskettu vesille ja brittihallituksen toiveet nopeasta voitosta oli haihtuneet. Amiraliteetin hankintaosastonpäällikkö suositti, että hallitus lunastaisi puolivalmiit alukset sekä 38 kappaletta 5,5 tuuman tykkejä ammuksineen. Aluksille määrättiin uudet nimet ja määräys lähetettiin Cammell Lairdille siirtää piirustukset ja suunnitelmat.

Alusten vastatessa aseistusta lukuun ottamatta lähes täysin Amiraliteetin vaatimuksia ei ollut tarvetta aloitta suuria muutostöitä. Muutostöistä merkittävin oli kahden vedenalaisen Elswick-tyyppisen torpedoputken vaihtaminen Amiraliteetti-mallisiksi. Samoin 12 naulan ilmatorjuntatykkiä ei ollut saatavilla, joten sen tilalle asennettiin Vickersin kolminaulainen.

HMS Birkenhead varustettiin 1918 lentoonlähtöalustalla, joka asennettiin sillan etupuolelle. Samoin alukselle asennettiin valvontapalloa varten vinssi sillan takapuolelle. HMS Chester varustettiin 1918 miinanraivauskalustolla.

Lähteet

• Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet

Town-luokan risteilijät

Bristol-luokka HMS Bristol - HMS Glasgow - HMS Gloucester - HMS Liverpool - HMS Newcastle

Weymouth-luokka HMS Weymouth - HMS Yarmouth - HMS Dartmouth - HMS Falmouth

Chatham-luokka HMS Chatham - HMS Dublin - HMS Southampton - HMAS Brisbane - HMAS Melbourne - HMAS Sydney

Birmingham-luokka HMS Birmingham - HMS Lowestoft - HMS Nottingham - HMAS Adelaide

Birkenhead-luokka HMS Birkenhead - HMS Chester

Edeltäjä: Active-luokan tiedusteluristeilijät – Seuraaja: Arethusa-luokka

Britannian Kuninkaallisen laivaston alusluokat I maailmansodassa

X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä