Ero sivun ”Eduskuntavaalit 1933” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.2+) (Botti muokkasi: de:Parlamentswahl in Finnland 1933 |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: ru:Парламентские выборы в Финляндии (1933) |
||
| Rivi 216: | Rivi 216: | ||
[[en:Finnish parliamentary election, 1933]] |
[[en:Finnish parliamentary election, 1933]] |
||
[[it:Elezioni parlamentari finlandesi del 1933]] |
[[it:Elezioni parlamentari finlandesi del 1933]] |
||
[[ru:Парламентские выборы в Финляндии (1933)]] |
|||
Versio 12. tammikuuta 2013 kello 11.40
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Suomen 15. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–3. heinäkuuta 1933. Vaalivoittajia olivat sosialidemokraatit, jotka saivat 12 lisäpaikkaa.
Uusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Gunnar Andersson, Alpo Lumme, Onni Peltonen ja Edvard Pesonen, maalaisliiton Väinö Kaasalainen, kokoomuksen Toivo Horelli, K. F. Lehtonen ja Edwin Linkomies, RKP:n Johan Otto Söderhjelm ja Ebba Östenson, IKL:n Reino Ala-Kulju, Vilho Annala, Iisakki Nikkola, Leonard Pietari Tapaninen ja Veikko Wainio, pienviljelijöiden Eino Rytinki, sekä kansanpuolueen Yrjö Hautala.
Eduskunnan jättivät muun muassa kokoomuksen Edvard Kilpeläinen ja Antti Tulenheimo, sekä edistyksen Kaarlo Juho Ståhlberg. Eduskuntaan palasivat niin ikään SDP:n Hilda Herrala, maalaisliiton Toivo Ikonen, RKP:n Rafael Colliander sekä IKL:n Kaarlo Kares. Eduskunnasta putosivat muun muassa SDP:n Miina Sillanpää, maalaisliiton Erkki Pullinen ja August Raatikainen, sekä kokoomuksen Emanuel Kolkki.
Tulokset
| äänestysaktiivisuus | 62,2%[1][2] | −3,7 |
|---|
| puolue | edustajat | äänet | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| osuus | lukumäärä | ||||||
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 78 | +12 | 37,33% | +3,2 | 413 551 | +27 525 | |
| Maalaisliitto | 53 | −6 | 22,54% | −4,7 | 249 758 | −58 522 | |
| Kansallinen Kokoomuspuolue / Isänmaallinen kansanliike a |
18 14 |
−24 – |
16,93% | −1,1b | 187 527 | −16 431b | |
| Ruotsalainen kansanpuolue | 21 | +1 | 10,42% | +0,4 | 115 433 | +2 115 | |
| Kansallinen Edistyspuolue | 11 | -- | 7,41% | +1,6 | 82 129 | +16 299 | |
| Suomen pienviljelijäin puolue | 3 | +2 | 3,39% | +1,5 | 37 544 | +16 661 | |
| Kansanpuolue | 2 | – | 0,85% | – | 9 390 | – | |
| Suomen Kansan Järjestöc | 0,25% | – | 2 733 | – | |||
| Lista ”Työkansan puolesta” | 0,24% | – | 2 667 | – | |||
| Aitosuomalaisten, raittiusväen y.m. vaaliliitto | 0,13% | – | 1 476 | – | |||
| Suomen Kansallissosialistinen Liitto | 0,13% | – | 1 406 | – | |||
| Työväen, talonpoikain ja henkisentyöntekijäin vaaliliitto | 0,07% | – | 787 | – | |||
| Pulamiesten vaaliliitto | 0,06% | – | 645 | – | |||
| Suomalaisen Työn Puolued | 0,05% | – | 537 | – | |||
| Vähävaraisten ja Kansanpuolueen vaaliliitto | 0,03% | – | 370 | – | |||
| Lista ”V.F. Johanson ja M. Saarikoski” | 0,01% | – | 145 | – | |||
| Kansallistaloudellinen vaaliliitto | 0,01% | – | 101 | – | |||
| Vaaliliitto F (Läheniemeläiset) | 0,01% | – | 96 | – | |||
| Muut | 0,14% | 1 528 | −390 | ||||
| Yhteensä | 200 | 100% | 1 107 823 | −22 205 | |||
| a Vapaa Työväenliitto mukana vaaliliitossa kuudessa vaalipiirissä b Verrattuna Kansallisen Kokoomuspuolueen tulokseen c SKJ (2 103 ääntä, Uusimaa); Lista ”Jaakko Seise” (630, Viipuri it.) d STP/Kansanpuolue (311, Turku pohj.); STP (226, Uusimaa) | |||||||
| Lähde: Tilastokeskus 2004[3]; Alle 1% äänistä saaneiden listojen äänimäärät vain painetussa versiossa[4]; vaaliliittojen koostumuksista Ekberg 1991[5] ja Lackman 1985[6] | |||||||
Viitteet
- ↑ Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
- ↑ Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
- ↑ Tiedosto "595. Eduskuntavaalit 1927–2003 (Tilastokeskus 2004)
- ↑ Suomen virallinen tilasto 29 A, XVI
- ↑ Henrik Ekberg: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944, s. 80, 115, 119. Schildts, 1991. 951-50-0522-1.
- ↑ Matti Lackman: Taistelu talonpojasta. Suomen Kommunistisen Puolueen suhde talonpoikaiskysymykseen ja talonpoikaisliikkeisiin 1918-1939 (Pohjoinen 1985), s. 209–252.