Ero sivun ”Koijärvi-liike” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 9: Rivi 9:
Timo Järvikosken tutkimuksen mukaan liikkeen jäsenet kokivat ympäristöongelmat yhteiskunnallisina kysymyksinä ja pyrkivät teoillaan arvostelemaan [[kulutusyhteiskunta]]a. Kansanedustajista vain [[Liberaalinen Kansanpuolue|LKP:n]] [[Anneli Kivitie]] ja [[Terhi Nieminen-Mäkynen|Terhi Nieminen]] antoivat tukensa liikkeelle paikan päällä Koijärvellä<ref>[http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F00057_1# Luonnonsuojelijat saapuvat Koijärvelle -video] yle.fi</ref>.
Timo Järvikosken tutkimuksen mukaan liikkeen jäsenet kokivat ympäristöongelmat yhteiskunnallisina kysymyksinä ja pyrkivät teoillaan arvostelemaan [[kulutusyhteiskunta]]a. Kansanedustajista vain [[Liberaalinen Kansanpuolue|LKP:n]] [[Anneli Kivitie]] ja [[Terhi Nieminen-Mäkynen|Terhi Nieminen]] antoivat tukensa liikkeelle paikan päällä Koijärvellä<ref>[http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F00057_1# Luonnonsuojelijat saapuvat Koijärvelle -video] yle.fi</ref>.


Koijärven tapahtumista nostettiin syyte kahliutuneita vastaan. Oikeuteen haastettiin kaikkiaan 112 henkilöä, joista osa oli alaikäisiä. Näiden osalta oikeuden istunnot käytiin suljetuin ovin. [[Tammela]]n kihlakunnanoikeus tuomitsi joulukuussa [[1982]] kaikkiaan 101 syytettyinä ollutta luonnonsuojelijaa [[sakko]]ihin niskoittelusta ja haitanteosta viranomaisille. Suurin sakkorangaistus oli yli 2000 markkaa. Alaikäiset syytettyinä olleet jätettiin tuomitsematta. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1984'', s. 36. Helsinki: Otava, 1983. </ref> Asia päätyi aikanaan korkeimpaan oikeuteen asti, jonka antaman päätöksen<ref>[http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1983/19830159t Korkeimman oikeuden päätös KKO:1983-II-159]</ref> otsikko kuului seuraavasti:
Koijärven tapahtumista nostettiin syyte kahliutuneita vastaan ja oikeudenkäynti alkoi toukokuussa [[1982]]. Oikeuteen haastettiin kaikkiaan 112 henkilöä, joista osa oli alaikäisiä. Näiden osalta oikeuden istunnot käytiin suljetuin ovin. [[Tammela]]n kihlakunnanoikeus tuomitsi joulukuussa 1982 kaikkiaan 101 syytettyinä ollutta luonnonsuojelijaa [[sakko]]ihin niskoittelusta ja haitanteosta viranomaisille. Suurin sakkorangaistus oli yli 2000 markkaa. Alaikäiset syytettyinä olleet jätettiin tuomitsematta. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1984'', s. 36. Helsinki: Otava, 1983. </ref> Asia päätyi aikanaan korkeimpaan oikeuteen asti, jonka antaman päätöksen<ref>[http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1983/19830159t Korkeimman oikeuden päätös KKO:1983-II-159]</ref> otsikko kuului seuraavasti:


{{Sitaatti|Syytetyt olivat maansiirtotyömaalla tunkeutuneet kaivinkoneen toimintasäteen sisäpuolelle, jolloin koneen kuljettajan oli ollut luovuttava käyttämästä konetta, koska hän muutoin olisi saattanut aiheuttaa tahallansa tai tuottamuksellaan koneen toimintasäteen sisäpuolella olleille henkilöille ruumiinvamman ja siten syyllistyä rikokseen. Syytetyt tuomittiin rangaistukseen pakottamisesta. Niin sanottu [[kansalaistottelemattomuus]] ei ollut sellainen peruste, joka olisi poistanut teon rangaistavuuden.|KKO:1983-II-159}}
{{Sitaatti|Syytetyt olivat maansiirtotyömaalla tunkeutuneet kaivinkoneen toimintasäteen sisäpuolelle, jolloin koneen kuljettajan oli ollut luovuttava käyttämästä konetta, koska hän muutoin olisi saattanut aiheuttaa tahallansa tai tuottamuksellaan koneen toimintasäteen sisäpuolella olleille henkilöille ruumiinvamman ja siten syyllistyä rikokseen. Syytetyt tuomittiin rangaistukseen pakottamisesta. Niin sanottu [[kansalaistottelemattomuus]] ei ollut sellainen peruste, joka olisi poistanut teon rangaistavuuden.|KKO:1983-II-159}}

Versio 14. joulukuuta 2012 kello 12.00

Koijärven padonrakentajien leiri aamupäivällä 21. huhtikuuta 1979. Kuvassa tulevat Vihreän Liiton kansanedustajat Ville Komsi ja Irina Krohn (toinen ja kolmas oikealta).

