Ero sivun ”Mandelaiset kielet” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p r2.7.3) (Botti lisäsi: nn:Mandespråk |
p r2.7.3) (Botti lisäsi: io:Mandeana lingui |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
[[ko:만데어파]] |
[[ko:만데어파]] |
||
[[hr:Mande jezici]] |
[[hr:Mande jezici]] |
||
[[io:Mandeana lingui]] |
|||
[[it:Lingue mande]] |
[[it:Lingue mande]] |
||
[[mrj:Манде йӹлмӹвлӓ]] |
[[mrj:Манде йӹлмӹвлӓ]] |
||
Versio 20. tammikuuta 2013 kello 04.42
Mandelaiset kielet ovat Länsi-Afrikassa puhuttujen noin 40 kielen ryhmä. Joseph Greenbergin mukaan ne kuuluvat nigeriläis-kongolaisiin kieliin. Usein niitä pidetään myös erillisenä kieliryhmänä, jolla ei ole sukulaisia.[1]
Suurimpia mandekieliä ovat mandingo ja sen lähisukukielet maninka ja maninke (noin 9 miljoonaa puhujaa Malissa, Burkina Fasossa, Guineassa, Senegalissa ja Liberiassa), Malin pääkieli bambara, Burkina Fason djula ja soninke (noin miljoona puhujaa lähinnä Malissa ja Burkina Fasossa). Muita kieliä ovat busa, kpelle, mano, mende, samo ja vai.[2]
Useimmat mandelaiset kielet toimivat yhteisöjen suullisen kanssakäymisen välineinä. 1800–1900-lukujen vaihteessa vaita, mendeä, lomaa, kpemeä ja bamanaa varten laadittiin omaperäiset kirjoitusjärjestelmät, jotka eivät yleensä saaneet laajempaa käyttöä (ks. vai-kirjoitus, mende-kirjoitus). Mandingoa, maninkaa ja djulaa kirjoitetaan arabialaisella, eräitä muita kieliä latinalaisella kirjaimistolla.[1]
Lähteet
- ↑ a b Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 138. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 127. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.