Margaret Thatcher

Margaret Thatcher
[[Tiedosto:|250px|]]
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
4. toukokuuta 1979–28. marraskuuta 1990
Monarkki	Elisabet II
Varapääministeri	William Whitelaw Geoffrey Howe
Edeltäjä	James Callaghan
Seuraaja	John Major
Henkilötiedot
Syntynyt	13. lokakuuta 1925 Grantham, Lincolnshire, Englanti
Ammatti	kemisti, asianajaja
Arvonimi	paronitar
Puoliso	Denis Thatcher (aviol. 1951–2003†)
Tiedot
Puolue	konservatiivi
Uskonto	anglikaani (ennen avioliittoa metodisti)
[[Tiedosto:Tiedosto:Signature of Margaret Thatcher.svg|150x90px|Nimikirjoitus]] Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
margaretthatcher.org
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Margaret Hilda Thatcher, paronitar Thatcher, LG, (o.s. Roberts, s. 13. lokakuuta 1925) on brittiläinen poliitikko. Hän oli maansa ensimmäinen naispääministeri (1979–1990) ja konservatiivipuolueen puheenjohtaja.

Thatcherin johdolla konservatiivit saivat maanvyörymävoiton vuoden 1979 vaaleissa, ja hänestä tuli historian ensimmäinen suurvallan naispääministeri, missä virassa hän toimi yhtäjaksoisesti vuoteen 1990 asti. Thatcher valittiin uudelleen 1983 ja 1987. Hän oli ensimmäinen kolmesti vaalit voittanut pääministeri sitten 1820-luvun. Vuonna 1988 hänestä tuli Britannian pitkäaikaisin pääministeri 1900-luvulla.

Ulkopolitiikassa Thatcher ylläpiti erikoissuhdetta Yhdysvaltoihin, erityisesti ystävänsä Ronald Reaganin toimiessa maan presidenttinä 1981–1988.

Häntä on luonnehdittu maailman kenties tunnetuimmaksi naispoliitikoksi.

Lapsuus ja opinnot

Margaret Roberts syntyi Granthamissa, Lincolnshiressa Englannissa. Hänen isänsä Alfred Roberts omisti pienen kaupan ja oli metodistikirkon maallikkosaarnaaja sekä liberaalipuolueen kannattaja ja kunnanvaltuuston jäsen. Margaret Thatcher sai uskonnollisen kasvatuksen, ja on pysynyt hartaana metodistina koko elämänsä ajan.

Hän kävi Kesteven and Grantham Girls' Schoolia. Kotonaan hän työskenteli pienestä pitäen isänsä kaupassa. Thatcher pääsi Oxfordin yliopiston Somerville Collegeen ja opiskeli kemiaa, erityisesti kristallografiaa, sekä osallistui aktiivisesti yliopiston konservatiiviyhdistyksen toimintaan ja nousi sen johtoon.

Ystävättären mukaan Thatcher päätti eräällä kesälomalla, että hän ryhtyykin kansanedustajaksi, mutta elättääkseen itsensä hän joutui työskentelemään jonkin aikaa kemiantutkijana. Hän oli mukana ryhmässä, joka kehitti ensimmäisen "pehmisjäätelön" (soft-ice). ^lähde?

Lisätäkseen poliittista asiantuntemustaan Thatcher opiskeli sittemmin myös lakia ja valmistui juristiksi vuonna 1953, jolloin hän myös sai kaksoslapsensa, Carolin ja Markin. Avioliiton hän oli solminut vuonna 1951 Denis Thatcherin kanssa; he olivat tutustuneet Kentin konservatiivien toiminnassa.

Poliitikon uran alku

Vuoden 1950 vaaleissa Thatcher oli konservatiivien nuorin ehdokas. Muutamassa ensimmäisessä vaalissa hän pääsi ehdokkaaksi vain piireissä, joissa puolueella ei ollut mahdollisuuksia, mutta niissä hän kavensi työväenpuolueen etumatkaa.

Parlamenttiin hänet valittiin vuonna 1959. Ensipuheissa edustajilla on tapana kiitellä laveasti vaalipiiriään. Thatcher kuitenkin sanoi vain, että Finchleyn asukkaat odottavat hänen menevän suoraan asiaan, ja alkoi puolustaa yksityistä lakialoitettaan, joka sittemmin menikin läpi. Sen ansiosta kunnanvaltuustojen kokouksista tuli julkisia ja lehdistölle tuli oikeus raportoida niistä.

