Ero sivun ”Antti Ahlström” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 36: | Rivi 36: | ||
Ahlström omisti lopulta viisitoista sahaa ja neljä [[rautaruukki]]a ja jätti jälkeensä Suomen suurimpiin kuuluneen omaisuuden. |
Ahlström omisti lopulta viisitoista sahaa ja neljä [[rautaruukki]]a ja jätti jälkeensä Suomen suurimpiin kuuluneen omaisuuden. |
||
Luonteeltaan vaatimattomana hän ei koskaan ottanut |
Luonteeltaan vaatimattomana hän ei koskaan ottanut vastaa (peniksen nuolian) arvonimeä, vaan tyytyi [[Kauppaneuvos|kauppaneuvoksen]] titteliin.<ref name="Ilvesheimo/2008/26"/> Ahlströmille tultiin myös lähetystön kera tarjoamaan aatelisarvoa, [[vapaaherra]]n titteliä. Hän ei suostunut ottamaan titteliä vastaan vaan sanoi: ”Päivääkään en ole vapaana ollut, ja herranakin vain hetken.”<ref>http://www.lalli.fi/lalpahaku.asp?fmita=uutinen3&kohde=2644</ref> |
||
== Omaisuuden kohtalo ja yhtiön perustaminen == |
== Omaisuuden kohtalo ja yhtiön perustaminen == |
||
Versio 14. marraskuuta 2012 kello 17.36
| Antti Ahlström | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. marraskuuta 1827 Merikarvia |
| Kuollut | 10. toukokuuta 1896 (68 vuotta) Helsinki |
| Arvonimi | tehtailija, patruuna, kauppaneuvos ja valtiopäivämies |
| Muut tiedot | |
| Lapset | Thyra, Walter, Erik, Bertel, Birger, Ingrid ja Hjördis |
Antti Ahlström (7. marraskuuta 1827 Merikarvia – 10. toukokuuta 1896 Helsinki) oli suomalainen tehtailija, laivanvarustaja, patruuna, kauppaneuvos ja valtiopäivämies. Hän loi uransa talouden voimakkaan liberalisoinnin aikana, jolloin sahatavaran kaupasta tuli Suomen elinkeinoelämän selkäranka. Hän osasi käyttää hyväkseen teollista muutosta ja keräsi yhden maan suurimmista omaisuuksista.[1]
Elämänvaiheet
Antti Ahlströmin isä, talollinen Erkki Ahlström, harjoitti maanviljelyn ohella laajaa puutavarakauppaa, johon poikakin osallistui jo nuorella iällä.
Ensimmäisen avioliittonsa Antti Ahlström solmi vuonna 1850 Anna Margareta Liljebladin (1812–1870) kanssa. Avioliiton myötä hän tuli isännäksi Merikarvian Lankosken kylän Isotaloon. Talossa oli maanviljelyn lisäksi saha, jauhomylly, saviastiatehdas ja pieni paperitehdas, joka käytti raaka-aineena lumppuja. Ahlström jatkoi sekä maanviljelyä että sahausta ja hoiti myös tilan muita laitoksia. Hän ryhtyi myös harjoittamaan laivanvarustusta ja rakennutti useita laivoja.
Vuonna 1870 Ahlström osti Noormarkun ruukin, mikä merkitsi olennaista laajennusta hänen liiketoimintaansa. Seuraavana vuonna hän solmi uuden avioliiton Eva Holmströmin (1848–1920) kanssa. Avioliitosta syntyi seitsemän lasta: Thyra, Walter, Erik, Bertel, Birger, Ingrid ja Hjördis. Noormarkun jälkeen Ahlström osti vuonna 1873 Kauttuan ruukin, jota seurasivat useiden muiden ruukkien, sahojen ja maatilojen ostot.
Ahlström omisti lopulta viisitoista sahaa ja neljä rautaruukkia ja jätti jälkeensä Suomen suurimpiin kuuluneen omaisuuden.
Luonteeltaan vaatimattomana hän ei koskaan ottanut vastaa (peniksen nuolian) arvonimeä, vaan tyytyi kauppaneuvoksen titteliin.[1] Ahlströmille tultiin myös lähetystön kera tarjoamaan aatelisarvoa, vapaaherran titteliä. Hän ei suostunut ottamaan titteliä vastaan vaan sanoi: ”Päivääkään en ole vapaana ollut, ja herranakin vain hetken.”[2]
Omaisuuden kohtalo ja yhtiön perustaminen
Ahlströmin kuoleman jälkeen liiketoimintaa johti hänen puolisonsa Eva Ahlström. Puolisoiden keskinäisen testamentin mukaan liiketoiminta oli siirrettävä osakeyhtiölle, kun kaikki lapset olivat saavuttaneet aikuisiän. Tämä tapahtui vuonna 1907, jolloin liiketoiminta siirrettiin perustetulle A. Ahlström Osakeyhtiölle. Yhtiö aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1908 ja sen omistajiksi tulivat Antti ja Eva Ahlströmin seitsemän lasta yhdessä Eva Ahlströmin kanssa. A. Ahlström Osakeyhtiöstä kehittyi Suomen suurimpiin kuuluva yritys, joka harjoitti metsäteollisuuden lisäksi muun muassa metalli- ja lasiteollisuutta. Yhtiö jakautui vuonna 2001 kolmeksi erilliseksi yhtiöksi, joista Ahlstrom Oyj jatkaa teollisen liiketoiminnan harjoittamista. Tämä yhtiö listautui Helsingin pörssiin maaliskussa 2006, mutta yhtiön pääomistajia ovat edelleen Ahlströmin sukuun kuuluvat henkilöt.
Toiminta mesenaattina
Antti Ahlström tunnetaan myös kulttuurivaikuttajana ja huomattavana mesenaattina. Hän myös ymmärsi kansansivistyksen merkityksen, vaikka hän ei itse ollut paljoakaan kouluja käynyt. Synnyinpaikkakunnalleen Merikarvialle hän rakensi kaksi kansakoulua ja samoin hän perusti Kullaan kunnan ensimmäisen kansakoulun Leineperiin. Ahlströmin kunniaksi Merikarvialla alaluokkien perusopetusta antava koulu on nimetty Ahlströmin alakouluksi.
Ooppera tehtailijasta
Kimmo Hakola on säveltänyt Antti Ahlströmin tarinan pohjalta oopperan Vierivä kivi, joka sai ensi-iltansa 2008. Libreton on laatinut Antti Tuuri.[1]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c Gerry Birgit Ilvesheimo: Vierivä kivi kertoo Antti Ahlströmin tarinan. Kauppalehti, 2008, nro 15.7., s. 26.
- ↑ http://www.lalli.fi/lalpahaku.asp?fmita=uutinen3&kohde=2644
Kirjallisuutta
- Aho, Juhani: Antti Ahlströmin elämäntyö I-II. Helsinki 1910.
- Normen P. H.: Toiminimi Ahlström 1896 - 1927. Helsinki 1927.
- Schybergson, Per: Työt ja päivät. Ahlströmin historia 1851 - 1981. Vammala 1992.
Aiheesta muualla
- Per Schybergson: Ahlström, Antti (1827–1896) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 10.10.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- A. Ahlström Osakeyhtiön kotisivut
- AHLSTRÖM, Antti
- Per Schybergson: Kauppaneuvos Antti Ahlström (1827–1896). Suomen talouselämän vaikuttajat. 5.9.2009. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.