Ero sivun ”Salomo Kortetniemi” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
23 merkkiä poistettu ,  8 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
'''Salomo Kortetniemi''' ([[1819]]-[[1904]])<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 20.</ref> oli 1800-luvun [[lestadiolaisuus|lestadiolais]]saarnaaja ja -johtaja.
 
Kortetniemi toimi [[Ylitornio]]n suntiona vuosina [[1845]]-[[1852]], mutta hänet erotettiin, kun hänen ei katsottu huolehtivan hautojen riittävästä syvyydestä ja koska häntä pidettiin heränneistä pahimpana rauhanhäiritsijänä.<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 20-21.</ref> Hän oli nimittäin lestadiolaisuutta levittääkseen turvautunut niin sanottuun 'nyrkkikristillisyyteen', uskosta osattoman väkivaltaiseen taivutteluun.<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 116.</ref> Hän muutti perheineen [[Norja]]n [[Hammerfest]]iin [[1866]] ja Pohjois-Amerikan [[Calumet]]iin, [[Michigan]]in osavaltioon vuonna [[1871]].<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 21.</ref> Täällä hän syrjäytti aiemman lestadiolaisjohtajan [[Antti Vitikkohuhta|Antti Vitikkohuhdan]] ja nousi kuuden vuoden ajaksi Kuparisaaren lestadiolaisten vapaaseurakunnan maallikkopapiksi. Hänen vaikutuksensa näkyi myös seurakunnan nimessä ''Salomo Kortetniemen luterilainen seura'' (''Salomo Kortiniemi Lutheran Society'')<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 146.</ref> Seurakunta toimi alkuvaiheessa jopa kaikkien Michiganin kaivosalueen suomalaisten seurakuntana, Kortetniemen suorittaessa kaikki kirkolliset toimitukset.<ref>Seppo Lohi, ''Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat'', s. 148.</ref> Amerikan lestadiolaisuus jakaantui vuoden 1876 hajaannuksessa kahteen osaan, joista ylivoimaisesti suurempaa johtivat Kortetniemi ja Barberg, mutta pienempää oppositioryhmää johtivat Jaakko Rovainen ja N. P. Stark. Euroopan lestadiolaisjohtajat puolustivat kuitenkin hajaannuksessa Rovaisen ja Starkin johtamaa vähemmistöryhmää. [[Juhani Raattamaa]] lähetti Juho Takkisen Amerikkaan syrjäyttämään Kortetniemen papin virasta, jonka seurauksena Amerikan hajaannus päättyi vastentahtoiseen sovintoon vuonna 1878. Takkisesta tulikin Calumetin seurakunnan maallikkopappi vuoden 1877 marraskuun loppuun mennessä.<ref>Lohi 2007. s. 148-158.</ref> Kortetniemi liittyi myöhemmin [[haalilaisuus|haalilaisuuteen]].<ref>Talonen 2001. s. 30</ref><ref>Hepokoski 2002. s. 31</ref>
 
==Viitteet==

Navigointivalikko