Tartuntatauti

Tartuntatauti (morbus contagiosus) on infektiosairaus, joka voi tarttua aiheuttajamikrobin siirtyessä eliöstä toiseen joko suoraan tai välillisesti. Myös virukset aiheuttavat tartuntatauteja.

Tartuntataudit voivat levitä suun ja hengitysteiden kautta pisaratartuntana tai kosketustartuntana esimerkiksi ihokosketuksessa. Tällaisia tauteja ovat monet bakteeri- (esimerkiksi hinkuyskä, tulirokko ja tuberkuloosi) alkueläintaudit (esimerkiksi amebiasis) ja virustaudit (esimerkiksi tuhkarokko, myyräkuume, rabies, vesirokko, sikotauti ja influenssa) sekä sienitaudit.

Sukupuolitaudit voivat levitä seksuaalisen kanssakäymisen seurauksena ihoon eritteinä, ihossa olevista vaurioista tai limakalvoihin. Tällaisia tauteja ovat bakteeritaudeista esimerkiksi kuppa, tippuri ja klamydia sekä virustaudeista esimerkiksi kondylooma ja HIV.

Tartuntatautien historiaa

Varsinaiset epidemiat tulivat mahdollisiksi, kun ihmiset asettuivat maanviljelystaidon kehityttyä asumaan suurempiin yhteisöihin. Samoihin aikoihin tapahtui kotieläimien kesyttäminen. Ihmisten läheisempi kanssakäyminen muiden lajien kanssa mahdollisti mikrobien siirtymisen lajien välillä ja lisäsi siten tartuntatautien määrää .

Tartuntatautiepidemioilla on ollut historiassa dramaattisia vaikutuksia. Tunnettuja esimerkkejä ovat musta surma keskiajalla, koleran aiheuttamat epidemiat 1700- ja 1800-luvuilla ja espanjantauti ensimmäisen maailmansodan aikana. Amerikan alkuperäisväestö väheni ja heikkeni huomattavasti eurooppalaisten mukanaan tuoman tautitaakan vuoksi. Napoleonin sotaretki Venäjälle epäonnistui punakuume-epidemian vietyä armeijan voimat.

Käsitys tautien tarttuvuudesta oli olemassa jo ennen lääketieteellistä tietoa sairauksien syistä ja taudinaiheuttajista. Tartuntatautien aiheuttajista oli useita teorioita ennen mikrobien keksimistä. Syynä pidettiin muun muassa ummehtunutta hengitysilmaa .

Vasta 1800-luvulle tultaessa ymmärrettiin, miten taudinaiheuttajat voivat siirtyä käsien tai ulosteiden ja juomaveden mukana ihmisestä toiseen. Keksinnön mahdollisti epidemiologisen tutkimuksen kehittyminen ja mikroskoopilla löydetty mikrobien maailma. Tartuntatautien torjunnan kannalta olennainen oli havainto, että elämä ei synny spontaanisti, vaan aiemmasta elämästä lisääntymisen seurauksena. Infektioita voitiin siis vähentää mikrobien torjunnalla: desinfioinnilla ja hygienialla .

Tarttuvat taudit Suomen laissa

Tartuntatauteja koskevaa lainsäädäntöä on tartuntatautilaissa (583/1986) ja -asetuksessa (786/1986) sekä terveydensuojelulaissa (763/1994) ja -asetuksessa (1280/1994).

Terveydenhuollon järjestäminen kuuluu Suomessa kuntien ylläpitämien terveyskeskusten vastuulle, ja jokaisessa kunnassa pitää olla tartuntatautien torjunnasta ja hoidosta vastaava lääkäri.

Ruuan ja veden välityksellä leviävien tautien ehkäisy- ja torjuntatyö pohjaavat terveydensuojelulain määräyksiin. Epäilyt epidemioista pitää ilmoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Epidemioiden ehkäisyä, rajoittamista, selvittämistä ja tiedottamista varten joka kunnassa on selvitystyöryhmä, johon kuuluu ainakin tartuntataudeista vastaava lääkäri, tartuntatautiyhdyshenkilö, elintarvikevalvontaan osallistuva eläinlääkäri sekä terveystarkastaja.

Terveyskekusten ja sairaanhoitopiirien tulee seurata infektiotauteja ja pitää rekisteriä tartuntataudeista alueellaan. Valtakunnan tasolla tartuntatautien seurantaa ja torjuntaa (mm. rokotusohjelman suunnittelun) hoitaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Vaarallisia ja nopeasti leviäviä tartuntatauteja koskee joitain erityissäädöksiä. Yleisvaaralliset ja ilmoituksen vaativat taudit on määritelty asetuksessa. Näiden tautien todetut tapaukset täytyy ilmoittaa THL:lle. Tutkimukset ja hoitoon käytettävä lääkitys ovat usein sairastuneelle potilaalle maksuttomia. Yleisvaarallisten tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi voidaan käyttää tavallisesta poikkeavia keinoja, jotka rajoittavat yksilön oikeuksia.

