Lexingtonin ja Concordin taistelut

Lexingtonin taistelu

Thomas Gage

Paul Revere

Francis Smith

Artikkeli kertoo 1775-1776 Lexingtonin, Concorden, Bunker Hillin sekä Kanadaan suuntautuneesta hyökkäyksestä.

Lexingtonin taistelu, Missouri, 13-20.9.1861. josta alkoi Pohjois-Amerikan vapaussota, päättyen siirtokuntien itsenäistymiseen. 4.7.1776 jolloin siirtokunnat julistautuivat itsenäisiksi.

Taistelun alku

Brittiläiset joukot ottivat yhteen aseistuneiden maanviljelijöiden kanssa satunnaisessa kahakassa Bostonissa kaupungin keskusaukiolla toukokuun 19 päivä vuonna 1775.

Brittikomentaja Kenraali Thomas Gage oli päättänyt riisua aseista kapinoivan Massachusettsin ja lähetti joukkonsa 900 henkisen joukkonsa luutnantti Francis Smithin johdolla Convordiin ottamaan haltuunsa kapinallisten asevarikon ja pidättämään kapinallisjohtajat Samuel Adamsin ja John Hancocin. Jotta yllätys onnistuisi, brittisotilaiden oli määrä marssia ääneti Bostonin läpi yöllä 18 päivänä, soutaa lahden poikki ja edetä ääneti Concordiin.

Varotoimista huolimatta heidän liikkeensä havaittiin ja kaksi sanaviejää lähetettiin nopeasti varoittamaan Adamsia ja Hancocia. Toinen sananviejistä oli Paul Revere, joka ratsasti pimeässä antamaan varoitusta.

Revere kertoo lähteneenä kello 11:00 ratsaille, sään ollessa suotuisa. Revere kohtasi matkallaan Charlestonissa kaksi brittisotilasta jotka yrittivät estää hänen kulkunsa väkivalloin. Reeves pääsi pakoon hiuksen hienosti. Reveren päästyä Medfordiin hän herätti paikallisen kapteenin joka teki hälytyksen minuuttimiehille. Medfordissa paikallista miliisiä kutsuttiin minuuttimiehiksi, koska he olivat valmiita tarttumaan aseisiinsa minuutissa koska tahansa.

Näin Lexington sai varoituksen brittijoukkojen tulosta ja he kerääntyivät kaupungin aukiolle odottamaan keskellä yötä brittijoukkojen saapumista. Kapinallisjohtajat kieltäytyivät luovuttamasta aseitaan, jonka jälkeen punatakit (brittisotilaat) avasivat tulen kapinallisia kohden, surmaten kapinallisia kymmenen ja haavoittaen kahdeksaa.

Concorden taistelu

Vakavampi yhteenotto sattui samana päivänä brittijoukkojen vetäytyessä Concordista paikallisen miliisin saavuttua. Vetäytyessään kohti Bostonia Brittijoukot joutuivat rakennusten sekä aitojen taakse piiloutuneiden kapinallisten tulitukseen. Vaikka Lexingtoniin saapui lordi Hugh Percyn komentamia apujoukkoja, britit kärsivät suuria tappiota taisteluissa.

Lexingtonin tapaus ei rauhoittanut tilannetta vaan sai koko Massachusettin tarttumana aseisiin. Muutamassa viikossa tuhansia kapinallisia ( jotka oli koottu ympäröiviltä alueilta) olivat leiriytyneet Brittijoukkojen lähelle Bostonia ympäröiville kukkuloille. Britit huomasivat joutuneensa piiritetyiksi kaupunkiin.

Bunker Hill

Toukokuussa saapui vahvistusjoukkoja Britanniasta, mukanaan kolme kenraalimajuria, William Howe, John Burgoyne sekä Henry Clinton. Vahvistuksien avulla kenraali Gage suunnitteli miehittävänsä Bostonin pohjois- ja eteläpuolisen Charlestowin sekä Donchesterin niemet. Ennen kuin Gage ehti toteuttamaan suunnitelmansa, huhu tästä kiiri kapinallisten korviin, jotka kiirehtivät vahvistamaan joukkojaan näissä kohteissa.

Seurasi verinen yhteenotto Bunker Hillilla kesäkuun 17 päivä 1776. Britit voittivat lopulta taistelun, mutta kärsivät suuria miehistö tappioita, jossa kaatui 228 Brittiläistä punatakkia, 826 haavoittui,. Kapinallisten amerikkalaisten menetettyä 100 miestä, 271 haavoittui.

Seuraava verinen yhteenotto tapahtui 1776 Brittien päättäessä poistua Bostonista. Bunker Hillin jälkeen he kuvittelivat että muutama tuhat vakinaista sotilasta hajottaisivat helposti Amerikkalaiskapinallisten piiritysrenkaan.

Hyökkäys Kanadaan

Tällä välin Amerikan kongressi valtuutti kapinallistenjoukot hyökkäämään Kanadaan 1775. Amerikan joukkojen ylipäällikkö George Washington suunnitteli kahdelta suunnalta etenevän hyökkäyksen: toisen rintaman jota johti Richard Montgomery jonka piti vallata Montreal, ja toinen jonka johdossa oli Benetict Arnold valtaisi Quebecin. Marraskuun12 päivänä Montreal antautui Montgomerylle joka liittyi Arnoldin joukkoihin Quebecissa joka amerikkalaisten vahvistuneet joukot yrittivät vallata äkkirynnäköllä, mutta joutuivat luopumana ajatuksesta jouluaattona 1775 paksujen lumikinosten estäessä kulun. Lopulta Montgomeryn kaatuminen ja Arnoldin haavoittuminen aiheuttivat kapinallisten tappion.

Lexingtonin taisteluissa olleet joukot:

Joukot

Brittijoukot

• Komentaja: Francis Smith, John Pitcairn, Walter Laurie, Lord Hugh Percy
  • Vahvuus : 900+ Smithin joukot 250 lopussa 1000 miestä
  • Kaatuneita tai kadonneita: 73+26
  • Haavoittuneita 174

Amerikkalaiset

• Komentaja: John Parker, James Barrett, William Heath
  • Vahvuus: 75 Lexington + 500 Concord lopussa 4000
  • Kaatuneita tai kadonneita: 50+ 5
  • Haavoittuneita: 39

Taistelu päättyi Amerikkalaisten voittoon.

Sata vuotta myöhemmin Ralph Waldo Emerron kirjoitti tuosta päivän tapahtumista:

"Karkealla sillalla joka kaareutui tulvan yli, Heidän lippunsa huhtikuun vienolle tuulelle liehui avonaisena, Täällä kerran taisteluun valmistautuneet farmarit seisoivat, Ja ampuivat laukauksen joka kuultiin kautta maailman."

Ralph Waldo Emersson ”Concorde Hymmi” 1837