Ero sivun ”Ajatushautomo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.2+) (Botti muokkasi: ru:Аналитический центр |
|||
| Rivi 22: | Rivi 22: | ||
== Suomessa == |
== Suomessa == |
||
Suomessa on sekä valtion valtion tuella, elinkeinoelämän tuella että projektirahoituksella toimivia ajatushautomoita. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva edustaa näkyvästi yritysmaailman maailmankuvaa elinkeinoelämän rahoilla. Suomen kaksikielistä kulttuuria puolustava Magma toimii ruotsinkielisten säätiöiden tuen turvin, ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmaa korostava Demos Helsinki on vakiinnuttanut paikkansa itse hankkimallaan projektirahoituksella.[http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Ajatushautomoiden+idea+on+h%C3%A4m%C3%A4rtym%C3%A4ss%C3%A4/a1338688536077 1.]. |
|||
Suomessa valtio ryhtyi tukemaan ajatushautomoita vuonna 2005, jonka jälkeen puolueet alkoivat perustaa niitä. Valtion tuen määrä on pysynyt 500 000 eurossa. Osin rahoituksen matalasta tasosta johtuen puolueiden ajatushautomot eivät vielä (kesään 2011 mennessä) ole onnistuneet tulemaan yhtä tunnetuiksi kuin esimerkiksi [[Elinkeinoelämän valtuuskunta]]. Toisaalta puolueiden ajatushautomoilla on rahoitustasoon nähden ollut huomattava vaikutus poliittis-aatteellisen keskustelun vireytymiseen Suomessa. On odotettavissa, että ajatushautomoiden merkitys on kasvusuunnassa politiikan palattua takaisin politiikkaan eduskuntavaalien 2011 seurauksena. |
Suomessa valtio ryhtyi tukemaan ajatushautomoita vuonna 2005, jonka jälkeen puolueet alkoivat perustaa niitä. Valtion tuen määrä on pysynyt 500 000 eurossa. Osin rahoituksen matalasta tasosta johtuen puolueiden ajatushautomot eivät vielä (kesään 2011 mennessä) ole onnistuneet tulemaan yhtä tunnetuiksi kuin esimerkiksi [[Elinkeinoelämän valtuuskunta]]. Toisaalta puolueiden ajatushautomoilla on rahoitustasoon nähden ollut huomattava vaikutus poliittis-aatteellisen keskustelun vireytymiseen Suomessa. On odotettavissa, että ajatushautomoiden merkitys on kasvusuunnassa politiikan palattua takaisin politiikkaan eduskuntavaalien 2011 seurauksena. |
||
Versio 31. lokakuuta 2012 kello 18.17
Ajatushautomo, joskus myös ajatusmylly, (engl. think tank) on tutkimuslaitos tai muu organisaatio, joka kehittää ideoita ja ehdotuksia poliittisten, taloudellisten tai sotilaallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Ajatusmyllyt koostuvat yleensä korkean tason tutkimukselle omistautuneista yksilöistä, jotka hyödyntävät tiiviistä yhteistyöstä koituvia synergiaetuja.
Think tankit ovat tulleet Eurooppaan Yhdysvalloista. Maailman suurimmissa think tankeissa voi olla satoja työntekijöitä; suomalaisissa keskimäärin pari kappaletta.[1]
Ajatushautomot maailmalla
Isossa-Britanniassa alkoi 1990-luvulla ajatushautomojen toinen aalto. Sen edustajat ovat puolueista riippumattomia, mutta määrittelevät usein itsensä keskusta-oikeistolaisiksi. Näitä ovat muun muassa IPPR, Demos UK, Young Foundation ja New Economics Foundation. Maassa toimii myös useita kansalaisjärjestöjä, jotka määrittelevät itsensä think and do -tankeiksi, eli ne harjoittavat tutkimus- ja kehitystoimintaa.
Think and do -tankiksi itsensä määrittelee mm. amerikkalainen Rocky Mountain Institute.[2]
USA:ssa toimii satoja itsenäisiä tutkimuslaitoksia, jotka ovat usein erilaisten intressiryhmien rahoittamia. Tunnetuimpia laitoksia ovat markkinoiden vapautta ajava American Enterprise Institute, konservatiivinen Heritage ja liberaalimpia kantoja ottava Brookings. Yhdysvaltalaiset think tankit ovat usein sidoksissa joko republikaaneihin tai demokraatteihin, joskin on olemassa myös itsenäisiä laitoksia.
USA:ssa think tankeilla on ollut vuosikymmenten ajan merkittävä rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöstenteossa.lähde?
