Bichon frisé

Bichon frisé
Avaintiedot
Alkuperämaa	Ranska ja Belgia, alun perin kotoisin Välimeren alueelta
Määrä	Suomessa rekisteröity yli 9 000
Rodun syntyaika	kehittyi nykyisenlaiseksi 1900-luvun alkupuolella
Alkuperäinen käyttö	vedestä noutava koira ja seurakoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	12–15 vuotta
Muita nimityksiä	Bichon à Poil Frisé, Teneriffankoira, Bicfric FCI=ryhmä 9
Ulkonäkö
Paino	4,5–6 kg
Säkäkorkeus	max. 30 cm
Väritys	puhtaan valkoinen
Infobox OK

Bichon frisé on pieni valkoinen koirarotu, jota pidetään lähinnä seurakoirana. Luonteeltaan rotu on leikkisä ja iloinen. Bichon frisén puhtaanvalkoinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa ja trimmausta. Bichon frisétä mainostetaan usein allergisille sopivana tai vähän allergisoivana rotuna, sillä hyvinhoidettuna siitä lähtee vähemmän hilsettä kuin monista muista roduista. On kuitenkin huomioitava, että allergiat ovat yksilöllisiä eikä täysin allergiavapaata koiraa ole olemassa.

Ulkonäkö

Bichon frisén maksimisäkäkorkeus on sekä uroksella ja nartulla rotumääritelmän mukaan 30 cm. Ruumiinrakenteeltaan koira on vankka, sopusuhtainen ja hyväryhtinen. Koiran kallo on selvästi kuonoa pidempi ja litteä, mutta runsas karvoitus saa sen näyttämään pyöreältä. Kuono on pyöristynyt, sekä kirsu musta ja kiiltävä. Silmien pitää olla aina pyöreät, mutta ne eivät kuitenkaan saa olla ulkonevat eivätkä mantelin muotoiset. Rodulla on melko ohuet, riippuvat korvat. Kaula on pitkähkö. Häntä kaartuu pehmeästi selän ylle (ei koskaan spiraaliksi tai kippuralle). Bichonilla on paksut tassut sekä sen leikkaus saa pään näyttämään pyöreältä. Pentu Bichonit ovat ketteriä, ja niillä on lyhyt, kihara karva.

Karva on silkkistä, korkkiruuvimaisen kiharaa ja 7–10 cm:n mittaista. Bichon frisé on trimmattava rotu, ja turkin hoito on melko vaativaa. Koira on kammattava säännöllisesti, jotta turkki ei takkuunnu tai huopaannu, ei kuitenkaan liian usein. Lisäksi Bichonin turkki tulisi pestä n. parin viikon välein, että se pysyy siistinä. Monet, varsinkin takkuikäisen (n. 6 kk-→) koiran omistajat pesevät koiransa myös kerran viikossa, mikä on myös mainio tapa. Bichonin turkki föönataan föönin ja karstan avulla auki joka pesun jälkeen. Yleensä viikoittaiseen pesuoperaatioon kuluu aikaa n. 2 h, riippuen turkin laadusta. Turkki kasvaa jatkuvasti, joten se tulisi pitää leikkaamalla sopivan pituisena. Trimmaaminen tulisikin tehdä noin kuuden viikon välein. Aikuisen bichon frisén turkki on väriltään yksivärisen valkoinen, pennuilla sallittuja ovat keksinväriset läikät päässä ja vartalossa.

Luonne ja käyttäytyminen

Bichon frisé on iloinen ja toiminnanhaluinen koira.

Luonteeltaan bichon frisé on iloinen, leikkisä, ihmisystävällinen, mutta kuitenkin itsenäinen, tyhmänrohkea ja reipas. Se ei saisi olla arka tai ujosteleva, joskin arkuutta esiintyy rodussa jonkin verran. Koirasta voi tulla hieman arka etenkin, jos omistaja käyttäytyy pientä koiraa kohtaan liian suojelevasti. Arkuus voi olla myös perinnöllistä ja arkojen yksilöiden käyttämistä jalostuksessa täytyisikin pyrkiä välttämään.

