Iranilaiset kielet

Iranilaiset kielet ovat indoeurooppalaiseen kieliperheeseen kuuluva keskenään sukua oleva kieliryhmä. Indoarjalaisten ja nuristanilaisten kielten kanssa ne muodostavat indoeurooppalaisen kieliperheen indoiranilaisen haaran.

Iranilaisia kieliä puhutaan melko yhtenäisellä alueella Iranissa, Afganistanissa, Pakistanissa, Turkin itäosassa, Pohjois-Irakissa, Syyriassa, Tadžikistanissa ja Ossetiassa. Erillisiä iraninkielisiä alueita on myös Azerbaidžanissa, Armeniassa, Georgiassa, Dagestanissa, Uzbekistanissa, Kirgisiassa, Turkmenistanissa, Intiassa, Yhdistyneissä arabiemiraateissa, Omanissa ja Kiinassa.

Ryhmään kuuluu yli 40 kieltä, erillistä murretta ja murreryhmää:

• Persian kieli eli farsi – Iranin virallinen kieli.
• Tadžikki – Tadžikistanin virallinen kieli.
• Dari – paštun ohella toinen Afganistanin virallisista kielistä.
• Paštu – darin ohella toinen Afganistanin virallisista kielistä. Sitä puhutaan myös luoteis-Pakistanissa ja Iranissa.
• Osseetti – osseettien kansalliskieli, yksi Pohjois-Ossetian ja Etelä-Ossetian virallisista kielistä.
• Kurdi – kurdien kansalliskieli, jota puhutaan Turkkiin, Iraniin, Irakiin ja Syyriaan kuuluvassa Kurdistanissa. Kurdeja asuu myös Iranin Azerbaidžanissa ja Horasanissa, Turkin keskiosassa, Afganistanissa, Armeniassa, Georgiassa, Azerbaidžanin tasavallassa ja Turkmenistanissa.
• Belutši Pakistaniin, Iraniin ja Afganistaniin kuuluvassa Belutšistanissa. Pieniä belutširyhmiä asuu myös muualla Iranissa, Omanissa, Yhdistyneissä arabiemiraateissa ja Turkmenistanissa.
• Tati Azerbaidžanissa ja Dagestanissa.
• Tališi Azerbaidžanin eteläosassa ja Kaspianmeren alueen luoteisosassa Iranissa.
• Gilaki Kaspianmeren rannalla Gilanin maakunnassa Iranissa.
• Mazandarani Giljanista itään Iranin historiallisessa Mazandaranin maakunnassa.
• Semnan Iranin pohjoisosissa Semnanin kaupungissa ja sen ympäristössä.
• Šugnanilais-rušanilainen kieliryhmä Pamirvuoristossa Tadžikistanissa, Afganistanissa ja Kiinassa. Se käsittää šugnanin, rušanin, hufin, bartangin ja rošorvin kielet Tadžikistaniin kuuluvalla Vuoristo-Badahšanin autonomisella alueella ja sen lähiseuduilla Afganistanissa sekä sarikolin kielen Kiinan Xinjiangin maakunnassa.
• Jazguljam Vuoristo-Badahšanin autonomisella alueella Tadžikistanissa.
• Vahan Vuoristo-Badahšanin ja Afganistanin rajaseudulla.
• Iškašim Vuoristo-Badahšanissa ja Pohjois-Afganistanissa.
• Mundžan ja jidga Pohjois-Afganistanin Mundžanissa ja Tšitralissa.
• Jagnobi Tadžikistanissa.
• Paratši Afganistanissa.
• Ormuri Afganistanissa ja Pakistanissa.

Eräiden kielimuotojen asema erillisenä kielenä tai toisen kielen murteena on epäselvä tai kiistanalainen:

• Gurani Iranin Zagros-vuorilla ja Mosulin seudulla Irakissa. Eräät tutkijat pitävät sitä kurdin murteena, toiset erillisenä kielenä.
• Zaza Eufratin lähteillä Turkissa. Eräät tutkijat pitävät sitä kurdin murteena.
• Kumzarin kieli tai murre Hormuzin salmen etelärannalla.
• Sivendin kieli tai murre Etelä-Iranissa Sivendin kylässä ja sen ympäristössä.
• Šamerzadi Elburz-vuoristossa Pohjois-Iranissa. Šamerzadi voidaan katsoa mazanderanin murteeksi, mutta sen puhujat pitävät sitä erillisenä kielenä.
• Velatrun kylän murre Elburz-vuoristossa. Rakenteeltaan mazanderanin murre, mutta puhujat pitävät sitä erillisenä kielenä.
• Sangesarin kieli tai murre Elburz-vuoristossa, Sangesarin kaupungissa ja lähikylissä.
• Hazara – tadžikkia ja persiaa lähellä oleva murre, jota puhuu alun perin mongolilainen, mutta myöhemmin iranilaistunut hazaran heimo keski-Afganistanissa.

