Ero sivun ”Patentti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MerlIwBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: ne:एकस्व
ZéroBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti muokkasi: hi:पेटेण्ट
Rivi 101: Rivi 101:
[[gu:પેટન્ટ]]
[[gu:પેટન્ટ]]
[[ko:특허]]
[[ko:특허]]
[[hi:पेटेन्ट]]
[[hi:पेटेण्ट]]
[[hr:Patent]]
[[hr:Patent]]
[[io:Patento]]
[[io:Patento]]

Versio 21. lokakuuta 2012 kello 22.27

Patentti.

Patentti on viranomaisen immateriaalioikeuteen kuuluvalla patenttioikeudella antama määräaikainen yksinoikeus jostakin keksinnöstä hyötymiseen. Patentti on luonteeltaan kielto-oikeus, jonka perusteella patentinhaltijalla on oikeus kieltää muilta keksintönsä ammattimainen hyväksikäyttö. Ammattimaista hyväksikäyttöä ovat muiden muassa patentoidun tuotteen valmistus, myynti, käyttö ja maahantuonti tai patentoidun menetelmän käyttö. Patentin määräaikainen yksinoikeus eli patenttiaika on 20 vuotta, jos patentinhaltija suorittaa vuosittaiset patenttimaksut. Patentti antaa käytännössä monopolin tiettyyn keksintöön, ja patentinhaltija voi sen turvin valmistaa itse keksintöään, myydä patentin tai lisensoida patenttia patenttiajan sisällä.

Patentti on voimassa vain sen myöntäneessä maassa. Keksintö on siksi monesti suojattava erikseen eri valtioissa. Patentti haetaan viranomaiselle lähetettävällä patenttihakemuksella. Kansainvälinen patenttisopimus (Patent Cooperation Treaty, PCT) on solmittu helpottamaan hakijan asemaa. Sillä voi aloittaa patentinhaun yhdellä hakemuksella yhdessä virastossa, mutta saada hakemuksen kuitenkin vireille yli 140 maassa. Euroopan patenttivirastosta voi hakea eurooppapatentin 39 maahan (kaikkiin EU-maihin ja moneen sen ulkopuoliseen maahan). Euraasian patenttivirasto myöntää patentin yhdeksään IVY-maahan. Afrikassa on kaksi alueellista patenttijärjestelmää, ARIPO ja OAPI. Suomalaisen patentin myöntää Patentti- ja rekisterihallitus. Viranomaisella on oikeus hylätä patenttihakemus, jos keksintö ei ole riittävän keksinnöllinen tai sellainen on jo patentoitu. Ensimmäisessä tapauksessa voidaan kuitenkin yrittää hakea keksinnölle hyödyllisyysmallia (ns. pikkupatentti).

Patentin myöntämiselle on alun perin varsin käytännöllinen peruste: vastineeksi keksinnön (esimerkiksi valmistusmenetelmän) julkistamisesta keksijä saa rajoitetun yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen. Siten patenttijärjestelmä, jossa keksinnöt julkistetaan patenttioikeutta vastaan, saattaa keksinnöt yksityiskohtaisesti ja yleisesti saataville, vaikka niitä muut eivät saisi hyödyntää vuosikausiin, ja patenttiajan umpeuduttua keksinnöt ovat vapaasti kaikkien hyödynnettävissä patenttihakemuksen antamalla tarkkuudella. Patentit antavat kannusteen tuotekehitykseen, ja yhteiskunnan ajatellaan hyötyvän patenttien tuotekehitystä lisäävästä vaikutuksesta. Samankaltaisia oikeudellisia suojamuotoja ovat hyödyllisyysmalli, mallisuoja ja tavaramerkki.

