Usko Kemppi

Usko Urho Uljas Kemppi (vuoteen 1943 Hurmerinta, s. 12. helmikuuta 1907, Oripäässä - k. 13. toukokuuta 1994, Espoossa) oli suomalainen säveltäjä ja sanoittaja.

Usko Kempin isä, Kaarle Aksel Hurmerinta oli poliisimestari ja viranhoito vei perhettä lukemattomille asuinpaikkakunnille. Ensimmäinen muutto tapahtui Turkuun, kun Usko oli kolmen kuukauden ikäinen. Turku muodostuikin Uskon omien sanojen mukaan hänen elämänsä keskuspaikaksi. Isä oli poikaikäisenä ollut Uudenmaan pataljoonan soittokunnassa Helsingissä. Äiti, Emilia Amanda Nordqvist, soitti jonkin verran pianoa ja lauloi kuoroissa. Äidin veli oli hyvä viulisti ja lukkari-urkuri. Musikaalisuus tuli Usko Kempille molempien vanhempien kautta. Isä kirjoitteli sekä runoja että näytelmiä ja perusti näyttämön tai johti sellaista lähes kaikilla paikkakunnilla, joissa hoiti virkaansa. Uskon äiti näytteli Porissa maestron syntymän aikoihin Kaarle Hurmerinnan näytelmässä Ensimmäinen perämies. Myös Uskon teatterikiinnostuksen voi hyvällä syyllä sanoa olevan kotoisin omasta perheestä.

Kiertolaisen elämää

Kun Usko Kemppi oli kahdenkymmenen ikäinen, hän oli asunut seuraavilla paikkakunnilla: Oripää, Turku, Helsinki, Pori, Hämeenlinna, Joensuu, Kajaani kahteen otteeseen, Kuopio, Viipuri ja Naantali. Vuonna 1921 sai Kaarle Aksel Hurmerinta siirron Uudenkaupungin poliisimestariksi, ja siitä kaupungista tulikin Uskon omien sanojen mukaan hänen tärkein kaupunkinsa. “Siellä oli hyvin korkealla sekä urheilu, voimistelu että musiikki. Kaikki minulle uusia asioita. Isä tietysti perusti Uuteenkaupunkiin näyttämön, jossa esitettiin suuriakin näytelmiä, ja niin jouduin parin vuoden ajan olemaan kuiskarinkopissa. Osasin näytelmiä melkein ulkoa, ja opin kirjoittamaan niitä. Tähän aikaan sain myös viulun, jonka harjoituksia voimistelun känsäkourat haittasivat.” Usko Kemppi muisti myös, että “Uudessakaupungissa oli silloin kaksi puhallinorkesteria, melkoinen orkesteri ja koulun pieni orkesteri, laulukuoroja ja kaksi näyttämöä, joten kulttuurielämä oli niin pienellä paikkakunnalla erittäin vilkasta.” Uudenkaupungin Yhteislyseon orkesterissa Usko rakastui viulunsoittoon niin, että haaveena ollut sirkuksen taitovoimistelijan ura sai jäädä.

