Ero sivun ”Hugo Standertskjöld” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Korkein oikeus (Suomi) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Vuonna 1884 Standertskjöld lopetti toimintansa asetehtailijana ja erosi armeijasta. Kuitenkin hän jatkoi vielä Venäjällä aseiden parissa, sillä osan kertyneestä varallisuudestaan hän oli sijoittanut Tulan ammustehtaaseen. Koska tehdas oli huonosti hoidettu, piti Standertskjöldin ottaa tehdas omavastuiseen hoitoonsa ja siten jäädä Venäjälle vielä pitkaksi aikaa. Tehtaan uudistamiseen ja tuotannon tehostamiseen tarvittavien sijoitusten rahoittamisessa hänellä oli apunaan sekä [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]], että [[Nobel-yhtymä]]n myöntämät edulliset lainat. Kohtuullisella voitontavoittelullaan ja jyrkästi nousevista suhdanteista hyötymistä yrittämättä, hän onnistui pääsemään ase- ja ammushankinnoista päättävien suosioon, joka oli Venäjän keisarikunnassa edellytys hyvällä ja tuottavalle taloudelliselle toiminnalle. |
Vuonna 1884 Standertskjöld lopetti toimintansa asetehtailijana ja erosi armeijasta. Kuitenkin hän jatkoi vielä Venäjällä aseiden parissa, sillä osan kertyneestä varallisuudestaan hän oli sijoittanut Tulan ammustehtaaseen. Koska tehdas oli huonosti hoidettu, piti Standertskjöldin ottaa tehdas omavastuiseen hoitoonsa ja siten jäädä Venäjälle vielä pitkaksi aikaa. Tehtaan uudistamiseen ja tuotannon tehostamiseen tarvittavien sijoitusten rahoittamisessa hänellä oli apunaan sekä [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]], että [[Nobel-yhtymä]]n myöntämät edulliset lainat. Kohtuullisella voitontavoittelullaan ja jyrkästi nousevista suhdanteista hyötymistä yrittämättä, hän onnistui pääsemään ase- ja ammushankinnoista päättävien suosioon, joka oli Venäjän keisarikunnassa edellytys hyvällä ja tuottavalle taloudelliselle toiminnalle. |
||
Vähitellen eversti Standertskjöld kuitenkin lopetti taloudellisen toimintansa Venäjällä ja siirsi suuren omaisuutensa Suomeen. Kaupunkiasunnokseen hän rakennutti yksityispalatsin [[Pohjois-Esplanadi]] 3:een, talossa sijaitsee nykyisin [[Korkein oikeus (Suomi)|Korkein oikeus]]. Vuonna 1883 hän oli ostanut [[Hämeenlinna]]sta Karlbergin kartanon, josta hän rakensi itselleen kesäasunnon ja josta on lähtöisin nykyinen [[Aulanko]]. |
Vähitellen eversti Standertskjöld kuitenkin lopetti taloudellisen toimintansa Venäjällä ja siirsi suuren omaisuutensa Suomeen. Kaupunkiasunnokseen hän rakennutti yksityispalatsin [[Pohjois-Esplanadi]] 3:een, talossa sijaitsee nykyisin [[Korkein oikeus (Suomi)|Korkein oikeus]]. Vuonna 1883 hän oli ostanut [[Hämeenlinna]]sta Karlbergin kartanon, josta hän rakensi itselleen kesäasunnon ja josta on lähtöisin nykyinen [[Aulanko]]. Standertskjöld vietti viimeisen kerran kesänsä Aulangolla vuonna [[1926]] ja myi Karlbergin kaikkine sivutiloineen Hämeenlinnan kaupungille vielä samana vuonna. |
||
Suomeen palattuaan Standertskjöld osti [[Kaukaan tehtaat]] läheltä [[Lappeenranta]]a ja muutti sen [[selluloosa]]a tuottavaksi suuryritykseksi, joka on osa nykyistä [[UPM-konserni]]a. Lisäksi hän sijoitti ostamalla valtavat metsäalueet tehtaan puunsaannin varmistamiseksi. Näille metsämailleen hän yritti saada myös pienviljelijäväestöä, joille hän tarjosi edullisia asettumisehtoja. |
Suomeen palattuaan Standertskjöld osti [[Kaukaan tehtaat]] läheltä [[Lappeenranta]]a ja muutti sen [[selluloosa]]a tuottavaksi suuryritykseksi, joka on osa nykyistä [[UPM-konserni]]a. Lisäksi hän sijoitti ostamalla valtavat metsäalueet tehtaan puunsaannin varmistamiseksi. Näille metsämailleen hän yritti saada myös pienviljelijäväestöä, joille hän tarjosi edullisia asettumisehtoja. |
||
Versio 29. joulukuuta 2012 kello 12.56
Hugo Robert Standertskjöld (22. syyskuuta 1844 Janakkala – 9. toukokuuta 1931 Helsinki) oli eversti, asetehtailija, teollisuusmies, suurlahjoittaja ja Aulangon rakennuttaja.