Historiaa

Patenttia muistuttava ”privilegimenettely” oli hallitsijan oikeus antaa monopoliasema tietyn hyödykkeen valmistamiseen. Vanhimpia varsinaisia patenttilakeja oli Venetsian patenttilaki vuodelta 1474, mutta jo yli sata vuotta aikaisemmin sekä Italiassa että Böömissä oli ryhdytty antamaan patentteja etenkin kaivostoiminnassa tarvittaviin laitteisiin ja järjestelyihin. Tämä takasi innovaation luojalle määräajaksi yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen. Nykyisen patenttikäytännön vanhin suora edeltäjä on Isossa-Britanniassa vuonna 1624 annettu laki, Statute of Monopolies joka rajoitti hallitsijan oikeutta antaa monopoleja. Lakiuudistuksen mukaan monopolin sai antaa vain uusien tuotteiden tai valmistusmenetelmien todellisille keksijöille. Tästä kehittyivät modernit patenttilait, joissa tunnustetaan keksijä ja keksijän oikeus saada suoja keksinnölleen. Yhdysvalloissa moderni patenttilaki saatiin vuonna 1790, Ranskassa vuonna 1791 ja Suomessa vuonna 1898. Ensimmäisen modernin patentin sai Samuel Hopkins potaskan valmistusmenetelmästä. Yksi kuuluisimmista ja rahallisesti tuottavimmista patenteista lienee ollut Alfred Nobelin johtamalle yhtiölle myönnetty patentti dynamiittiin.

Patenttilainsäädäntö vaikutti erittäin merkittävästi teollisuuden kehittymiseen etenkin 1800-luvulla, jolloin uudet synteettiset väriaineet ja myöhemmin uudet lääkkeet olivat usein patenttien suojaamia. Samoin etenkin Yhdysvalloissa rautatietekniikka kehittyi patenttien ja niihin myönnettyjen lisenssien turvin. Kehityksen kääntöpuolikin tuli varhain tutuksi. Juuri Yhdysvalloissa ja Saksassa syntyi patentteihin tukeutuvia kartelleja, joita viranomaiset eräissä tapauksissa joutuivat purkamaan. Tämä ilmiö oli keskeinen Yhdysvaltain radio- ja elokuvatoiminnassa.

Vaikka Suomessa oikeus patenttiin kirjattiin lakiin vuonna 1898, ensimmäinen numeroitu patentti myönnettiin jo 29. kesäkuuta 1842 silloisen Manufaktuurijohtokunnan esityksestä. Sen sai mekaanikko L. G. Ståhle raudansulatusmasuunin lisälaitteeseen. Ståhlelle annettiin tuolloin lupa ja yksinoikeus viiden vuoden ajan ainoana Suomessa valmistaa kyseessä olevaa laitetta eli puhallinkonetta. Suomen suuriruhtinaskunnassa patentteja myönnettiin myös tilanteissa, joissa nykyisin puhuttaisiin erikoisoikeudesta eli konsessiosta, esimerkiksi patentti höyrylaivaliikenteen harjoittamiseen Saimaalla.

Patentointi Suomessa

Keksintöön voidaan myöntää patentti, jos keksintö on uusi, keksinnöllinen ja luonteeltaan tekninen. Patenttilain 1 § mukaan keksinnöksi ei katsota pelkästään:

  • löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää
  • taiteellista luomusta
  • suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten tai tietokoneohjelmaa
  • tietojen esittämistä

Patenttihakemus tulee julkiseksi jo hakemusvaiheessa 18 kuukauden salassapitoajan jälkeen. Suomeen tehtyjen suorien kansallisten patenttihakemusten perustiedot (hakija, hakemusnro, hakemuksen tekemispäivä, patenttiasiamiehen tiedot) ovat julkisia hakemuksen tekemispäivästä ja ne löytyvät muun muassa Patentti- ja rekisterihallituksen PatInfo-tietokannasta.[1] Patenttihakemuksen käsittely voi kestää useita vuosia. Kun patentti on myönnetty, myöntämispäivästä alkaa yhdeksän kuukauden aika, jolloin kenellä tahansa on Suomen lain mukaan mahdollisuus tehdä väite Patentti- ja rekisterihallitukselle ja vaatia patentin kumoamista. Väitteessä on perusteltava, miksi patenttia ei olisi pitänyt myöntää. Patentti saa lainvoiman, ellei väitteitä esitetä tai hyväksytä.

Patentin voi pitää voimassa enintään 20 vuotta hakemuksen tekemispäivästä. Voimassapito edellyttää vuosimaksujen maksamista. Niiden maksaminen alkaa toisen hakemisvuoden lopussa. Vuosimaksujen hinta nousee vuosi vuodelta progressiivisesti. Jos hakija ei suorita säädettyä kansallista vuosimaksua, patenttihakemus tai patentti raukeaa ja kuka tahansa saa ruveta käyttämään keksintöä.