Koijärvi-liike oli Suomessa keväällä 1979 syntynyt ympäristöliike, jonka tarkoituksena oli estää merkittävänä lintualueena pidetyn Koijärven kuivaaminen. Liike kokosi aikakauden hajanaiset, pienissä piireissä toimineet luontoaktivistit yhdeksi kansanliikkeeksi.

Tapahtumien kulku

Koijärvi on varsin matala, ja jo 1930-luvulla sen odotettiin vähitellen kuivuvan kokonaan. Maarekisteriin se merkittiinkin jo tuolloin kuivaksi maaksi. Kun alueella kuitenkin oli runsas ja monimuotoinen pesimälinnusto, luonnontutkijat luokittelivat sen Suomen arvokkaimpiin lintujärviin kuuluvaksi. Järvi oli 1960-luvun lopulla kasvanut jo suurimmaksi osaksi umpeen.

1970-luvun lopulla käytiin kiistaa siitä, oliko maanomistajilla oikeus kuivata Koijärvi kokonaan. Kun asian ratkaisu vesioikeudessa viivästyi, maanomistajat ryhtyivät huhtikuussa 1979 omavaltaisesti syventämään laskuojaa järven kuivattamiseksi, vaikka asian oikeuskäsittely oli vielä kesken. Kun tieto tuli julkisuuteen, luonnonsuojelijat ryhtyivät välittömästi vastatoimiin. Koijärvi-liikkeen jäsenet kerääntyivät 21. huhtikuuta 1979 Koijärvelle ja rakensivat paikalle omin luvin padon, jolla pyrittiin pitämään järven vedenkorkeus sopivalla tasolla ja estämään järven kuivaushanke. Aktivistit köyttivät itsensä padon purkamista varten tuotuihin puskutraktoreihin kettingeillä ja poliisit joutuivat irrottamaan mielenosoittajat väkisin. Viranomaiset ja urakoitsijat räjäyttivät padon, mutta luonnonsuojelijat rakentelivat laskuojaan yhä uusia esteitä. Koijärven tapahtumat herättivät melkoisesti huomiota tiedotusvälineissä, mitä "virallisten" luonnonsuojelujärjestöjen empimiseen työlästyneet aktivistit käyttivätkin tietoisesti ja tehokkaasti hyväkseen.[1]

Timo Järvikosken tutkimuksen mukaan liikkeen jäsenet kokivat ympäristöongelmat yhteiskunnallisina kysymyksinä ja pyrkivät teoillaan arvostelemaan kulutusyhteiskuntaa. Kansanedustajista vain LKP:n Anneli Kivitie ja Terhi Nieminen antoivat tukensa liikkeelle paikan päällä Koijärvellä[2].

Koijärven tapahtumista nostettiin syyte kahliutuneita vastaan ja oikeudenkäynti alkoi toukokuussa 1982. Oikeuteen haastettiin kaikkiaan 112 henkilöä, joista osa oli alaikäisiä. Näiden osalta oikeuden istunnot käytiin suljetuin ovin. Tammelan kihlakunnanoikeus tuomitsi joulukuussa 1982 kaikkiaan 101 syytettyinä ollutta luonnonsuojelijaa sakkoihin niskoittelusta ja haitanteosta viranomaisille. Suurin sakkorangaistus oli yli 2000 markkaa. Alaikäiset syytettyinä olleet jätettiin tuomitsematta. [3] Asia päätyi aikanaan korkeimpaan oikeuteen asti, jonka antaman päätöksen[4] otsikko kuului seuraavasti:

»Syytetyt olivat maansiirtotyömaalla tunkeutuneet kaivinkoneen toimintasäteen sisäpuolelle, jolloin koneen kuljettajan oli ollut luovuttava käyttämästä konetta, koska hän muutoin olisi saattanut aiheuttaa tahallansa tai tuottamuksellaan koneen toimintasäteen sisäpuolella olleille henkilöille ruumiinvamman ja siten syyllistyä rikokseen. Syytetyt tuomittiin rangaistukseen pakottamisesta. Niin sanottu kansalaistottelemattomuus ei ollut sellainen peruste, joka olisi poistanut teon rangaistavuuden.»
(KKO:1983-II-159)

Vaikutukset

Liikkeen vaikutukset ovat olleet merkittävät. Koijärveä ei kuivattu. Osittain tapahtumien seurauksena Suomeen perustettiin vuonna 1983 ympäristöhallinto. Ensimmäiseksi ympäristöministeriksi valittiin SDP:n Matti Ahde Sorsan neljänteen hallitukseen.