Hugo Standertskjöld syntyi suomalaisperäisen aatelisperheen vesana Janakkalassa sijaitsevaan Vanantaan kartanoon. Vain 20-vuotiaana hänestä tuli tykistöupseeri, ja melko nopeasti (1866) hänet komennettiin Tulan kivääritehtaaseen Venäjälle, jossa hän vastasi tehtaan teknisestä valmistuksesta. Tämä asetehtailu oli tavallaan jo suvussa, sillä hänen setänsä Carl August Standertskjöld toimi sekä Izhevskin että Tulan asetehtaiden päällikkönä ja vuokraajana.
Ludvig Nobelin suosituksesta hän siirtyi 1872 Izhevskin kivääritehtaaseen, jota hän johti venäläis-turkkilaisen sodan aikana, jolloin kiväärien kysyntä Venäjällä oli huipussaan. Vuonna 1880 johtajana toiminut Standertskjöld vuokrasi tehtaan itselleen Venäjän valtiolta. Tehtaan tuotannon parannuksiin sijoitettiin huomattavasti. Hän jopa myi Suomen vakinaiselle armeijalle sen tarvitsemat kiväärit edulliseen hintaan. Sen lisäksi, että hankki suuren henkilökohtaisen omaisuuden sai hän tällä kiväärikaupalla myös luotua hyvät suhteet päätöksentekijöihin. Izhevskin kivääreillä sodittiin vielä kansalaissodassa sekä talvi- ja jatkosodissakin.
Vuonna 1884 Standertskjöld lopetti toimintansa asetehtailijana ja erosi armeijasta. Kuitenkin hän jatkoi vielä Venäjällä aseiden parissa, sillä osan kertyneestä varallisuudestaan hän oli sijoittanut Tulan ammustehtaaseen. Koska tehdas oli huonosti hoidettu, piti Standertskjöldin ottaa tehdas omavastuiseen hoitoonsa ja siten jäädä Venäjälle vielä pitkaksi aikaa. Tehtaan uudistamiseen ja tuotannon tehostamiseen tarvittavien sijoitusten rahoittamisessa hänellä oli apunaan sekä Suomen Pankin, että Nobel-yhtymän myöntämät edulliset lainat. Kohtuullisella voitontavoittelullaan ja jyrkästi nousevista suhdanteista hyötymistä yrittämättä, hän onnistui pääsemään ase- ja ammushankinnoista päättävien suosioon, joka oli Venäjän keisarikunnassa edellytys hyvällä ja tuottavalle taloudelliselle toiminnalle.
Vähitellen eversti Standertskjöld kuitenkin lopetti taloudellisen toimintansa Venäjällä ja siirsi suuren omaisuutensa Suomeen. Kaupunkiasunnokseen hän rakennutti yksityispalatsin Pohjois-Esplanadi 3:een, talossa sijaitsee nykyisin Korkein oikeus. Vuonna 1883 hän oli ostanut Hämeenlinnasta Karlbergin kartanon, josta hän rakensi itselleen kesäasunnon ja josta on lähtöisin nykyinen Aulanko. Standertskjöld vietti viimeisen kerran kesänsä Aulangolla vuonna 1926 ja myi Karlbergin kaikkine sivutiloineen Hämeenlinnan kaupungille vielä samana vuonna.
Suomeen palattuaan Standertskjöld osti Kaukaan tehtaat läheltä Lappeenrantaa ja muutti sen selluloosaa tuottavaksi suuryritykseksi, joka on osa nykyistä UPM-konsernia. Lisäksi hän sijoitti ostamalla valtavat metsäalueet tehtaan puunsaannin varmistamiseksi. Näille metsämailleen hän yritti saada myös pienviljelijäväestöä, joille hän tarjosi edullisia asettumisehtoja.
Poikamiehenä elellyt eversti oli myös avokätinen lahjoittaja. Usein hänen lahjoituksensa suuntautuivat lähelle hänen ammattiaan. Eräs lahjoitusten saaja oli Suomen kadettikoulu Haminassa. Koulun lakkauttamisen jälkeen lahjoitusvarat jaettiin nuorille, joiden oli ollut pakko vaihtaa elämänuraansa koulun lakkauttamisen tähden.
Toinen suuri lahjoitus meni sisällissodan valkoiselle armeijalle, sen kaatuneiden omaisille ja jälkeläisille. Myös sotaan osallistuneet saksalaiset ja ruotsalaiset sotilaat saivat häneltä merkittävät avustussummat. Muita kohteita olivat mm. Suomen Lääkäriseura ja Svenska litteratursällskapet i Finland.