Eri puolilta Irania tunnetaan murreryhmiä ja murrejatkumoita, jotka eivät muodosta mitään yhtenäistä kieltä:

• Tatimurteet Pohjois-Iranissa, jotka muodostavat viisi murreryhmää.
• Hamadan–Save-vyöhykkeen murteet.
• Keski-Iranin murteet, jotka jaetaan seitsemään alaryhmään.
• Semnanin vyöhykkeen murteet.
• Lurien ja bahtijaarien murteet länsi- ja lounais-Iranissa.
• Farsin murteet Etelä-Iranissa.
• Laristanin murteet Etelä-Iranissa.
• Baškardin murteet Persianlahden rannalla Kaakkois-Iranissa.

Kirjallisten muistomerkkien ja muiden lähteiden perusteella voidaan nimetä joukko kuolleita kieliä:

• Avestan kieli, jota kutsutaan zarathustralaisuuden pyhän kirjan Avestan mukaan. Se kulki pitkään suullisessa muodossa ja kirjoitettiin muistiin sassanidien hallituskaudella 300-luvun lopusssa tai 500-luvun puolivälissä, jolloin kieli oli jo kuollut. Vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1200–1300-luvuilta.
• Muinaispersia tunnetaan akemenidien hallitsijasuvun aikana 500–300-luvulla eaa. laadituista nuolenpääkirjoituksista. Siihen perustuvat keskipersia, uuspersia sekä nykyiset kielet farsi, tadžikki ja dari.
• Meedian kieli muinaisen Meedian alueella nykyisessä Luoteis-Iranissa tunnetaan muinaispersialaisissa, assyrialaisissa ja kreikkalaisissa lähteissä esiintyvistä yksittäisistä sanoista.
• Skyyttiläis-sarmaattilaisia murteita puhuivat Mustanmeren pohjoispuolella asuneet skyytit ja sarmaatit 700–600-luvuilta eea. aina 300–400-luvuille saakka. Kirjallisia muistomerkkejä ei ole säilynyt, mutta lukuisat antiikin kirjailijoiden teokset sekä kreikkalaiset piirtokirjoitukset antavat käsityksen murteiden sanastosta, fonetiikasta ja eräistä morfologian piirteistä.
• Saka – Itä-Turkestanin sakiheimojen murteet, jotka tunnetaan 1900-luvun alussa Khotanista, Tumšukista ja Murtukista löydetyistä, intialaisperäisellä brahmi-kirjoituksella laadituista teksteistä.
• Sogdi, jota puhuttiin 500-luvulta eaa. Keski-Aasian Sogdianassa. Myöhemmin se levisi yleiskieleksi Etu-Aasian, Intian ja Kiinan välisille kauppareiteille. Sogdi tunnetaan sogdilaisella, manikealaisella ja syyrialaisella kirjaimistolla laadituista teksteistä, joista suurin osa on 700–800-luvuilta. Sen lähin nykyaikainen jatkaja on jagnobin kieli.
• Horezmin kieli, jota käytettiin muinaisessa Horezmissa Amu-Darjan laaksossa. Yksittäisiä sanoja, lauseita ja dialogeja on säilynyt 1200–1300-lukujen arabiankielisissä teoksissa.
• Baktrian kieli muinaisessa Baktriassa Amu-Darjan laaksossa. Kieli tunnetaan lähinnä Afganistanista vuonna 1957 löytyneestä kreikkalaisella kirjaimistolla laaditusta piirtokirjoituksesta.
• Keskipersia eli pahlevi on muinaispersian suora jatkaja ja uuspersian edeltäjä. Aluksi sitä puhuttiin Farsin maakunnassa Etelä-Iranissa. Sassanidien aikana 200–600-luvuilla siitä tuli laajalle levinnyt valtakunnan virallinen kieli. Kielenmuistomerkit perustuvat pehleviläiseen ja manikealaiseen kirjaimistoon. Suurin osa niistä on 700–800-luvuilta.
• Parthian kieltä puhuttiin muinaisessa Parthiassa nykyisen Koillis-Iranin ja Lounais-Turkmenistanin alueella. Muistomerkit on laadittu manikealaisella ja parthialaisella kirjaimistolla.

Iranilaiset kielet jaetaan läntiseen ja itäiseen pääryhmään. Länsiryhmän kielet perustuvat murteisiin, jotka levisivät Iranin ylängön länsiosaan oletettavasti noin 500 eaa. mennessä. Itäryhmän kielten pohjana ovat Keski-Aasiassa puhutut murteet. Länsiryhmä jakaantuu edelleen lounaiseen ja luoteiseen alaryhmään. Edelliseen kuuluvat mm. muinais-, keski- ja nykypersia, tadžikki, dari ja tati, jälkimmäiseen parthi, kurdi, beludži, talyš ym. Itäryhmä jaetaan puolestaan pohjoiseen ja eteläiseen alaryhmään. Edelliseen kuuluvat mm. skyyttiläis-sarmaattilaiset murteet, sogdi, horezmin kieli, osseetti ja jagnobi, jälkimmäiseen saki, baktria ja paštu. Oman ryhmänsä muodostavat kontaktivaikutuksen tuloksena syntyneet Pamirin kielet.

Lähteet

• Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom I, s. 405–410. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.

Aiheesta muualla

• Encyclopaedia Iranica: Iranian languages and scripts (englanniksi)
• Khodadad Rezakhani: The Iranian Language Family (englanniksi)