Valtion tiedoituslaitos

Valtion tiedoituslaitos (VTL) oli Suomessa talvi- ja jatkosodan aikana toiminut tiedotus- ja sensuurielin.

Valtion tiedoitustoiminnan alkuvaiheet

VTL:n edeltäjä oli lokakuussa 1939 toimintansa aloittanut Valtioneuvoston tiedoituskeskus, joka perustettiin "sodasta tai muusta poikkeuksellisesta tilanteesta johtuvia tiedoitus- ja julkaisutehtäviä varten". Laitos toimi valtioneuvoston kanslian alaisena. Sen tuli hankkia tietoja hallitukselle ja muille viranomaisille, tiedottaa viranomaisten toiminnasta yleisölle ja huolehtia siitä että painotuotteissa ja radiossa otettaisiin huomioon maanpuolustukselliset näkökohdat. Lisäksi laitoksen tuli tehdä Suomea ja sen politiikkaa tunnetuksi ulkomailla.

Jatkosodan aika

Jatkosodan alettua keskuksen tehtäviä laajennettiin sotatilalain ja tasavallan suojelulain nojalla ja sen nimi muutettiin Valtion tiedoituslaitokseksi. Tehtäväksi tuli yleisön mielipiteiden muokkaus hallituksen politiikkaa myötäileviksi.

Valtion tiedoituslaitos jakautui tiedotus- ja tarkastusjaostoihin. Tiedotusjaoston tehtävänä oli seurata tapahtumia ja mielialoja kotimaassa ja ulkomailla sekä kerätä ja toimittaa niistä tietoja hallitukselle, päämajalle ja muille viranomaisille. Tämän ohella tiedotusjaosto toimitti julkisuuteen tietoja hallituksen ja viranomaisten toimenpiteistä ja suunnitelmista sekä informoi yhteistyössä ulkoministeriön kanssa ulkomaita Suomen sodan luonteesta ja kulusta. Tässä tarkoituksessa tiedotusjaosto ohjasi Yleisradion ja tietotoimistojen työskentelyä sekä johti ja valvoi valtioneuvoston käytössä olleiden tiedotus- ja propagandaelinten toimintaa.

VTL:n tarkastusjaoston tehtävänä oli ehkäistä sellaisten tietojen ja mielipiteiden leviäminen, jotka olisivat voineet vaikuttaa haitallisesti Suomen puolustukseen, sisäiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai Suomen suhteisiin muihin valtioihin. Samoin tarkastusjaosto pyrki omalta osaltaan torjumaan vakoilua ja paljastamaan vakoiluhankkeet.

Sensuuritehtäviä VTL hoiti valvomalla sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjoja, radiota ja postilähetyksiä. Tätä varten maa jaettiin sensuuripiireihin. Sotilaiden ja kotirintaman välistä kirjeenvaihtoa tarkastettiin pistokokein kenttäpostikonttoreissa. Kirjeissä ei saanut esiintyä tietoja, joista olisi voinut olla hyötyä viholliselle, etenkään sotajoukkojen sijaintia, aseistusta ja toimintaa ei saanut ilmaista. Mikäli tällaisia oli, ne mustattiin tai leikattiin kirjeistä pois. Tarkastettujen kirjeiden ja pakettien määrä jäi kenttäpostin kokonaismäärään (noin miljardi postilähetystä jatkosodan aikana) suhteutettuna käytännössä varsin pieneksi. Painotuotteiden valvontaa varten oli 19 julkaisutarkastustoimistoa ja niissä yhteensä noin 70 sensoria, jotka tarkastivat kuukausittain 30 000–35 000 lehtiartikkelia. Keskimäärin 500 artikkelin sisältöön puututtiin ja 100 artikkelia kiellettiin kokonaan. Sensuurin kannalta erityisen hankalia aiheita olivat Saksan sotamenestys ja Saksan miehittämillään alueilla harjoittama politiikka sekä Suomen pyrkimykset erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa.

Paikalliset sensuuriviranomaiset tarkkailivat lehtien ja postin ohella myös yksittäisten tapahtumien vaikutuksia kansalaisten mielialoihin ja käyttäytymiseen.

Toimintansa luonteesta johtuen VTL joutui usein eduskunnassa ja lehdistössä arvostelun kohteeksi. Ajoittain ankarakin arvostelu kohdistui etenkin maan poliittiseen johtoon.

VTL:n päällikköinä toimivat pääjohtaja Heikki Reenpää, tohtori Kustaa Vilkuna, kenraali Heikki Kekoni ja valtioneuvoston tiedotuspäällikkö Matti Valtasaari.

Valtion tiedoituslaitos lakkautettiin vuoden 1944 lopussa.

Katso myös

• Finlandia Uutistoimisto
• Vapaus – Isänmaa – Aseveljeys
• Propaganda-Aseveljet

Lähteet

• Otavan iso tietosanakirja, osa 9 (1965)
• Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Jatkosodan pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28690-7.
• Siilasvuo, Ensio (toim.): Jatkosota-kronikka. Jyväskylä: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-3661-4.
• Jutikkala, Eino: Valtion tiedoituslaitoksen salainen sotakronikka. Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-220000-0.