Kaija Rahola

Kaija Marja Rahola (oik. Kaija Lampela, 22. maaliskuuta 1920 Tampere – 24. kesäkuuta 1962 Ruovesi) oli suomalainen näyttelijä. Parhaiten hänet muistettaneen Ringa Littowin roolista elokuvassa Linnaisten vihreä kamari (1945). Elokuva sai kolme Jussi-palkintoa.

Monien aikansa nuorten tähtien tavoin Rahola oli "valkokangaslöytö", ja hänellä ei ollut teatterikokemusta. Raholan filmiura kesti vain lyhyen aikaa, mutta hän oli tähtiaikanaan sekä arvostelijoiden että yleisön suosiossa. Linnaisten vihreän kamarin lisäksi merkittävimmät roolinsa Rahola teki elokuvissa Jumalan myrsky (1940), Morsian yllättää (1941), Antreas ja syntinen Jolanda (1941) ja Kuollut mies vihastuu (1944).

Ura

Kaija Rahola syntyi musikaaliseen perheeseen. Hänen isänsä harrasti säveltämistä ja sisarensa pianonsoittoa. Laulajanuraa suunnitellut tamperelainen ylioppilas oli sisarensa kannustamana lähettänyt kirjeen valokuvansa kera ohjaaja Valentin Vaalalle vuonna 1939. Vaala vastaanotti kirjeen palattuaan Aulangolta Helsinkiin näyttelijä Sirkka Sarin traagisen onnettomuuden jälkeisenä päivänä heinäkuun lopulla 1939. Hän availi kirjeitä, ja yhdestä putosi kuva tytöstä, jonka profiili muistutti Saria: pehmeä vaalea tukka, kauniit merenvihreät silmät. Vaala kutsui Raholan koekuvauksiin, ja talvisodan jälkeen nuoren näyttelijättären ura alkoi saada tuulta siipiensä alle, jolloin hänestä tuli Suomi-Filmin vakituinen näyttelijä. Filmidebyyttinsä Rahola teki Hanna Tainin ja Olavi Reimaksen tähdittämässä elokuvassa Vihreä kulta.

Jatkosodan aikaan Rahola joutui muiden sota-ajan naisten tavoin hakemaan avustustyötä kaupungeista. Filmiuransa ohessa hän pyrki sekä apusisareksi että lotaksi Helsingissä ja Tampereella, kunnes pääsi lottatöihin Vaasaan. Siellä hän työskenteli lottakanttiinissa.

Rahola näytteli useissa suomalaisissa elokuvissa 1940-luvulla, jolloin hän teki monia merkittäviä rooleja sekä psykologisissa että salonkidraamoissa ja romanttisissa komedioissa. Häntä kuvailtiin lehdistöarvioissa "tyttömäiseksi ja suloiseksi". Rahola sai myönteistä palautetta roolistaan Marttana elokuvassa Antreas ja syntinen Jolanda, jolloin hänellä havaittiin "edullinen ulkomuoto ja sielukkuutta." Aikalaiskriitikon mukaan hän hoiti osansa "ilahduttavan varmasti ja välittömän herttaisesti. Tosin tekniikassa on vielä paljon oppimista, mutta luontevuus ja välittömyys ovat ilmeisiä." Hän sai myös osakseen kritiikkiä puutteellisesta replikoinnin taidostaan, joka on useimmiten aloittelevan näyttelijän ensimmäinen kompastuskivi. Yleisesti Kaija Raholaa pidettiin "raikkaana ja luonnollisena elokuvakasvona." Lisäksi Raholalla oli kaunis ja kirkas lauluääni, jota hän sai myös toisinaan käyttää edukseen roolihahmoissaan. Hän oli äänialaltaan sopraano.

Kaija Raholan rooli kartanonneito Ringa Littowina kauhuromanttisessa klassikossa Linnaisten vihreä kamari sai sekä kiittäviä että kielteisiä arvioita. Hänen sanottiin olevan "viehättävä roolissaan, riehakas ja tyttömäinen", ja toisaalta häntä pidettiin Ringan raisuun ja pirteään hahmoon liian vakavana ja yksitoikkoisena. Kriitikon mukaan Ringan rooli elokuvassa ei vastannut romaanin henkilöä, joka oli "enemmän 'rasavilli' ja reipas, nyt ansioiksi jäivät vain herttaisuus ja entisestään vapautunut näytteleminen." Raholan itsensäkin mukaan hän soveltui paremmin vakavampiin rooleihin, vaikka hän rakastikin Ringan hahmoaan, sillä se poikkesi suuresti hänen muista osistaan. Linnaisten vihreä kamari oli Raholan viimeinen merkittävä elokuvatyö, ja hänen aktiiviuransa loppui 1940-luvun puolivälissä.

Yksityiselämä

Vuonna 1941 Kaija Rahola meni naimisiin ohjaaja ja vänrikki Viljo Lampelan kanssa, joka sota-aikaan toimi hävittäjälentäjänä. Pariskunnalle syntyi viisi lasta, joista ensimmäinen oli poika Heikki. Kolmas lapsista on oopperalaulaja Pirkko-Liisa Tikka (s. 1947), joka on muun muassa esiintynyt Spede Pasasen elokuvissa, ja neljäs Pekka Lampela (s. 1948), joka tunnetaan Uuno Turhapuro -elokuvien äänittäjänä.

Rahola piti usein yksityiselämänsä omanaan ja poissa julkisuudesta, mutta antoi monia lehtihaastatteluja uraansa liittyen. Ihmisenä Kaija Raholaa on luonnehdittu ystävälliseksi, tarmokkaaksi ja iloiseksi, hyvin paljon "kiltin tytön" roolihahmojensa kaltaiseksi.

Rahola perheineen asui Helsingin Huopalahdessa. Kesäisin perhe vietti aikaa Ruovedellä Pirkanmaalla, jossa Kaija Rahola kuoli syöpään vain 42-vuotiaana, itselleen rakkaassa perheen kesäkodissa.

Filmografia

• Vihreä kulta (1939)
• Jumalan myrsky (1940) ... Elisa Karhelin
• Morsian yllättää (1941) ... Mirjami Savonen
• Antreas ja syntinen Jolanda (1941) ... Martta Miettinen
• Synnin puumerkki (1942) ... Lilja
• Syntynyt terve tyttö (1943) ... sairaanhoitajatar
• Kirkastettu sydän (1943) ... Liisa, Laakson miniä
• Jees ja just (1943) ... Eila, lotta
• Kuollut mies vihastuu (1944) ... Leila Varta, pankkineiti
• Linnaisten vihreä kamari (1945) ... Ringa Littow
• Vastaus (1952)
• Kiusausten vuori (1960) ... Dina Brent, eronnut rouva

Lähteet

• Valentin Vaala, SKS, 2004, sivu 298 (ISBN 951-746-562-9)
• Kaija Rahola Elonetissä.

Aiheesta muualla

• Kaija Rahola Filmiverstas Oy -sivuilla