Ero sivun ”Matemaattinen induktio” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Hankalampi asia vasta johdannon jälkeen, pientä muokkausta kaavoissa
Rivi 3: Rivi 3:
'''Matemaattinen induktio''' on [[matemaattinen todistus]]menetelmä, joka kuuluu matemaattisen [[algebra]]n päähaaraan.
'''Matemaattinen induktio''' on [[matemaattinen todistus]]menetelmä, joka kuuluu matemaattisen [[algebra]]n päähaaraan.


Matemaattinen induktio perustuu ''induktioperiaatteeseen'', jolla todistetaan luonnollista lukua <math>n</math> koskeva väite todeksi kaikilla luvun <math>n</math> arvoilla. Teknisesti induktiotodistus koostuu kolmesta vaiheesta:
Toisin kuin [[Induktiivinen päättely|induktiivisessa päättelyssä]], matemaattiseen induktioon ei sisälly [[Induktion ongelma|Humen ongelmaa]], sillä matemaattinen induktio on [[rekursio]]on perustuvaa todistamista eli pätevää [[deduktiivinen päättely|deduktiivista päättelyä]]. Todistus perustuu rekursiorelaation avulla määriteltyyn äärettömän joukon säännönmukaisuuteen, joka todistuksessa yleistetään koko joukkoon, esimerkiksi [[luonnolliset luvut|luonnollisten lukujen]] joukkoon. Matemaattinen induktio voidaan myös samaistaa [[Induktiivinen_päättely#T.C3.A4ydellinen_induktio|täydellisen induktion]] kanssa, sillä siinä käydään rekursiivisesti kaikki mahdolliset yksittäistapaukset läpi.<ref name=cog121/><ref name=vtt/>

Matemaattinen induktio perustuu ''induktioperiaatteeseen'', jolla todistetaan luonnollista lukua <math>n</math> koskeva väite todeksi kaikilla <math>n</math>:n arvoilla. Teknisesti induktiotodistus koostuu kolmesta vaiheesta:


# Perusaskel
# Perusaskel
Rivi 14: Rivi 12:
#* Todistus: todistetaan, että induktio-oletuksesta seuraa induktioväite
#* Todistus: todistetaan, että induktio-oletuksesta seuraa induktioväite
# Johtopäätös
# Johtopäätös
#* Induktioaskeleessa todistettiin, että <math>P(n)</math> on tosi aina seuraavalla <math>n</math>:n arvolla. Koska <math>P(0)</math> on tosi, niin myös <math>P(n)</math> on tosi kaikilla <math>n</math>:n luonnollisilla arvoilla.
#* Induktioaskeleessa todistettiin, että <math>P(n)</math> on tosi aina seuraavalla luvun <math>n</math> arvolla. Koska <math>P(0)</math> on tosi, niin myös <math>P(n)</math> on tosi kaikilla luonnollisilla luvuilla <math>n</math>.

Toisin kuin [[Induktiivinen päättely|induktiivisessa päättelyssä]], matemaattiseen induktioon ei sisälly [[Induktion ongelma|Humen ongelmaa]], sillä matemaattinen induktio on [[rekursio]]on perustuvaa todistamista eli pätevää [[deduktiivinen päättely|deduktiivista päättelyä]]. Todistus perustuu rekursiorelaation avulla määriteltyyn äärettömän joukon säännönmukaisuuteen, joka todistuksessa yleistetään koko joukkoon, esimerkiksi [[luonnolliset luvut|luonnollisten lukujen]] joukkoon. Matemaattinen induktio voidaan myös samaistaa [[Induktiivinen_päättely#T.C3.A4ydellinen_induktio|täydellisen induktion]] kanssa, sillä siinä käydään rekursiivisesti kaikki mahdolliset yksittäistapaukset läpi.<ref name=cog121/><ref name=vtt/>


==Esimerkki==
==Esimerkki==
Todistetaan oikeaksi kaava <math>0+1+2+ \dots +n=\frac{n(n+1)}{2}</math>.
Todistetaan oikeaksi kaava
:<math>0+1+2+ \dots +n=\frac{n(n+1)}{2}.</math>


