Ero sivun ”Suomen presidentinvaali 1950” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Valitsijamiesten vaalit: mikä ihme luku tuo (+6,0) on? ei löydy lähteestä |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
==Tulokset== |
==Tulokset== |
||
===Valitsijamiesten vaalit=== |
===Valitsijamiesten vaalit=== |
||
Äänestysaktiivisuus oli 63,8 prosenttia |
Äänestysaktiivisuus oli 63,8 prosenttia.<ref name="om"/> |
||
{| class="prettytable" |
{| class="prettytable" |
||
!rowspan=2 align=center style="background:#e3e3e3"|vaaliliitto |
!rowspan=2 align=center style="background:#e3e3e3"|vaaliliitto |
||
Versio 17. lokakuuta 2012 kello 19.51
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Suomen presidentinvaalin 1950 voitti virkaa vuodesta 1946 hoitanut kokoomuksen J. K. Paasikivi. Paasikiveä tukivat lisäksi muun muassa RKP, edistyspuolue ja SDP. Valitsijamiesten vaalit käytiin 15.–16. tammikuuta[1] ja presidentti valittiin 15. helmikuuta. Edelliset normaalissa järjestyksessä pidetyt presidentinvaalit olivat olleet vuonna 1937.
Ennen vaalia oli kaavailtu myös J. K. Paasikiven virkakauden jatkamista poikkeuslailla, mihin Paasikivi oli itsekin halukas. Hanketta ajoivat etenkin SDP ja Kokoomus. Puolueiden väliset neuvottelut poikkeuslaista etenivät lopulta niin pitkälle, että Paasikiven jatkovalintaan tarvittavasta 5/6 enemmistöstä puuttui vain viisi kansanedustajaa. Kun tähän ei kuitenkaan päästy, poikkeuslaki haudattiin. Paasikivelle lähettämässään kirjeessä presidentti K. J. Ståhlberg tuomitsi poikkeuslain jyrkin sanoin: "Jos Suomen kansa ei jaksa eikä viitsi kerran kuudessa vuodessa valita itselleen valtionpäämiestä, ei se toden totta ansaitse itsenäistä kansanvaltaista valtiota." Aivan vuoden 1949 lopulla Neuvostoliitto hyökkäsi Paasikiven ehdokkuutta vastaan, millä ei kuitenkaan ollut vaikutusta vaaliin. [2]
SDP ei nimennyt vaaleihin omaa ehdokasta, mutta antoi ymmärtää tukevansa Paasikiven uudelleenvalintaa. Maalaisliiton ehdokkaana oli eduskunnan puhemies Urho Kekkonen ja SKDL:n pääjohtaja Mauno Pekkala.
Tulokset
Valitsijamiesten vaalit
Äänestysaktiivisuus oli 63,8 prosenttia.[1]
| vaaliliitto | puolue | valitsija- miehet |
äänet | |
|---|---|---|---|---|
| lukumäärä | osuus | |||
| J. K. Paasikiven kannattajat | A+B+C+D+E+F | 107 | 585 063 | 37,10% |
| A Kansallinen Kokoomuspuolue | 68 | 360 789 | 22,88% | |
| B Ruotsalainen Kansanpuolue | 23 | 137 209 | 8,70% | |
| C Kansallinen Edistyspuolue | 14 | 75 115 | 4,76% | |
| D Itsenäinen Keskiluokka | 1 | 9 152 | 0,58% | |
| E Ruotsalainen vapaamielinen puolue | 1 | 2 109 | 0,13% | |
| F Pienviljelijäin Puolue | 689 | 0,04% | ||
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 64 | 343 828 | 21,80% | |
| Mauno Pekkalan kannattajat | Suomen Kansan Demokraattinen Liitto | 67 | 338 035 | 21,43% |
| Urho Kekkosen kannattajat | Maalaisliitto | 62 | 309 060 | 19,60% |
| Muut | -- | 1 057 | 0,07% | |
| Yhteensä | 300 | 1 577 043 | 100% | |
| Lähde: Suomen virallinen tilasto[3] | ||||
Valitsijamiesten suorittama vaali
| ehdokas | puolue | äänet |
|---|---|---|
| J. K. Paasikivi | Kokoomus, RKP, Edistyspuolue, IK, FP ja PP |
171 |
| Mauno Pekkala | SKDL | 67 |
| Urho Kekkonen | Maalaisliitto | 62 |
| Lähde: Tasavallan presidentin kanslia[4] | ||
Viitteet
- ↑ a b Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö)
- ↑ Martti Häikiö: Presidentin valinta, s. 57−64. Porvoo: WSOY, 1993.
- ↑ Suomen virallinen tilasto 29 A, 22.
- ↑ Presidentinvaalit 1919-2006 (Tasavallan presidentin kanslia)