Ruotsissa toimiva mm. työväenliikkeen Arbetarrörelsens Tankesmedja, itsenäinen yleisvasemmistolainen Arenagruppen ja punavihreä Cogito. Cogitolla on yksi palkattu työntekijä, koordinaattori. Ajatustyötä tekee kahdeksanjäseninen hallitus. Cogito on julkaissut raportteja työn tarpeesta, ympäristöuudistusten vastustuksesta ja feminismistä.[3] Arbetarrörelsens Tankesmedja osallistuu julkiseen keskusteluun, järjestää seminaareja ja julkaisee raportteja ja politiikkasuosituksia mm. koulutus-, vero- ja työmarkkuinapolitiikasta[3]
Saksalainen Heinrich-Böll-säätiö on vihreä, "mutta itsenäinen" think tank. Sillä on lähes 200 työntekijää.[4]
Saksan sosialidemokraatteja lähellä olevalla Friedrich-Ebert-Stiftungilla on reilu 600 työntekijää, joista yli sata ulkomaantoimistoissaan ja noin 120 miljoonan euron vuosibudjetti.[5]
Eurooppapuolueiden lähelle on perustettu ajatuspajoja, mm. sosialdemokraattien Foundation for European Progressive Studies[4] ja konservatiivien Centre for European Studies [5].
Suomessa
Suomessa on sekä valtion valtion tuella, elinkeinoelämän tuella että projektirahoituksella toimivia ajatushautomoita. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva edustaa näkyvästi yritysmaailman maailmankuvaa elinkeinoelämän rahoilla. Suomen kaksikielistä kulttuuria puolustava Magma toimii ruotsinkielisten säätiöiden tuen turvin, ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmaa korostava Demos Helsinki on vakiinnuttanut paikkansa itse hankkimallaan projektirahoituksella.1..
Suomessa valtio ryhtyi tukemaan ajatushautomoita vuonna 2005, jonka jälkeen puolueet alkoivat perustaa niitä. Valtion tuen määrä on pysynyt 500 000 eurossa. Osin rahoituksen matalasta tasosta johtuen puolueiden ajatushautomot eivät vielä (kesään 2011 mennessä) ole onnistuneet tulemaan yhtä tunnetuiksi kuin esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunta. Toisaalta puolueiden ajatushautomoilla on rahoitustasoon nähden ollut huomattava vaikutus poliittis-aatteellisen keskustelun vireytymiseen Suomessa. On odotettavissa, että ajatushautomoiden merkitys on kasvusuunnassa politiikan palattua takaisin politiikkaan eduskuntavaalien 2011 seurauksena.
Yksi suomalaisten ajatuspajojen menestyneimmistä tuotteista on e2:n järjestämät Lunchbreaking news -nimiset keskustelutilaisuudet[1]. Vasemmistofoorumin tuottama, keväällä 2008 julkaistu General Intellect -osuuskunnan kirja "Vasemmisto etsii työtä" (Like, 292 s.) herätti laajalti huomiota. Kirja käsittelee vasemmiston uudistumistarvetta jälkiteollisessa yhteiskunnassa, jossa tuotanto on tietointensiivistä, työ on laajentunut kaikkialle ja työväki ei enää ole kulttuurisesti yhtenäinen ryhmä. Vasemmistofoorumi on kesään 2011 mennessä tuottanut itse yhteensä viisi kirjaa, jotka ovat ilmestyneet kaupallisten kustantajien julkaisemina; lisäksi Vasemmistofoorumi on keväällä 2010 käynnistänyt tieteellis-yhteiskunnallisen Peruste-aikakauskirjan julkaisemisen. Perusteesta on kesään 2011 mennessä ilmestynyt kolme teemanumeroa: Omistus, Arvo ja Puolue.
Markku Pyykkölän mukaan "Näin pienillä resursseilla ei päästä julkisille mielipidemarkkinoille."[1] Ruurik Holmin mukaan "Kolmen suurimman puolueen think tankien valtionrahoitus on kohtuullisella tasolla, mutta pienemmät eivät pärjää alkuunkaan. Tämä on demokratian kannalta ongelma."[1] Karina Jutilan mukaan Suomessa on markkinoita enintään 2-3:lle think tankille.[1]
Kaikki vuoden 2005 jälkeiset puoluesidonnaiset ajatushautomot tuottavat julkaisuja ja raportteja, järjestävät seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Eräät tuottavat tietoa julkiseen keskusteluun: sellaisia ovat esimerkiksi Kalevi Sorsa -säätiö ja e2. Jotkut tekevät yhteistyötä muiden hautomoiden kanssa. Toiset taas tukevat puolueensa toimintaa, kuten kokoomuspohjainen Suomen Toivo -ajatuspaja. Puolueet eivät suoraan sanele tutkimusaiheita, mutta aiheet valikoituvat samansuuntaisiksi kuin puolueen intressit.[1] Useimpien ajatushautomoiden poliittisuus on pikemminkin tietyn aatesuunnan edustamista kuin varsinaista puoluepolitiikkaa.