# '''Perusaskel:'''
# '''Perusaskel:'''
#: Näytetään, että ''P(0)'' pätee:
#: Näytetään, että <math>P(0)</math> pätee:
#: <math>0 = \frac{0 \cdot (0+1)}{2}</math>
#: <math>0 = \frac{0 \cdot (0+1)}{2}</math>
# '''Induktioaskel:'''
# '''Induktioaskel:'''
#: ''Induktio-oletus: P(n)'' on tosi. ''(Varmaksi tiedetään jo siis P(0) paikkansapitävyys)''.
#: ''Induktio-oletus: <math>P(n)</math>'' on tosi. ''(Varmaksi tiedetään jo siis <math>P(0)</math> paikkansapitävyys.)''
#: ''Induktioväite: P(n + 1)'' on tosi. Toisin sanoen
#: ''Induktioväite: <math>P(n+1)</math>'' on tosi. Toisin sanoen
#: <math>0+1+2+ \dots +n+(n+1) = \frac{(n+1) \cdot ((n + 1)+1)}{2}</math>.
#: <math>0+1+2+ \dots +n+(n+1) = \frac{(n+1) \cdot ((n + 1)+1)}{2}.</math>
#: Induktio-oletuksen nojalla voidaan tehdä sijoitus <math>(0 + 1 + 2 + \dots + n) = n(n+1)/2</math>, jolla yhtälön vasen puoli saadaan muotoon
#: Induktio-oletuksen nojalla voidaan tehdä sijoitus <math>(0 + 1 + 2 + \dots + n) = n(n+1)/2</math>, jolla yhtälön vasen puoli saadaan muotoon
#: <math>\frac{n \cdot (n+1)}{2}+(n+1)</math>.
#: <math>\frac{n \cdot (n+1)}{2}+(n+1).</math>
#: Jos tämä voidaan esittää muodossa <math>\frac{(n+1) \cdot ((n + 1)+1)}{2}\ </math>, on induktiotodistus saatettu loppuun.
#: Jos tämä voidaan esittää samassa muodossa kuin induktioväitteen oikea puoli, niin induktiotodistus on saatettu loppuun. Induktioväite on tosi, koska
#: <math>\begin{align}
#: <math>\begin{align}
\frac{n \cdot (n+1)}{2}+(n+1) & = (n+1) \left( \frac{n}{2} + 1 \right) \\
\frac{n \cdot (n+1)}{2}+(n+1) & = (n+1) \left( \frac{n}{2} + 1 \right) \\
& = (n+1)\left( \frac{n}{2} + \frac{2}{2} \right) \\
& = (n+1)\left( \frac{n}{2} + \frac{2}{2} \right) \\
& = \frac{(n+1)(n + 2)}{2} \\
& = \frac{(n+1)(n + 2)}{2} \\
& = \frac{(n+1) \cdot ((n + 1) + 1)}{2} \\
& = \frac{(n+1) \cdot ((n + 1) + 1)}{2}.
&& \Box
\end{align}
\end{align}
</math>
</math>
# '''Johtopäätös:'''

Tästä siis seuraa, että kaava pätee arvolla ''n + 1''. Kaavan todettiin alussa pitävän paikkansa, kun n = 0. Näiden kahden seurauksena kaava pitää paikkansa myös arvoilla <math>n \isin \{ 0,\ (0 + 1),\ (0 + 1) + 1,\ \dots \} = \mathbb{N} </math>.
#: Tästä siis seuraa, että kaava pätee arvolla <math>n+1</math>. Kaavan todettiin alussa pitävän paikkansa, kun <math>n=0</math>. Näiden kahden seurauksena kaava pitää paikkansa myös arvoilla <math>n \in \{0, (0 + 1), (0+1)+1, \dots\} = \mathbb{N}. \qquad \Box</math>


==Katso myös==
==Katso myös==
*[[Induktiivinen päättely]] - yksittäisestä yleiseen
*[[Induktiivinen päättely]] (yksittäisestä tapauksesta yleiseen tapaukseen)
*[[Deduktiivinen päättely]] - yleisestä yksittäiseen
*[[Deduktiivinen päättely]] (yleisestä tapauksesta yksittäiseen tapaukseen)


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 5. tammikuuta 2013 kello 01.40

Induktiotodistuksen periaatetta voi verrata kaatuviin dominopalikkoihin.

Matemaattinen induktio on matemaattinen todistusmenetelmä, joka kuuluu matemaattisen algebran päähaaraan.

Matemaattinen induktio perustuu induktioperiaatteeseen, jolla todistetaan luonnollista lukua koskeva väite todeksi kaikilla luvun arvoilla. Teknisesti induktiotodistus koostuu kolmesta vaiheesta:

  1. Perusaskel
    • Osoitetaan esimerkin kautta, että on tosi
  2. Induktioaskel
    • Induktio-oletus: oletetaan, että on tosi arvolla
    • Induktioväite: väitetään, että tosi arvolla
    • Todistus: todistetaan, että induktio-oletuksesta seuraa induktioväite
  3. Johtopäätös
    • Induktioaskeleessa todistettiin, että on tosi aina seuraavalla luvun arvolla. Koska on tosi, niin myös on tosi kaikilla luonnollisilla luvuilla .

Toisin kuin induktiivisessa päättelyssä, matemaattiseen induktioon ei sisälly Humen ongelmaa, sillä matemaattinen induktio on rekursioon perustuvaa todistamista eli pätevää deduktiivista päättelyä. Todistus perustuu rekursiorelaation avulla määriteltyyn äärettömän joukon säännönmukaisuuteen, joka todistuksessa yleistetään koko joukkoon, esimerkiksi luonnollisten lukujen joukkoon. Matemaattinen induktio voidaan myös samaistaa täydellisen induktion kanssa, sillä siinä käydään rekursiivisesti kaikki mahdolliset yksittäistapaukset läpi.[1][2]

Esimerkki

Todistetaan oikeaksi kaava

  1. Perusaskel:
    Näytetään, että pätee:
  2. Induktioaskel:
    Induktio-oletus: on tosi. (Varmaksi tiedetään jo siis paikkansapitävyys.)
    Induktioväite: on tosi. Toisin sanoen
    Induktio-oletuksen nojalla voidaan tehdä sijoitus , jolla yhtälön vasen puoli saadaan muotoon
    Jos tämä voidaan esittää samassa muodossa kuin induktioväitteen oikea puoli, niin induktiotodistus on saatettu loppuun. Induktioväite on tosi, koska
  3. Johtopäätös:
    Tästä siis seuraa, että kaava pätee arvolla . Kaavan todettiin alussa pitävän paikkansa, kun . Näiden kahden seurauksena kaava pitää paikkansa myös arvoilla

Katso myös

Lähteet

Malline:Link GA

Malline:Link FA Malline:Link GA