Crest of a Knave

Crest of a Knave Jethro Tull
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	alkuvuodesta 1987
Julkaistu	11. syyskuuta 1987 (UK) 16. syyskuuta 1987 (US)
Tuottaja(t)	Ian Anderson
Tyylilaji	progressiivinen rock hard rock
Kesto	48.50
Levy-yhtiö	Chrysalis Records
Listasijoitukset
#19 #32
Jethro Tullin muut julkaisut
Original Masters 1985	Crest of a Knave 1987	20 Years of Jethro Tull 1988

Crest of a Knave on Jethro Tullin vuonna 1987 julkaisema musiikkialbumi. Albumi voitti Grammyn parhaasta Hard rock/metallialbumista vuonna 1989.

Levy on yhdistelmä progressiivista rockmusiikkia ja bluesvaikutteita. Levyä on usein verrattu Dire Straitsin 1980-luvun tuotantoon etenkin rakkautta käsittelevien sanoitustensa, rockmaisuutensa ja kitarapainotteisuutensa takia. Levyn kitarapainotteiseen soundiin on montakin syytä, joista painavimpana pidetään Andersonin madaltunutta ääntä ja kapeaa äänialaa. Yhtyeen kolmesta aiemmasta flopista eroten Crest of a Knave keräsi jonkin verran kiitosta kriitikoilta, jotka pitivät etenkin Barren kitaratyöskentelystä. Anderson omistaakin vuoden 2005 uusintajulkaisun johdattelutekstissä tuoreen remasterin Barrelle, jota "ilman koko levyn synty olisi ollut mahdotonta".

Osa levyn kappaleista käsittelee myös erilaisia ammatteja kertojanäkökulmasta, kuten rakennustyöläinen ("Steel Monkey"), maanviljelijä ("Farm On The Freeway"), sotilas ("Mountain Men") ja kiertuemuusikko ("Said She Was A Dancer", "Budapest".)

Levyn synty

1980-luvun alussa Jethro Tullin luultiin jo lopettavan uransa johtuen kolmesta surkeasti myyneestä ja arvosteluissa huonosti menestyneistä albumeistaan, A:sta, Broadsword and the Beast:sta ja Under Wraps:sta, jotka olivat tyylilajiltaan elektronista rockia (tai syntetisaattoripainotteista folk rockia "Broadswordin" tapauksessa.) Vuoden 1984 Under Wraps-kiertue jouduttiin keskeyttämään Andersonin äänen kadotessa kokonaan. Äänensä menetyksestä johtuen Andersonin ääniala madaltui merkittävästi ja Jethro Tull piti parin vuoden mittaisen tauon. Kuitenkin vuonna 1986 alkoi elää idea kokonaan uudesta Jethro Tull -albumista ja silloinen kolmihenkinen kokoonpano (Anderson-Barre-Pegg) ryhtyi valmistautumaan levytyksiä varten.

Suurin osa levystä on äänitetty Andersonin omalla kotistudiolla. Tuohon aikaan kolmihenkisellä yhtyeellä ei ollut kosketinsoittajaa, joten Anderson joutui hoitamaan kosketinosiot ja ohjelmoi rumpukonetta paria kappaletta varten. Levyllä on myös pari muusikkovierasta, kuten Doane Perry (rummut), Gerry Conway (rummut) ja Ric Sanders (viulu.) Levy remasteroitiin vuonna 2005. Remasteri toi myös tavalliseen Jethro Tull -remasteroinnin tapaan mukanaan yhden ekstrakappaleen, "Part Of The Machinen".

Andersonin äänen madaltuessa Jethro Tullille ominainen seksuaalisten teemojen käsittely ei kadonnut; levyn ehkäpä tunnetuin kappale Budapest kuvaa intiimiä hetkeä paikallisen tarjoilijatytön kanssa. Yhtye päätti myös kolmen aiemman levyn huonoista kokemuksista huolimatta sisällyttää uutukaiselleen syntetisaattorin, joskin "Crestillä" syntetisaattorin käyttö oli huomattavasti kolmea aikaisempaa levyä hillitympää.

Levyn kansikuva muistuttaa perinteisten englantilaisten aatelissukujen vaakunoita. Levyn kannessa esiintyvään vaakunaan on pyritty lisäämään Jethro Tullille ominaisia elementtejä, kuten poikkihuilu ja musta kissa.

Menestys

Levy keräsi kehuja kriitikoilta ja myi hyvin, mutta kaikkein suurin yllätys oli vasta luvassa: vuoden 1989 Grammy-gaalan erikoisgrammy parhaasta hard rock/metallialbumista meni Crest of a Knavelle. Gaalan ehdoton ennakkosuosikki oli Metallica. Itse yhtye ei ollut mukana kyseisessä gaalassa, koska todennäköisyys palkinnon saamiselle oli vähäinen. Kyseistä valintaa käytetään usein esimerkkinä Grammytuomariston tietämättömyydestä nykymusiikkia kohtaan, sillä Crest of a Knave koostuu lähinnä kevyestä rockmusiikista. Yhtye on sittemmin suhtautunut valintaan itseironisesti: Anderson kommentoi palkintoa sanoin "Flute is a heavy, metal instrument!" ("Huilu on raskas, metallinen soitin"; kaksoismerkitys huilun ulkomuodon ja heavy metal -genren välillä).

Levyltä jäi elämään parikin Jethro Tull -klassikkoa, kuten "Farm On The Freeway" ja "Budapest". Sittemmin Budapest on vakiintunut yhtyeen livenumerona, ja kappale sisältyy usealle yhtyeen kokoelmalevylle.

Muusikot

• Ian Anderson (akustinen kitara, poikkihuilu, koskettimet, rumpukoneen ohjelmointi, syntetisaattori)
• Martin Barre (akustinen kitara, sähkökitara)
• Dave Pegg (bassokitara)
• Gerry Conway (rummut)
• Doane Perry (rummut)
• Ric Sanders (viulu)

Kappaleet

1. Steel Monkey - 3:39
2. Farm On The Freeway - 6:31
3. Jump Start - 4:55
4. Said She Was A Dancer - 3:43
5. Dogs In The Midwinter - 3:28 (ei vinyyliversiossa)
6. Budapest - 10:05
7. Mountain Men - 6:20
8. The Waking Edge - 4:49 (ei vinyyliversiossa)
9. Raising Steam - 4:05
10. Part Of A Machine (remasteroidulla CD:llä oleva bonuskappale)