Koijärven alue lunastettiin myöhemmin valtiolle ja liitettiin Natura 2000 -verkostoon ja valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Järvi rauhoitettiin kokonaan vuonna 1992. Suojelutoimista huolimatta Koijärvellä esiintyvä lintulajisto on vuosien mittaan jonkin verran köyhtynyt. [5]

Monet Koijärvi-liikkeen johtohahmot kuten Ville Komsi ja Osmo Soininvaara olivat myöhemmin mukana perustamassa Suomen Vihreää liittoa, joka rekisteröityi puolueeksi vuonna 1988. Komsi nousi eduskuntaan toisena vihreän liikkeen kahdesta ensimmäisestä kansanedustajasta (toinen oli Kalle Könkkölä) vuoden 1983 vaaleissa. Soininvaara pääsi eduskuntaan vuoden 1987 vaaleissa ja toimi Vihreän liiton puheenjohtajana vuosina 2001–2005. Kolmas sittemmin valtakunnanpolitiikkaan osallistunut Koijärvi-aktiivi oli Vihreän liiton ensimmäisenä ministerinä – ja samalla koko Euroopan ensimmäisenä vihreänä ministerinä – vuosina 1995–1999 toiminut Pekka Haavisto (ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Lipposen ensimmäisessä hallituksessa). Kai Vaara perusti Katajamäen ekoyhteisön.[6]

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan mukaan Koijärvi-aktiivit edustivat uutta väkivallatonta vastarintaliikettä: he eivät vastustaneet poliiseja, mutta eivät auttaneetkaan. He halusivat vain suojella sitä, mitä pitivät arvossa. Koijärvi-aktiiveja pidettiin näkökulmasta riippuen joko paljon melua tyhjästä pitävinä haihattelijoina tai pyyteettöminä uuden ajan airueina. Koijärven tapahtumat ennakoivat laajemminkin myöhempiä luonto- ja kulttuuriarvoista Suomessa käytyjä suojelukiistoja:

»Kansalaismielipiteen ja viranomaispäätöksen välinen ristiriita oli aina ennenkin ratkennut siten, että haetaan päätös ylimmästä vetoomusasteesta ja toimitaan sitten sen mukaan. Nyt elettiin kuitenkin toista aikaa. Koijärven lintujen suojelijat eivät halunneet alistaa arvojaan byrokraattiseen rutiiniprosessiin. – – – Kiistan ydin oli kuitenkin kokonaan muualla kuin siinä, mikä olisi oikea vedenkorkeus lounaishämäläiselle suojärvelle. Järven kuivatuskiistassa oli pohjimmiltaan kysymys siitä, voivatko ulkopuoliset rajoittaa maanomistajan oikeutta käyttää omistusoikeuttaan viranomaisten sallimalla tavalla. Aineettomat arvot ja omistusoikeus törmäsivät ensimmäisen kerran näyttävästi yhteen, ja niin tapahtui yhä useammin 1980-luvulla.»

[7]

Katso myös

Kirjallisuutta

Lähteet

Viitteet

  1. Jaana Iso-Markku: Ympäristöliikkeen esiinmarssi. Puoli vuosisataa: Mitä-Missä-Milloin -juhlakirja, s. 265. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15505-9.
  2. Luonnonsuojelijat saapuvat Koijärvelle -video yle.fi
  3. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1984, s. 36. Helsinki: Otava, 1983.
  4. Korkeimman oikeuden päätös KKO:1983-II-159
  5. Iso-Markku 1999.
  6. Kestävä kehitys - Ympäristökysymykset yhteiskunnallistuvat Opetushallitus. Viitattu 31.5.2009. : ”Tapahtumat kärjistyivät pääsiäisenä 1979 Koijärvellä. Konfliktissa olivat vastakkain ’risuparta-luonnonsuojelijat’ talouselämän ja yksityisen maanomistuksen puolustajien kanssa. Koijärven lintujärven suojelusta syntyi Koijärvi-liike, jonka aktivistit näkivät ympäristöongelmat selkeästi yhteiskunnallisina kysymyksinä. Koijärven tapahtumat johtivat vähitellen ympäristöaktivistien poliittisen järjestäytymiseen. Ensimmäiset vihreät kansanedustajat valittiin vuonna 1983 ja Vihreä Liitto syntyi vuonna 1987. Koijärvi-liike nopeutti ympäristöministeriön syntyä.”
  7. Jukka Tarkka – Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 278. Helsinki: Otava, 1987.

Aiheesta muualla