Ero sivun ”Herman Hurmevaara” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p johdantokpl, sulkuja pois
Rivi 20: Rivi 20:
[[Luokka:SKP:ssä (1918) vaikuttaneet henkilöt]]
[[Luokka:SKP:ssä (1918) vaikuttaneet henkilöt]]
[[Luokka:Stalinismin uhrit]]
[[Luokka:Stalinismin uhrit]]
[[Luokka:Ulkomailla teloitetut suomalaiset]]
[[Luokka:Suomalaiset teloitetut]]
[[Luokka:Vuonna 1886 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1886 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1938 kuolleet]]
[[Luokka:Vuonna 1938 kuolleet]]

Versio 2. joulukuuta 2012 kello 12.11

Herman Hurmevaara (sukunimi vuoteen 1906 Pietikäinen, s. 19. helmikuuta 1886 Kiuruvesi – k. 16. helmikuuta 1938 Petroskoi, Neuvostoliitto) oli muurari ja sosialidemokraattien piirisihteeri ja kansanedustaja.

Hurmevaaran vanhemmat olivat tilallinen Abram Vilhelm Pietikäinen ja Saara Kokkonen. Hän kävi kansakoulun ja työskenteli muurarina Oulussa ja Helsingissä. Vuosina 1910–1918 Hurmevaara oli Helsingin sos.dem. kunnallisjärjestön sihteerinä sekä Uudenmaan läänin vaalipiirin sos.dem. piirisihteerinä ja rahastonhoitajana. Hän oli SDP:n kansanedustajana vuonna 1917 edustaen edellä mainittua vaalipiiriä.

Suomen sisällissodan aikana Hurmevaara toimi Uudenmaan lääninhallituksen ja telefoonilaitoksen komissaarina ja Suomen kansanvaltuuskunnan raha-asiainosaston kamreerina. Sodan jälkeen hän siirtyi Venäjälle ja sieltä edelleen Ruotsiin vuonna 1919. Hurmevaara oli Ruotsissa Suomi-komitean sihteerinä ja Viesti-lehden toimittajana. Vuonna 1921 hän toimi Suomen punaisen kaartin Ruotsin pataljoonan esikunnan taloudenhoitajana, vuosina 1923–1924 Karjalan Sosialistisen Neuvostotasavallan kauppavaltuutettuna Ruotsissa, vuonna 1926 tehtailija Oscar Larssonin kirjanpitäjänä ja viimeksi Hurmevaara oli Politiken-lehden arkistonhoitajana 1929–1930.

Hurmevaara karkotettiin Ruotsista 1930 ja hän siirtyi perheineen Neuvostoliittoon. Hurmevaara toimi 1930–1932 Moskovassa MOPR:n komiteassa esittelijänä ja vuonna 1933 hän oli Kominternin suomalaisjaoston kassanhoitajana. Hän siirtyi Edvard Gyllingin suosituksella Petroskoihin 1933 ja työskenteli siellä ensin tilastovirastossa ja vuodesta 1936 Kirja-kustantamon oikolukijana.

Hurmevaara vangittiin 23. joulukuuta 1937 syytettynä vastavallankumouksellisesta vakoilutoiminnasta. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin ampumalla 16. helmikuuta 1938 Petroskoin lähistöllä. Hänen maineensa palautettiin 1956.

Hurmevaara oli naimisissa vuodesta 1914 Anna Sigrid Paunulan kanssa. Heillä oli kaksi tytärtä.

Lähteet