Thatcher oli harvoja konservatiiviedustajia, jotka äänestivät homoseksuaalisuuden laillistamisen puolesta. Tästä huolimatta Thatcher ei hyväksynyt homoseksuaalisuutta. Vuoden 1998 Local Government Actin pahamaineinen luku 28 (Section 28) kielsi erikseen kunnallishallinnoilta "homoseksuaalisuuden edistämisen" ja kouluilta homoseksuaalisuuden opettamisen hyväksyttävänä. Thatcher vastusti lain kumoamista vielä 2000. Thatcher oli myös laillistamassa aborttia muttei vastustanut kuolemanrangaistusta.

Thatcher valittiin konservatiivien varjohallitukseen 1967. Kun puolue voitti vaalit vuonna 1970, hänestä tuli opetus- ja tiedeministeri Edward Heathin hallitukseen kunnes konservatiivit hävisivät vuoden 1974 vaalit. Tässä tehtävässä hän sai inhoamansa liikanimen "maitovaras" poistettuaan opetusministerinä budjettisyistä koululaisilta siihen asti ilmaisen maitoannoksen kouluaterioista.

Samana vuonna tuli toinenkin vaalitappio, mutta puolueen johtohahmot arvioivat silti Heathin aseman siinä määrin vankaksi, etteivät uskaltaneet haastaa tätä. Thatcher uskalsi ja yllättäen voitti tämän molemmissa äänestyksissä ja näin hänestä tuli vuonna 1975 puolueen ensimmäinen naispuheenjohtaja.

Vuonna 1976 Thatcher piti kuuluisan puheensa, jossa Neuvostoliittoa suututti erityisesti seuraava kohta:

»Venäläiset pyrkivät maailmanherruuteen ja he ovat nopeasti hankkimassa keinoja muodostaakseen historian mahtavimman imperialistisen kansakunnan. Neuvostoliiton politbyroon miesten ei tarvitse huolehtia julkisen mielipiteen vuoksista ja luoteista. He asettavat aseet voin edelle, kun taas me asetamme melkein kaiken aseiden edelle.»

Tämän seurauksena Neuvostoliiton puolustusministeriön lehti Punatähti alkoi kutsua Thatcheria Rautarouvaksi. Nimitys jäi elämään.

Margaret Tatcher vuonna 1975

Pääministeriaika

Ronald Reagan (vas.), Margaret Thatcher, Nancy Reagan ja Denis Thatcher Valkoisessa talossa 16. marraskuuta 1988.

Thatcherin johdolla konservatiivit saivat murskavoiton vuoden 1979 vaaleissa ja hänet nimitettiin pääministeriksi.

Vuonna 1981 useat tasavaltalaisaktivistit aloittivat syömälakon saadakseen poliittisen vangin statuksen, jonka työväenpuolue oli heiltä viisi vuotta aikaisemmin lakkauttanut. Thatcher ei myöntynyt tähän huomauttaen, että rikos on rikos eikä politiikkaa. Kun kymmenen aktivistia oli kuollut, muut luopuivat lakosta. Syömälakko ja kuolemat saivat runsaasti julkisuutta, mitä pidetään suurena propagandavoittona aktivisteille ja IRA:n poliittisen siiven Sinn Féinin poliittisen nousun alkuna.

Argentiinan vallatessa Falklandinsaaret Falklandin sodassa 1982 Thatcher määräsi Kuninkaallisen laivaston argentiinalaisia vastaan. Sota päättyi brittien voittoon.

Argentiinan sotilasjuntalle sota oli puolestaan ollut yritys siirtää kansan katse epäonnistuneesta sisäpolitiikasta ulkopolitiikkaan. Muutama kuukausi tappion jälkeen juntta joutui luopumaan vallasta, minkä jälkeen maa on ollut demokraattinen.

Vuonna 1984 hallitus julisti aikomuksensa sulkea 20 tappiollista hiilikaivosta Pohjois-Englannissa ja Walesissä. Kaivostyöläiset aloittivat laittoman lakon, mutta yleisön sympatia kääntyi Thatcherin puolelle, syynä lakkovahtien työntekijöitä ja poliiseja kohtaan harjoittama väkivalta sekä se, että ammattijärjestö ei ollut järjestänyt lakosta jäsenäänestystä. Vuoden lakon jälkeen ammattiliitto luovutti ja viimeisetkin lakkolaiset palasivat töihin, minkä jälkeen ay-liikkeen vastustus Thatcherin myöhemmille uudistuksille oli lievempää. Thatcher oli myös pitkään valmistautunut lakkoihin muun muassa antamalla kerätä voimaloille suuret hiilivarastot, minkä vuoksi lakko ei aiheuttanut sähkökatkoja. Pitkä lakko paitsi hajotti ammattiyhdistyksen myös vähensi entisestään hiilen käyttöä ja johti odotettua suurempiin supistuksiin hiilikaivostoiminnassa.

Kaikesta tästä katkeroituneet vastustajat antoivat pääministerille liikanimen "Kana-Attila", jolla hänet rinnastettiin hunni Attilaan. Lööpeissä Thatcher tunnettiin nimellä Maggie pilkkalaulun Maggie ulos! mukaan.

12. lokakuuta vuonna 1984 viisi ihmistä kuoli ja muita loukkaantui Brightonissa Etelä-Englannissa tapahtuneessa, konservatiivipuolueen puoluekokouspaikkana toimineeseen hotelliin kohdistuneessa pommi-iskussa. Iskun takana oli Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA. Surmansa sai muun muassa parlamentin jäsen Sir Anthony Berry, ja teollisuusministeri Norman Tebbit loukkaantui. Thatcher selvisi vahingoittumattomana, sillä hän oli räjähdyksen tapahtuessa sviittinsä työhuoneessa: hänen kylpyhuoneensa sen sijaan sortui. Thatcher vaati kokouksen pitämistä seuraavana aamuna ohjelman mukaisesti ja saavutti tällä eleellään tunnustusta kautta poliittisen kentän.

Vuonna 1987 Margaret Thatcher antoi naistenlehdelle kuuluisan lausuntonsa, jonka mukaan Yhteiskuntaa ei ole olemassa. On vain yksittäisiä miehiä ja naisia, ja sitten on perheitä. Sitaattia on pidetty osoituksena pääministerin kylmäkiskoisuudesta, mutta toisaalta lausahdusta on pidetty yhteydestään irrotettuna.

Kun Irakin Saddam Hussein valtasi Kuwaitin vuonna 1990, Thatcherin valtakausi oli jo lopuillaan ja häntä vastaan juoniteltiin jatkuvasti hänen omassakin puolueessaan. Pääministeri oli kuitenkin yhä oma tinkimätön itsensä. Kun Reaganin seuraaja George H. W. Bush epäröi aloittaa sotatoimia, Thatcher sanoi hänelle kuuluisat sanansa: "Tällaisina hetkinä ei pidä horjua" ("Don’t go all wobbly on us, George!"). Loppujen lopuksi kansainvälinen liittouma vapautti Kuwaitin irakilaisista yllättävän helposti ja vähin tappioin.

Poliittisen uran loppu

Vuonna 1989 Thatcherin mukaan valtiovarainministeri oli talouden ylikuumentuessa korotuttanut korkoja 15 prosenttiin EMU-valmistautumisen vuoksi vastoin Thatcherin tahtoa ja kertomatta tälle. Koronnousun seurauksena maan talouskasvu ja Thatcherin suosio heikkenivät pahasti.

Kansansuosiota verotti myös se, että kunnallisen infrastruktuurin rahoittamiseksi Thatcher oli ajanut kaikille kunnan asukkaille tulojen tai varallisuuden suuruudesta riippumatta samansuuruista veroa eli niin sanottua henkiverotusta (poll tax; tosin siinä oli helpotuksia matalatuloisille) kunnallisen kiinteistöveron tilalle. Kunnallispoliitikot hyödynsivät tilaisuutta perimällä henkiveroja paljon enemmän kuin kiinteistöveroa oli peritty^lähde? – he laskivat aivan oikein, että protestit suuntautuisivat veron luoneeseen hallitukseen eikä veronkorottajiin. Veroa vastustavat mielenosoitukset yltyivät lopulta mellakoiksi.

Valtaosa konservatiivipuolueesta vastusti myös Britannian liittymistä Euroopan talous- ja rahaliittoon (EMU), jonka suhteen Thatcher teki pieniä myönnytyksiä säilyttääkseen vaikutusvaltansa Euroopan yhteisöön. Moni kilpailija vaistosi hetken tulleen, ja Thatcher pyrittiin painostamaan eroon.

Thatcher oli ollut pettynyt eräiden ministeriensä toimiin ja hoitanut osin heidänkin toimiaan, mikä oli herättänyt vastustusta. Keskeisiä vastustajia olivat Geoffrey Howe ja Michael Heseltine. Nyt hänen haastajakseen asetettiin keskikastin poliitikko Anthony Meyer. Tavoitteena oli, että Thatcher ei saisi enemmistöä ensimmäisellä kierroksella, minkä jälkeen suuret nimet voisivat tulla kilpailemaan pesänjaosta. Thatcher aliarvioi haasteen ja oli Pariisissa konferenssissa äänestyksen aikaan. Hän voitti kilpailijansa ylivoimaisesti mutta jäi muutaman äänen päähän suorasta voitosta ja piti tätä sellaisena nöyryytyksenä, ettei enää asettunut ehdolle toiselle kierrokselle 1990: hänen voittonsa olisi ollut epävarma.

Toisaalta toista kierrosta eivät voittaneet Thatcherin päävastustajat, vaan selkeällä erolla Thatcherin tukema tuore valtiovarainministeri John Major, josta näin tuli paitsi puoluejohtaja myös pääministeri.

Pääministeriyden jälkeen

Thatcher julisti vielä toimivansa innolla parlamentissa ihanteittensa eteen ja niin hän tekikin, erityisesti vastusti vallan keskittämistä Brysseliin. Seuraavissa vaaleissa (1992) Thatcher ei enää asettunut ehdolle. Tavan mukaan hänestä tehtiin tuolloin paronitar ja hän siirtyi parlamentin (vähemmän vaikutusvaltaiseen) ylähuoneeseen.

Vuonna 1998 Thatcher teki paljon julkisuutta saaneen vierailun Chilen entisen diktaattori Augusto Pinochetin luokse, joka oli asetettu kotiarestiin Lontooseen. Pinochet oli ollut avainliittolainen Falklandin sodassa.

Thatcher kirjoitti kaksiosaiset muistelmat. Yksityisesti hän tuomitsi monet Majorin toimista, mikä raportoitiin laajalti lehdistössä. Hän tuki vielä tämän seuraajia vaaleissa, kunnes vuonna 2002 pienten sydänkohtausten jälkeen lääkäri kielsi häneltä julkiset esiintymiset.

Thatcher jäi leskeksi 26. kesäkuuta 2003.

Margaret Thatcher osallistui presidentti Reaganin hautajaisiin kesäkuussa 2004; tosin siellä hänen muistopuheensa esitettiin ennalta nauhoitettuna stressin välttämiseksi. Maaliskuussa 2006 hänet nähtiin konservatiiviministeri John Profumon hautajaisissa ja kävi syyskuussa 2007 teellä Downing Street numero 10:ssä pääministeri Gordon Brownin luona. Hän on yhä monien arvovaltaisten yhdistysten johtaja.

2000-luvulla Thatcherin terveys on alkanut heiketä. Vuoden 2002 sydänkohtauksen lisäksi hänen on kerrottu saaneen pieniä aivohalvauskohtauksia, ja hän kärsii pahasta dementiasta.

Kesällä 2010 tuli julkisuuteen tieto Margaret Thatcheria koskevasta elokuvahankkeesta, jossa tämän muistisairauskin tuotaisiin esille. Thatcherin lapset arvostelivat aietta. Rautarouva -nimellä kulkevan elokuvan painopiste on Falklandin sotaa edeltävissä vaiheissa. Nimiroolissa nähdään Meryl Streep.

Näkemyksiä

Kylmä sota

Margaret Thatcher ja Ronald Reagan Camp Davidissa 1986.

Thatcher oli Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin hengenheimolainen. Kumpikin uskoi kapitalismin, ei sosialismin, olevan sekä eettisesti oikea että eniten hyvinvointia tuottava järjestelmä. He kritisoivat Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkauksia ja uskoivat maan pyrkivän maailmanherruuteen. Toisaalta he uskoivat – toisin kuin useat muut 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa – neuvostoblokin lopulta häviävän kylmän sodan. Tätä he katsoivat voivansa nopeuttaa haastamalla sen kiihtyvään kilpavarusteluun, sillä varustelutaso, joka vei noin viisi prosenttia Yhdysvaltain kansantuotteesta vei moninkertaisen osuuden Neuvostoliiton paljon alhaisemmasta kansantuotteesta ja näin tukahdutti sen talouden raskaiden verojen tavoin. Puolustajien mielestä kylmän sodan voitto oli kaksikon tinkimättömyyden ansiota, vastustajien mielestä se tapahtui heistä huolimatta tai olisi pitänyt saavuttaa myönnytyksillä ja neuvotteluilla.

Thatcher antoi myös Yhdysvaltain sijoittaa ydinaseita Britanniaan, mitä vastaan rauhanliike järjesti mielenosoituksia.

Euroopan yhteisö ja integraatio

Tarina kertoo Thatcherin paukuttaneen käsilaukullaan kokouspöytää Fontainebleaun huippukokouksessa 1984 ja sanoneen: "Haluan rahani takaisin", minkä seurauksena Britannialle myönnettiin jäsenmaksualennus.

Todellisuudessa Thatcher sanoi: "Emme pyydä EY:ltä tai muiltakaan rahaa. Me vain haluamme omat rahamme takaisin."^lähde? Pääongelmana oli maataloustukijärjestelmä, jonka päähyötyjiä on mm. Ranskan maatalous Britannian ollessa suurimpia nettomaksajia EU:ssa.

Vuonna 1988 Thatcher piti puheen, jossa hän vastusti esityksiä EY:n päätöksenteon keskittämisestä ja liittovaltiorakenteesta. Hänen mielestään EY:n tulisi lisätä kansalaisten vapautta, ei rajoittaa ja säädellä sitä. Hänestä Britannian monet taistelut valloittajia vastaan eivät saisi kumoutua sillä, että valta siirrettäisiin uudelle Brysselin supervaltiolle. Erityisesti hän vastusti rahaliitto EMUa. Tuolloin tulivat myös näkyviin konservatiivipuolueen jakolinjat suhteessa EY:hyn.

Thatcher ja ay-liike

Oikeistolaisten kriitikkojen mukaan ammattiyhdistysliike oli jähmettänyt talouden ja oli vaarana työllisyydelle, ja työväenpuolue oli epäonnistunut yrityksissään rajoittaa sen valtaa. Thatcher poisti vaiheittain ammattiyhdistysliikkeen etuoikeuksia, ja vastaavasti ay-liike toteutti monia lakkoja, joiden tarkoitus oli vahingoittaa Thatcheriä poliittisesti. Thatcherin voidaan kuitenkin katsoa rajoittaneen ammattiyhdistystoimintaa enemmän kuin yhdistymisvapaus olisi sallinut.

Pohjois-Irlanti ja IRA

Thatcher oli hyvin tinkimätön myös kannoissaan Pohjois-Irlannin suhteen ja piti aluetta Britannian osana. Hänen mukaansa asia kuului vain alueen väestölle (jonka protestanttienemmistö halusi pysyä Britannian osana), hallitukselle ja parlamentille, eikä hän suostunut tekemään myönnytyksiä terroristeille.

Etelä-Afrikka ja apartheid

IRA:n lisäksi Thatcher piti Nelson Mandelan Afrikan kansalliskongressia terroristijärjestönä.

Ympäristöpolitiikka

Entinen kemiantutkija Thatcher alkoi kiinnostua 1980-luvun lopulla laajemmin ympäristökysymyksistä. Vuonna 1988 hän piti merkittävän puheen, jossa totesi ilmastonmuutoksen, otsonikadon ja happosateen vakaviksi ongelmiksi. Vuonna 1990 hän perusti ilmastonmuutoksen tutkimuskeskuksen.

Katso myös

• Monetarismi
• Uusliberalismi

Aiheesta muualla

• Margaret Thatcherin nimeä kantavan säätiön kotisivu (englanniksi)
• YLEn Elävä arkisto: Margaret Thatcherin Suomen-vierailu
• YLEn Elävä arkisto: Ylen tv-uutisten juttu Thatcherin erosta

Edeltäjä: Edward Heath

Konservatiivipuolueen johtaja 1975–1990

Seuraaja: John Major