Säveltäminen alkaa

Usko Kempin ensimmäinen tanssikappale oli vuonna 1927 sävelletty Itämerivalssi . Hän soitti nuorena miehenä useilla paikkakunnilla kahviloissa ja elokuvateattereissa. Talven 1927-28 Usko esiintyi Raahessa. “Siihen aikaan elokuvat olivat mykkiä, ja oli aikamoinen työ tehdä joka ohjelmaan uusi soitto-säestysohjelma!” Kun Usko istui Brondan taiteilijakahvilassa vuonna 1929 odotellen Turun junaa, hän tapasi Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen ja jäi illaksi odottamaan Rafu Ramstedtia. Turkuun hän ei sitten palannutkaan vaan hän jäi Brondalle kesään saakka. Ramstedtista tuli hänen paras ystävänsä, vaikka tämä oli häntä kaksi kertaa vanhempi. Usko antoi hänelle pari lauluaan, jotka Ramstedt lauloi Tanskassa levylle. “En ollut aikonut säveltää mitään, mutta silloin alkoi Suomessa suuri gramofonivillitys, tuli matkagrammarit ja syntyi tuottajafirmoja.” Siihen aikaan tuli Uskon elämään mukaan Levytukku, ja silloin syntyivät mm. Tulipunaruusut, Silmät tummat, Pustan poika, Surullinen kuu ym. Usko Hurmerinta kirjoitti tekstejä myös ulkomaisiin iskelmiin. Laulajina olivat mm. Rafu Ramstedt, Matti Jurva, Heikki Tuominen, Tuure Ara, Niilo Saarikkoja A. Aimo. Brondan aikana syntyi myös kymmeniä laadukkaita lyijykynäpiirroksia sen ajan eri alojen taiteilijoista, niistä jotka vierailivat kahvilassa. Usko Kempillä oli siihen aikaan jo runsaasti lauluja. Ajan tavan mukaan levy-yhtiöt eivät liiemmin tilittäneet palkkioita, joten rahaa tuli vähän. Silloin perustettiin Teosto. Usko oli eläessään Teoston vanhin jäsen. Vuosien kädenväännön jälkeen Teostosta tuli voimakas laulujen tekijöiden edunvalvoja. Turussa perustettiin ennen sotia ensimmäinen kokonaan kotimainen Sointu levy-yhtiö, jonka ohjelmistoa ja soittoja Usko Kemppi hoiti. Hänen piirtämänsä on levyjen Turun linnaa esittävä keskiöetiketti.

Usko Kemppi sotilaana

Turkulaisjoukoissa talvisodassa Kannaksella Laatokan Karjalassa erään kovan keskityksen aikana Usko istui suuren kiven takana ja kirjoitti aikansa kuluksi sanat Elämää juoksuhaudoissa, johon sävelen oli tehnyt Itämeren laivaston venäläinen kapellimestari G. Dobriansky. Asemasotavaiheessa JR 14:llä oli oma kuoro, joka vieraili Turussa ja lähikaupungeissa. Usko sai komennuksen myös Ouluun tekemään laulukirjaa Korsusta korsuun. Kun Uskon joukko-osasto JR 14 sai komennuksen Petsamoon, syntyi piirroksia rakennuksista, jotka saksalaiset myöhemmin tuhosivat sekä tietysti lauluja. Petsamossa Usko myös haavoittui kaulaan. Toivuttuaan komennus vei hänet Kiestinki-Uhtualle, josta tapahtui kotiuttaminen.

Päätoimisena käsikirjoittajana

Sodan jälkeen seurasi Usko Kempin elämässä kuukausipalkkainen työ Suomi-Filmissä. Jälkeä syntyi: satoja lyhytkuvia, yli kahdenkymmenen pitkän elokuvan käsikirjoitukset tai niihin osallistuminen sekä musiikki useisiin elokuviin. Usko Kemppi teki sekä käsikirjoituksen että musiikin mm. elokuviin Minä ja mieheni morsian ja Huhtikuu tulee. Käsikirjoituksen hän teki sellaisiin tunnettuihin elokuviin kuin Linnaisten vihreä kamari ja Nuori mylläri. Usko Kemppi piti itseään mieluummin kirjailijana ja toimittajana kuin säveltäjänä, tänä aikana hän toimittikin yhtiön julkaisemaa Uutis-Aittaa. Suomi-Filmissä työskentelyä kesti lähes 10 vuotta. Sinä aikana yhtiö perusti vuonna 1950 Leijona-merkillä toimineen äänilevy-osaston, jonka taiteellisena johtajana oli Usko Kemppi. Osaston toimintaa kesti vuoteen 1953.

Näytelmäkirjoittaja

Usko Kemppi on kirjoittanut myös kokoillan satunäytelmiä. Saturuusun hengetär syntyi Uskon ollessa vain 17-vuotias. Näytelmä esitettiin Kansallisteatterissa vasta sodan aikoihin. Muita satunäytelmiä ovat Onnen-Matin mahtisanat ja Kultainen Lipas. Historiallisia laulunäytelmiä ovat Klassi ja merituult (Uudenkaupungin, Suomen ensimmäisen lasitehtaan ajoilta) sekä Lyylikki 1400- luvulta Ulvilasta. Kempin tuotantoa ovat myös isovihan aikainen Sissinä lainavaatteissa ja Pyhän Trifonin aarre, joka on poikaseikkailu Petsamosta. Usko Kemppi kirjoitti myös runoja, ja oli mukana Nuoren Voiman Liitossa sekä lehtiartikkeleita niin kotimaisiin- kuin ulkomaisiinkin lehtiin, lapsille seikkailukirjoja, novelleja jne.

