Ero sivun ”Hatanpään kartano” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p järj
muotoilua ym.
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Hatanpaan kartano (926080045).jpg|thumb|[[Sebastian Gripenberg]]in suunnittelema Hatanpään kartanon päärakennus valmistui vuonna 1885.]]
[[Tiedosto:Hatanpaan kartano (926080045).jpg|thumb|[[Sebastian Gripenberg]]in suunnittelema Hatanpään kartanon päärakennus valmistui vuonna 1885.]]
'''Hatanpään kartano''' oli [[kartano]] nykyisen [[Tampere]]en kaupungin alueella [[Pyhäjärvi (Tampere)|Pyhäjärven]] rannalla. Se perustettiin 1690-luvulla. Kartanosta on säilynyt [[Hatanpää]]n niemellä sijaitseva kartanopuisto sekä 1800-luvun lopulla rakennetut päärakennus ja huvilarakennus. Kartanon entiset maa-alueet ovat nykyisin asunto- ja teollisuusalueina.
'''Hatanpään kartano''' oli [[kartano]] nykyisen [[Tampere]]en kaupungin alueella [[Pyhäjärvi (Tampere)|Pyhäjärven]] rannalla. Se perustettiin 1690-luvulla. Kartanosta on säilynyt [[Hatanpää]]n niemellä sijaitseva kartanopuisto sekä 1800-luvun lopulla rakennetut päärakennus ja huvilarakennus. Kartanon entiset maa-alueet ovat nykyisin asunto- ja teollisuusalueina.


==Kartano 1700-luvulla==
==Kartano 1700-luvulla==
Hatanpään kartano syntyi kun Hatanpään niemen alueella sijainneet kolme taloa yhdistettiin kartanoksi 1690-luvulla. Kartanon maanviljely kehittyi erityisesti [[Hans Boije]]n ([[1717]]–[[1781]]) kaudella vuosina [[1756]]–[[1778]]. Boije otti käyttöön uusia viljelymenetelmiä ja lajikkeita: hän oli muun muassa yksi ensimmäisiä, joka alkoi kasvattaa [[peruna]]a myyntiin. Boije perusti läheiseen [[Otavala]]n kylään kehruukoulun vuonna [[1757]] [[pellava]]n kehruutaidon edistämiseksi.
Hatanpään kartano syntyi, kun Hatanpään niemen alueella sijainneet kolme taloa yhdistettiin kartanoksi 1690-luvulla. Kartanon maanviljely kehittyi erityisesti [[Hans Boije]]n (1717–1781) kaudella vuosina 1756–1778. Boije otti käyttöön uusia viljelymenetelmiä ja lajikkeita: hän oli muun muassa yksi ensimmäisistä, jotka alkoivat kasvattaa [[peruna]]a myyntiin. Boije perusti läheiseen [[Otavala]]n kylään kehruukoulun vuonna 1757 [[pellava]]n kehruutaidon edistämiseksi.


Boije perusti kartanon ympärille englantilaistyylisen puiston, jota hoiti jopa 30 puutarharenkiä. Boije kokeili myös [[mulperipuu|valkomulperipuiden]] kasvatusta kasvihuoneissa. Näiden puiden lehdistä olisi saatu ravintoa silkkiäisperhosen toukille, ja Boije haaveilikin oman [[silkki|silkintuotannon]] aloittamisesta.
Boije perusti kartanon ympärille englantilaistyylisen puiston, jota hoiti jopa 30 puutarharenkiä. Boije kokeili myös [[mulperipuu|valkomulperipuiden]] kasvatusta [[kasvihuone]]issa. Näiden puiden lehdistä olisi saatu ravintoa [[Silkkiäisperhonen|silkkiäisperhosen]] toukille, ja Boije haaveilikin oman [[silkki|silkintuotannon]] aloittamisesta.


Boije oli [[vapaamuurari]]. Hatanpään kartanon puistosta löytyy luonnonkiven kylkeen hakattu kreikankielinen teksti "''Egno Kyrios tous ontas antou''" (suom. "''Herra tuntee omansa''"), joka lienee peräisin Boijen ajalta. Tämä kivi tunnetaan ''Vapaamuurarin haudan'' nimellä, vaikka paikalle ei olekaan haudattu ketään.
Boije oli [[Vapaamuurarit|vapaamuurari]]. Hatanpään kartanon puistossa erään luonnonkiven kylkeen on hakattu [[Kreikan kieli|kreikankielinen]] teksti ”Egno Kyrios tous ontas antou” (suom. ”Herra tuntee omansa”), joka lienee peräisin Boijen ajalta. Kivi tunnetaan ”Vapaamuurarin haudan” nimellä, vaikka paikalle ei olekaan haudattu ketään.


Boije oli mukana perustamassa Tampereen kaupunkia ja myi omistamansa [[Tammerkosken kartano]]n kruunulle [[1777]] tulevan kaupungin alueeksi. Pian tämän jälkeen Boije myi myös Hatanpään kartanon [[kruununvouti]] [[Gabriel Ahlman]]ille [[1778]] siirtyessään [[Helsinki]]in Hämeen ja Uudenmaan läänin maaherraksi. Ahlman harjoitti tilalla perinteistä maanviljelyä. Muun muassa viljeltiin ruista, vehnää, ohraa, kauraa ja hernettä sekä lisäksi sekaviljaa.
Boije oli mukana perustamassa Tampereen kaupunkia ja myi omistamansa [[Tammerkosken kartano]]n kruunulle 1777 tulevan kaupungin alueeksi. Pian tämän jälkeen Boije myi myös Hatanpään kartanon [[kruununvouti]] [[Gabriel Ahlman]]ille 1778 siirtyessään [[Helsinki]]in [[Hämeen ja Uudenmaan lääni]]n maaherraksi. Ahlman harjoitti tilalla perinteistä maanviljelyä. Muun muassa viljeltiin ruista, vehnää, ohraa, kauraa ja hernettä sekä lisäksi sekaviljaa.


==Kartano 1800-luvulla==
==Kartano 1800-luvulla==
Ahlmanin jälkeen tila siirtyi ruukinpatruuna [[L. G. Lefren]]in haltuun. Lefren omisti Tammerkosken rannalla sijainneen paperitehtaan sekä muitakin teollisuusyrityksiä. [[1835]] Lefrenin kuoleman jälkeen kartanon osti [[laamanni]] ja ritari [[Nils Johan Idman]] ja kartano pysyi [[Idman]]-suvun hallinnassa vuoteen [[1913]] saakka.
Ahlmanin jälkeen tila siirtyi ruukinpatruuna [[L. G. Lefren]]in haltuun. Lefren omisti Tammerkosken rannalla sijainneen paperitehtaan sekä muitakin teollisuusyrityksiä. Lefrenin kuoleman jälkeen kartanon osti vuonna 1835 [[laamanni]] ja ritari [[Nils Johan Idman]], ja kartano pysyi [[Idman]]-suvun hallinnassa vuoteen 1913 saakka.


Idmanin kaudella kartanon maanviljelyä ja karjanhoitoa uudistettiin taas voimakkaasti. Kartanossa oli vuonna [[1881]] peltoa 600 hehtaaria, laidunta 100 hehtaaria, yli 200 lehmää ja noin 60 hevosta. Vuosina [[1883]]–[[1885]] rakennettiin kartanoon uusi kaksikerroksinen arkkitehti [[Sebastian Gripenberg]]in suunnittelema kivirakenteinen [[uusrenessanssi]]tyylinen päärakennus sen jälkeen kun vanha 1700-luvulta peräisin ollut päärakennus oli tuhoutunut tulipalossa juhannuksena [[1883]]. Vuosina [[1898]]–[[1900]] valmistui päärakennuksen lähelle [[uusgotiikka|uusgoottilaistyylinen]] ''Hatanpään huvila'' pankinjohtaja [[Nils Idman]]in yksityisasunnoksi.
Idmanin kaudella kartanon maanviljelyä ja karjanhoitoa uudistettiin taas voimakkaasti. Kartanossa oli vuonna 1881 peltoa 600 hehtaaria ja laidunta 100 hehtaaria sekä yli 200 lehmää ja noin 60 hevosta. Vuosina 1883–1885 kartanoon rakennettiin uusi kaksikerroksinen arkkitehti [[Sebastian Gripenberg]]in suunnittelema kivirakenteinen [[uusrenessanssi]]tyylinen päärakennus sen jälkeen, kun vanha 1700-luvulta peräisin ollut päärakennus oli tuhoutunut tulipalossa juhannuksena 1883. Vuosina 1898–1900 päärakennuksen lähelle valmistui [[uusgotiikka|uusgoottilaistyylinen]] ''Hatanpään huvila'' pankinjohtaja [[Nils Idman]]in yksityisasunnoksi.


==Kartano kaupungin omistuksessa==
==Kartano kaupungin omistuksessa==


[[1912]] paljastunut [[Idmanin kavallusjuttu]] vei lainojen takaajana toimineen kartanon omistajan ''Fredrik Idmanin'' konkurssiin. Koko 1459 hehtaarin laajuinen Hatanpään kartano myytiin 2,5 miljoonalla markalla Tampereen kaupungille vuonna [[1913]]. Kartanon alue käsitti silloin nykyiset Hatanpään, [[Viinikka|Viinikan]], [[Nekala]]n, [[Koivistonkylä]]n, [[Rautaharkko|Rautaharkon]], [[Härmälä]]n, [[Lakalaiva]]n, [[Peltolammi]]n, [[Sarankulma]]n ja [[Multisilta|Multisillan]] kaupunginosat.
Vuonna 1912 paljastunut [[Idmanin kavallusjuttu]] vei lainojen takaajana toimineen kartanon omistajan Fredrik Idmanin konkurssiin. Koko 1 459 hehtaarin laajuinen Hatanpään kartano myytiin seuraavana vuonna 2,5 miljoonalla markalla Tampereen kaupungille. Kartanon alue käsitti silloin nykyiset Hatanpään, [[Viinikka|Viinikan]], [[Nekala]]n, [[Koivistonkylä]]n, [[Rautaharkko|Rautaharkon]], [[Härmälä]]n, [[Lakalaiva]]n, [[Peltolammi]]n, [[Sarankulma]]n ja [[Multisilta|Multisillan]] kaupunginosat.


Kartanon rakennukset otettiin [[1916]] sairaalakäyttöön, ja 1930-luvulla valmistui kartanon alueelle arkkitehti [[Bertel Strömmer]]in suunnittelema [[Hatanpään sairaala]]. Kartanon päärakennus oli vuodesta [[1970]] [[Tampereen kaupunginmuseo]]n käytössä. Päärakennukseen vuonna [[1994]] Haiharan kartanosta muuttanut [[lelumuseo|Nukke- ja pukumuseo]] toimi kartanossa joulukuuhun 2006 asti, minkä jälkeen museon toiminta on ollut keskeytettynä odottaen vuonna 2014 uudelleen avattavaan [[Hämeen museo]]on. Pukumuseo siirtyy museoon ja nukkemuseo on siirretty vuonna 2009 [[Museokeskus Vapriikki|Vapriikki]]in.
Kartanon rakennukset otettiin vuonna 1916 sairaalakäyttöön, ja 1930-luvulla kartanon alueelle valmistui arkkitehti [[Bertel Strömmer]]in suunnittelema [[Hatanpään sairaala]]. Kartanon päärakennus oli vuodesta 1970 lähtien [[Tampereen kaupunginmuseo]]n käytössä. Päärakennukseen vuonna 1994 [[Haiharan kartano]]sta muuttanut [[lelumuseo|Nukke- ja pukumuseo]] toimi kartanossa joulukuuhun 2006 asti, minkä jälkeen museon toiminta on ollut keskeytettynä. Pukumuseo siirtyy vuonna 2014 uudelleen avattavaan [[Hämeen museo]]on, nukkemuseo puolestaan siirrettiin vuonna 2009 [[Museokeskus Vapriikki|Vapriikkiin]].


==Kartanon nykyinen tila==
==Kartanon nykyinen tila==


Kartanorakennus on tällä hetkellä yksityisen tilavuokraamon, Kartanon Tilapalvelu Oy:n, vuokraama. Rakennuksen tiloja vuokrataan erilaisia kokouksia ja juhlia varten. Huvilarakennuksessa sijaitsee nykyään Tampereen kaupungin puistoyksikön ja ympäristöviraston toimistoja. Hatanpään niemellä, varsinaisen kartanopuiston vieressä, on 1970-luvulta lähtien ollut myös [[Hatanpään arboretum|arboretum]], puulajipuisto ja ruusutarha.
Kartanorakennus on tällä hetkellä yksityisen tilavuokraamon, Kartanon Tilapalvelu Oy:n, vuokraama. Rakennuksen tiloja vuokrataan erilaisia kokouksia ja juhlia varten. Huvilarakennuksessa sijaitsee Tampereen kaupungin puistoyksikön ja ympäristöviraston toimistoja. Hatanpään niemellä, varsinaisen kartanopuiston vieressä, on 1970-luvulta lähtien ollut myös [[Hatanpään arboretum|arboretum]], puulajipuisto ja ruusutarha.


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 2. lokakuuta 2012 kello 19.30

Sebastian Gripenbergin suunnittelema Hatanpään kartanon päärakennus valmistui vuonna 1885.

Hatanpään kartano oli kartano nykyisen Tampereen kaupungin alueella Pyhäjärven rannalla. Se perustettiin 1690-luvulla. Kartanosta on säilynyt Hatanpään niemellä sijaitseva kartanopuisto sekä 1800-luvun lopulla rakennetut päärakennus ja huvilarakennus. Kartanon entiset maa-alueet ovat nykyisin asunto- ja teollisuusalueina.

Kartano 1700-luvulla

Hatanpään kartano syntyi, kun Hatanpään niemen alueella sijainneet kolme taloa yhdistettiin kartanoksi 1690-luvulla. Kartanon maanviljely kehittyi erityisesti Hans Boijen (1717–1781) kaudella vuosina 1756–1778. Boije otti käyttöön uusia viljelymenetelmiä ja lajikkeita: hän oli muun muassa yksi ensimmäisistä, jotka alkoivat kasvattaa perunaa myyntiin. Boije perusti läheiseen Otavalan kylään kehruukoulun vuonna 1757 pellavan kehruutaidon edistämiseksi.

Boije perusti kartanon ympärille englantilaistyylisen puiston, jota hoiti jopa 30 puutarharenkiä. Boije kokeili myös valkomulperipuiden kasvatusta kasvihuoneissa. Näiden puiden lehdistä olisi saatu ravintoa silkkiäisperhosen toukille, ja Boije haaveilikin oman silkintuotannon aloittamisesta.

Boije oli vapaamuurari. Hatanpään kartanon puistossa erään luonnonkiven kylkeen on hakattu kreikankielinen teksti ”Egno Kyrios tous ontas antou” (suom. ”Herra tuntee omansa”), joka lienee peräisin Boijen ajalta. Kivi tunnetaan ”Vapaamuurarin haudan” nimellä, vaikka paikalle ei olekaan haudattu ketään.

Boije oli mukana perustamassa Tampereen kaupunkia ja myi omistamansa Tammerkosken kartanon kruunulle 1777 tulevan kaupungin alueeksi. Pian tämän jälkeen Boije myi myös Hatanpään kartanon kruununvouti Gabriel Ahlmanille 1778 siirtyessään Helsinkiin Hämeen ja Uudenmaan läänin maaherraksi. Ahlman harjoitti tilalla perinteistä maanviljelyä. Muun muassa viljeltiin ruista, vehnää, ohraa, kauraa ja hernettä sekä lisäksi sekaviljaa.

Kartano 1800-luvulla

Ahlmanin jälkeen tila siirtyi ruukinpatruuna L. G. Lefrenin haltuun. Lefren omisti Tammerkosken rannalla sijainneen paperitehtaan sekä muitakin teollisuusyrityksiä. Lefrenin kuoleman jälkeen kartanon osti vuonna 1835 laamanni ja ritari Nils Johan Idman, ja kartano pysyi Idman-suvun hallinnassa vuoteen 1913 saakka.

Idmanin kaudella kartanon maanviljelyä ja karjanhoitoa uudistettiin taas voimakkaasti. Kartanossa oli vuonna 1881 peltoa 600 hehtaaria ja laidunta 100 hehtaaria sekä yli 200 lehmää ja noin 60 hevosta. Vuosina 1883–1885 kartanoon rakennettiin uusi kaksikerroksinen arkkitehti Sebastian Gripenbergin suunnittelema kivirakenteinen uusrenessanssityylinen päärakennus sen jälkeen, kun vanha 1700-luvulta peräisin ollut päärakennus oli tuhoutunut tulipalossa juhannuksena 1883. Vuosina 1898–1900 päärakennuksen lähelle valmistui uusgoottilaistyylinen Hatanpään huvila pankinjohtaja Nils Idmanin yksityisasunnoksi.

Kartano kaupungin omistuksessa

Vuonna 1912 paljastunut Idmanin kavallusjuttu vei lainojen takaajana toimineen kartanon omistajan Fredrik Idmanin konkurssiin. Koko 1 459 hehtaarin laajuinen Hatanpään kartano myytiin seuraavana vuonna 2,5 miljoonalla markalla Tampereen kaupungille. Kartanon alue käsitti silloin nykyiset Hatanpään, Viinikan, Nekalan, Koivistonkylän, Rautaharkon, Härmälän, Lakalaivan, Peltolammin, Sarankulman ja Multisillan kaupunginosat.

Kartanon rakennukset otettiin vuonna 1916 sairaalakäyttöön, ja 1930-luvulla kartanon alueelle valmistui arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelema Hatanpään sairaala. Kartanon päärakennus oli vuodesta 1970 lähtien Tampereen kaupunginmuseon käytössä. Päärakennukseen vuonna 1994 Haiharan kartanosta muuttanut Nukke- ja pukumuseo toimi kartanossa joulukuuhun 2006 asti, minkä jälkeen museon toiminta on ollut keskeytettynä. Pukumuseo siirtyy vuonna 2014 uudelleen avattavaan Hämeen museoon, nukkemuseo puolestaan siirrettiin vuonna 2009 Vapriikkiin.

Kartanon nykyinen tila

Kartanorakennus on tällä hetkellä yksityisen tilavuokraamon, Kartanon Tilapalvelu Oy:n, vuokraama. Rakennuksen tiloja vuokrataan erilaisia kokouksia ja juhlia varten. Huvilarakennuksessa sijaitsee Tampereen kaupungin puistoyksikön ja ympäristöviraston toimistoja. Hatanpään niemellä, varsinaisen kartanopuiston vieressä, on 1970-luvulta lähtien ollut myös arboretum, puulajipuisto ja ruusutarha.

Lähteet

Aiheesta muualla