Yleisvaaralliset taudit

Lokakuussa 2009 tartuntatautiasetuksen mukaisia yleisvaarallisia tartuntatauteja Suomessa olivat:

• ehec-infektio
• hepatiitti A
• influenssa A-viruksen alatyyppi H5N1 (ihmiseen tarttuva lintuinfluenssa)
• isorokko
• keltakuume
• kolera
• kuppa
• kurkkumätä
• lavantauti, pikkulavantauti ja muut salmonellojen aiheuttamat taudit,
• meningokokin aiheuttamat septiset taudit ja aivokalvontulehdukset,
• pernarutto
• polio (lapsihalvaus)
• rutto
• SARS
• shigellapunatauti
• tuberkuloosi
• virusten aiheuttamat hemorragiset kuumeet, eli verenvuotokuumeet, ei kuitenkaan myyräkuume

Ilmoitettavat taudit

Saman mukaan ilmoitettavia tartuntatauteja olivat:

• Creutzfeldt-Jakobin taudin uusi variantti
• ekinokokkoosi
• hemofiluksen aiheuttamat septiset taudit ja aivokalvontulehdukset
• hepatiitti B
• hepatiitti C
• hinkuyskä
• hiv-infektio
• sukupuoliteitse leviävät klamydiainfektiot
• Legioonalaistauti eli legionelloosi
• listerioosi
• malaria
• muut mykobakteeritaudit kuin tuberkuloosi
• puutiaisaivokuume
• rabies
• sankkerit
• sikotauti
• tippuri
• tuhkarokko
• vihurirokko

Virusinfektiot

Virusinfektiot
Tauti	Infektion aiheuttaja	Tartunta	Oireet	Hoito	Ehkäisykeino(t)
AIDS	HI-virus	Sukupuoliyhteydessä, saastuneista neuloista, äidiltä lapselle, saastuneista verivalmisteista.	Kuume, laihtuminen, väsymys, ripuli, turvonneet imusolmukkeet.	Infektion hoito	Ehkäisyvälineet
Vesirokko		Hengitysilmasta pisaratartuntana, suorana kosketustartuntana.	Lievä kuume, tyypillinen ihottuma		Hygienia
Nuhakuume, eli flunssa	Lukuisat virukset	Hengitysilmasta pisaratartuntana, kädestä käteen suorana tartuntana.	Nuha, vilunväreet, lihassäryt, yskä		Hygienia
Virushepatiitti, eli maksatulehdukset	Hepatiitti A, B ja C virukset	Saastuneesta ravinnosta (hepatiitti A), sukupuoliyhteydessä, verensiirrossa, saastuneista neuloista (hepatiitti B ja C).	Influenssan kaltainen tauti, ihon keltaisuus.	Vuodelepo	Rokotus
Influenssa	Influenssavirukset A, B ja C	Hengitysilmasta pisaratartuntana.	Kuume, vilunväreet, lihassäryt, päänsärky, kurkkukipu, yskä, nuha.	Vuodelepo, lämpimät juomat	Rokotus
Tuhkarokko	Tuhkarokkovirus	Hengitysilmasta pisaratartuntana.	Kuume, flunssan kaltaiset oireet, tyypillinen ihottuma, sidekalvotulehdus.		Rokotus
Aivokalvotulehdus	Erilaiset virukset	Eri tavoin, myös jyrsijöiden välityksellä.	Kuume, sekavuus, päänsärky, väsymys.		Rokotus
Mononukleoosi	EB-virus	Pisara- ja kosketustartuntana	Turvonneet imusolmukkeet, kuume, kurkkukipu, päänsärky, pahoinvointi, uneliaisuus.	Lepo	Hygienia
Polio	Poliovirukset	Ulosteesta suuhun käsien välityksellä, hengitysilmasta pisaratartuntana.	Lievä tauti: kurkkukipu, päänsärky, oksentelu. Vaikea tauti: kuume, niskajäykkyys, lihassäryt, halvaus.		Rokotus
Vesikauhu	Vesikauhuvirus	Infektioituneen eläimen puremasta.	Kuume, yleinen pahoinvointi, poikkeva käytös, nielun kouristukset, vesikauhu.		Rokotus
Vihurirokko	Vihurirokkovirus	Hengitysilmasta, äidiltä lapselle.	Yskä, kuume, tyypillinen ihottuma.		Rokotus

Kirjallisuutta

• Huovinen, Maarit (toim.): Hyvää matkaa. Perustuu Duodecimin ja Kansanterveyslaitoksen Matkailijan terveysopas -teoksen internetversioon. Helsinki: Duodecim: Suomen apteekkariliitto: Kansanterveyslaitos, 2002. ISBN 951-656-807-6.
• McNeill, William H.: Kansat ja kulkutaudit. (Plagues and peoples, 2003.) Suomentaneet Tero Karasjärvi ja Ossi Kokkonen. Sivilisaatiohistoria-sarja. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-125-9.

Aiheesta muualla

• Tartuntatautilaki (583/1986)
• Tartuntatautiasetus (786/1986)
• Terveydensuojelulaki (763/1994)
• Terveydensuojeluasetus (1280/1994)