Monipuolista musiikkia

Usko Kemppiä kiinnosti myös puhallinmusiikki, ja hän sävelsi kymmeniä marsseja, mm. Mannerheim-Ristin ritarien marssi Artturi Leinosen sanoihin, Merestä nouseva Helsinki, Urheilun juhlaa ja Kevät marssii kaupunkiin. Valsseja, joista Usko Kemppi erityisesti piti, on hänen kynästään lähtenyt monta kymmentä. “Minulla on ollut tässä työssä kaksi täysin muusta tuotannosta erottuvaa, voimakasta aikakautta, marssi- ja valssikausi. Olin tehnyt kymmeniä marsseja ja kun tämä aikakauteni oli juuri kovimmillaan, satuin panemaan merkille, että itsenäisyyspäivien juhlissa ei orkesteri soittanut yhtään suomalaista valssia. Ja se antoi sysäyksen uuteen aikakauteen. Alkoi valssikausi.”

Taiteilijan monipuolinen tuotanto

Usko Kempin tuotanto on hämmästyttävän laaja. Teoston listoilta löytyy n. 1300 nimikettä, joissa Usko Kemppi on ollut mukana joko säveltäjänä tai sanoittajana. Lopullinen lukumäärä on paljon suurempi. Usko Kempillä oli myös useita nimimerkkejä, kuten U. Kalanti, Kalle Kauko, U. Talka, Lasse Laurila, F. Voitto ja Salapuro. 30-luvulla käyttivät niin säveltäjät, sanoittajat kuin laulajatkin runsaasti salanimiä, oopperalaulajat kun eivät kehdanneet levyttää iskelmiä omilla nimillään. Laulujen tekijänä hän esiintyy listoilla tietenkin myös nuoruuden aikaisella nimellään U. Hurmerinta. Tulipunaruusut (alunperin Laulu tulipunaisesta ruususta) lienee tunnetuin suomalainen yhteislaulu ja siitä on tehty lukemattomia sovituksia. Usko Kempin kynästä on syntynyt uskomaton määrä ikivihreitä lauluja. Pitkästä listasta voisi mainita Tulipunaruusujen lisäksi Vanhan merirosvon kapakassa, Lennä mun lempeni laulu, Vanha kulkuri, Silmät tummat kuin yö, Oli kevät oli kuu, Lapsuuden pihapuu, Erämaajärven mökki, Kapakan pikkuinen Liisi ja Ikävä. Sanoituksista tunnetuimpia ovat Kodin kynttilät, Elämää juoksuhaudoissa ja Vesivehmaan jenkka.

Kemppi ja Lappi

Lapin laulut olivat Usko Kempille hänen tuotantonsa rakkaimmat. Niistä Kauniin Ingan laulu oli hänen omasta mielestään kaunein. “Minä harrastan reppuilua Lapin erämaissa ja jotta Lapin lauluihin saa tunnetta, täytyy tuntea itse voimakkaasti.” Tyttären poika Jukka-Jussi Palojärvi oli Uskolle hyvin läheinen ja usein mukana Lapin reissuilla. Valtavan laajan ja monipuolisen tuotannon aikaansaanut Usko Kemppi suhtautui varsin vaatimattomasti omiin saavutuksiinsa.“Jouduin leikkiin mukaan, uskalsin tarjota omiakin kappaleita ja joukkoon putkahti muutama ikivihreä.” Usko Kempissä positiivinen ja kaikkea elämää kohtaan utelias elämänasenne ja valtava työtarmo yhdistyivät herkkään taiteilijaan ja vaatimattomaan luonteeseen. Onpahan yhdistelmä jota saa hakea!

Salanimet

• Hurmerinta Usko
• Kalanti U.
• Kauko Kalle
• Laurila Lasse
• Salapuro
• Talka U.
• Voitto F.
• Warras

Aiheesta muualla

• Usko Kemppi seura
• Usko Kempin juttu Pomus.net tietokannassa
• Usko Kempin sävellystuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa
• Usko Kempin sanoitustuotantotuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa