Vanha tulli- ja pakkahuone

Vanha tulli- ja pakkahuone

Vanha tulli- ja pakkahuone on historiallinen rakennus, joka sijaitsee Helsingin keskustassa Kruununhaan kaupunginosassa, osoitteessa Mariankatu 3 – Aleksanterinkatu 1. Vuonna 1765 valmistunut tulli- ja pakkahuone on Helsingin kantakaupungin toisiksi vanhin rakennus Sederholmin talon jälkeen. Se on myös yksi harvoista Helsingin keskustassa säilyneistä Ruotsin vallan ajan rakennuksista.

Tulli- ja pakkahuone rakennettiin Helsingin kaupungin meritullikamarin toimipaikaksi, ja siellä tarkastettiin sekä tullattiin kaikki kaupunkiin meritse saapunut tavara. Se on ainoa toteutunut osa Viaporin linnoituksen komendantin Augustin Ehrensvärdin suunnittelemasta Helsingin kaupungin puolustusmuurista. Rakennuksen käyttö tullikamarina loppui 1880-luvulla, minkä jälkeen se toimi huutokauppakamarina, Kruununhaan poliisiasemana ja pysäköinninvalvontavirastona. Vuonna 2006 valmistuneen restauroinnin jälkeen Vanha tulli- ja pakkahuone on toiminut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjamyymälänä.

Historia

Ruotsin valtakunnan kaupungeissa kannettiin keskiajalta lähtien meritullia. Aluksi tullin keräämistä varten rakennettiin pakkahuoneita, suuria varastotiloja, joihin laivojen lasti siirrettiin tarkastamista ja tullimaksun määräämistä varten. Vuonna 1636 otettiin käyttöön uusi eurooppalaisten esikuvien mukainen tullilainsäädäntö. Laivan saavuttua satamaan tullivirkamies arvioi sen lastin arvon, ja arvion perusteella tullikonttorissa laskettiin tullimaksu. Tullimaksun maksamisen jälkeen lasti purettiin ja siirrettiin pakkahuoneeseen jälkitarkastusta varten. Rakennuksista, joissa molemmat toiminnot sijaitsivat saman katon alla, alettiin käyttää kaksoisnimeä tulli- ja pakkahuone.

Helsingin kaupungin pääsatama sijaitsi Ruotsin vallan aikana Aleksanterinkadun itäpäässä, nykyisen Meritullintorin kohdalla. Kaupungin meritullia kannettiin pitkään tilapäisrakennuksissa ja yksittäisissä huoneissa. Kun kaupunkia jälleenrakennettiin vuonna 1721 päättyneen Isonvihan tuhojen jälkeen, meritullinhoitaja Petter Wetter esitti yhdistetyn tulli- ja pakkahuoneen rakentamista. Ensimmäinen, puurakenteinen tulli- ja pakkahuone valmistui nykyisen rakennuksen länsipuolelle vuonna 1736. Tämä rakennus todettiin jo parissa vuosikymmenessä epätarkoituksenmukaiseksi huonosti rakennetuksi, ja sen tilalle valmistui vuosina 1757–1765 nykyinen kivinen tulli- ja pakkahuone.

Se, että Helsinki sai kivirakenteisen ja poikkeuksellisen edustavan tulli- ja pakkahuoneen, oli pitkälti Viaporin linnoituksen rakennustöiden ja niiden johtajan Augustin Ehrensvärdin ansiota. Ehrensvärdin alkuperäisiin suunnitelmiin kuului Helsingin kaupungin linnoittaminen rakentamalla sen ympärille bastioniketju, jonka osina toimisivat julkiset rakennukset. Tulli- ja pakkahuone oli ainoa tästä suunnitelmasta valmistunut osa. Se rakennettiin pääosin kruunun linnoitustöihin myöntämillä rahoilla, tehtiin tavanomaista jykevämmäksi ja sijoitettiin suunnitellun puolustusmuurin linjaan; tämän vuoksi rakennus on yhä vinossa sitä ympäröivään kortteliverkkoon nähden. Rakennuspiirustusten tekijästä ei ole tietoa, mutta ne on todennäköisesti laatinut joku Viaporin linnoitusupseereista. Rakennustöiden urakoitsijaksi valittiin kaupungin ainoa rakennusmestari Samuel Berner, jonka kuoltua 1761 ne saattoi päätökseen hänen seuraajansa, rakennusmestari Johan Christpher Hillert. Helsingin kaupungin raati kokoontui rakennuksessa vuosina 1765–1804, sillä vanha raatihuone oli päässyt liian huonoon kuntoon ja lopulta se purettiin. Tulli- ja pakkahuone vaurioitui pahoin vuoden 1808 suuressa tulipalossa. Rakennus sai nykyisen ulkoasunsa vasta tämän jälkeen.

Alueella sijaitsi kaupungin tulli- ja pakkahuoneen kaksi eriaikaista rakennusta vuodesta 1736 1800-luvun alkuun asti.

Helsingin seuraava tulli- ja pakkahuone rakennettiin 1800-luvulla edellisen viereen, Meritullintorin kulmaan. Uusi tulli- ja pakkahuone rakennettiin vuosina 1898–1901 Katajanokalle Gustaf Nyströmin suunnitelman pohjalta.