Patentointimenettelyssä kustannuksia syntyy viraston maksuista ja mahdollisesti käytettävän asiamiehen kustannuksista. Patentin saamiseksi on maksettava ainakin hakemusmaksu 450 euroa ja patentin julkaisumaksu 450 euroa.

Suomalainen patenttioikeudenkäynti (esimerkiksi patentin loukkaukseen tai patentin mitätöimiseen liittyen), kuten kaikki muutkin oikeudenkäynnit, voi johtaa vaikeasti ennalta määritettävissä oleviin kustannuksiin, vaikka halvimmillaan käräjäoikeuden tuomio maksaakin vain 79 euroa (hinnasto 25. marraskuuta 2010), jos vastapuoli myöntää asian jo kirjallisessa valmistelussa.

Suomessa patentteja myöntää Patentti- ja rekisterihallitus. Suomessa tehtiin 1 774 patenttihakemusta vuonna 2011.[2]

Sähköisiä tietokantoja on runsaasti, sekä maksullisia että maksuttomia.

Patenttisuojan laajuus

Patentti on voimassa vain siinä maassa, jossa se on myönnetty.

Lain mukaan (patenttilaki 39 §) patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttihakemuksessa on patenttivaatimusten lisäksi selitysosa. Patenttivaatimuskin kirjoitetaan useimmiten sellaiseen muotoon, että ensin esitetään lajimääritelmä ja sen jälkeen tunnusmerkkiosa, joka usein aloitetaan sanoilla tunnettu siitä että.

Patentin tulkinnassa riitatilanteessa turvaudutaan kuitenkin joskus ekvivalenssin käsitteeseen. Luentoesimerkkinä mainitaan usein patenttivaatimuksessa ehkä mainittujen niittien korvaaminen ruuveilla.

Tietokoneohjelmien patentointi

Tietokoneohjelmia on patentoitu käytännössä sekä Suomessa että muualla Euroopassa jo parikymmentä vuotta, vaikka patenttilaissa tietokoneohjelma mainitaan sellaisena asiana, jota ei voisi patentoida. Jo yli 20 vuotta sitten myönnettiin, että monissa tapauksissa on pelkästään tarkoituksenmukaisuuskysymys, toteutetaanko jokin keksintö ”raudalla” vai ”softalla”. Patentteja alettiin myöntää ensin automaatio- ja säätötekniikassa ja sitten yhä laajemmin, tätä nykyä myös ns. liiketoimintamalleihin, jotka ovat useimmiten tietokoneohjelmalla toteutettuja.

EU-komissio on antanut direktiiviehdotuksen tietokoneohjelmien patentoimisesta. Ehdotus on herättänyt vastustusta ja protesteja. Jotkut korostavat, että tietokonetekniikka kehittyy paljon nopeammin kuin perinteiset teollisuudenalat ja patenteista ei olisi käytännössä hyötyä tekniikan nopean vanhentumisen takia. Patenttien yleinen kesto 20 vuotta olisi myös kohtuuttoman pitkä tietokoneohjelmissa. Tieto- ja tietoliikennetekniikan edustajat ovat vaatineet yhteisöpatenttia. Yhteisöpatentti ei näyttäisi etenevän EY:ssä.

Toistaiseksi monet vaikeat kysymykset ovat avoimia, kuten kansainvälinen eli rajat ylittävä patenttioikeudenkäynti, kansainvälisen (EY:n sisäisen) patenttituomion täytäntöönpano ja se kysymys, miten monilla kielillä patenttiasiakirjat olisi julkaistava.

Europarlamentti hylkäsi direktiiviehdotuksen lopullisesti 6. heinäkuuta 2005.

Katso myös

Lähteet

  1. PatInfo-tietokanta 15. heinäkuuta 2011. Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 15. heinäkuuta 2011.
  2. Suomessa tehdyt patenttihakemukset 2. tammikuuta 2007. Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 29. huhtikuuta 2007.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Patentti.

Malline:Link FA