Bichon frisé on seurakoira ja haluaakin viettää aikaa perheensä seurassa. Rotu on hyvin vilkas ja hauskalla tavalla itsepäinen, joten omistajan tulee opettaa pentunsa johdonmukaisesti jo heti pienestä pitäen.

Bichon frisé on myös hyvin älykäs koira, joka oppii oikealla opetuksella nopeasti käskyjä. Vilkkaana koirana bichon frisé on oiva kaveri agilityyn, tokoon ja muuhun harrastamiseen. Kilpailuissa tarvitaan kuitenkin kärsivällisyyttä, sillä huumorintajuisena ja vilkkaana koirana se voi haluta mieluummin naurattaa yleisöä kuin keskittyä tekemiseen. Bichon frisé onkin varsin taitava seisomaan takajaloillaan pienestä pitäen.

Alkuperä

Välimeren maissa on ollut pieniä, valkoisia koiria vähintään 2 000 vuoden ajan. Jotkut niistä ovat toimineet rottakoirina satamissa ja laivoissa, mutta jo varsin varhain niitä on alettu käyttää seurakoirina. Vanhimmat merkinnät kaupallisesta koirankasvatuksesta kertovat, että myös nämä pienet valkoturkit ovat olleet kauppatavaraa. Hienot naiset pitivät myöhemmin mielellään bichonin tyyppisiä koiria sylikoirinaan. Jotkut koirat kunnostautuivat myös sirkuskoirina. Tuskin mitään muita koiria on ikuistettu yhtä usein vanhoihin maalauksiin, kuten keskiaikaisten kirkkojen freskoihin. Bichon frisén kantamuotona pidetään Kanariansaarilta kotoisin olevaa Teneriffan koiraa. Kuitenkin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen belgialaiset ranskalaiset kasvattajat alkoivat hankkia jalostusmateriaalia ja kehittää rotua. Ranskan kennelliitto virallisti rodun vuonna 1933. Alkukantaisen näköiset, takkuiset, ranskalaiset bichonit olisivat tuskin koskaan tulleet suosituiksi länsimaissa. Mutta kun bichonin turkkia ryhdyttiin kunnostamaan villakoiramaiseksi ja näyttelyvoittoja alkoi tulla, rotu nousi suureen suosioon monissa maissa.

Terveys

Bichon frisén pentuja

Kuten kaikilla roduilla, myös bichon friséillä esiintyy jonkin verran perinnöllisiä sairauksia, jotka ovat usein resessiivisiä eli piileviä. Ne paljastuvat usein vasta pentuiän jälkeen. Kuitenkaan kaikki sairaudet eivät ole perinnöllisiä.

Bichon frisé kuuluu Suomen kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman (PEVISA), minkä vuoksi pentuja ei voi rekisteröidä, ellei sen vanhempia ole tarkastettu polvistaan valtuutetun eläinlääkärin tutkimuksissa. Rotujärjestö ei suosittele jalostukseen käytettäväksi koiria, joiden polvitarkastuslausunto on huonompi kuin 1 (asteikko 0–4). Myös silmät kuuluvat PEVISA:aan, eikä silmätarkastuslausunto saa olla pentuja teetettäessä vuotta vanhempi. Bichoneilla silmien ongelmana on harmaakaihi (katarakta). Rodulla esiintyy myös jonkin verran allergioita, joten on tärkeää, että jalostukseen ei käytettäisi allergisia yksilöitä. Bichonit ovat yleensä taipuvaisia vehnäallergiaan. Yleisesti ottaen bichoneita pidetään terveinä koirina.

Suosittuna rotuna bichon frisé houkuttelee myös pentutehtailijoita. Viime aikojen ilmiö on ollut Itä-Euroopan maista tuodut kokonaiset pentueet. Näiden koirien ostajilla ei ole mahdollisuutta nähdä tai saada objektiivista tietoa koirien vanhempien terveydentilasta, luonteesta ja ulkomuodosta, samoin ostaja ei aina saa koiran rekisteröintipapereita ja muita laillisia tuontipapereita.

Katso myös

• Bolognese

Lähteet

• Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
• Suomen bichon frisé ry

Aiheesta muualla

• Suomen Kennelliitto: Bichon frisé
• Bichon frisé keskustelupalsta
• Bichon frisé ry