Ero sivun ”Lucina Hagman” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ja vielä vähän lisää
ja yhä vaan vähäsen lisää
Rivi 26: Rivi 26:
Hagman oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä jo opiskeluaikanaan ja alkoi osallistua julkiseen keskusteluun 1880-luvun aikana. Hän kannatti tyttöjen ja poikien yhteiskasvatusta ja [[yhteiskoulu]]ja, koska hänen mukaansa erilliset [[tyttökoulu|tyttö-]] ja [[poikakoulu]]t tukivat yksipuolisia [[sukupuolirooli|sukupuolirooleja]] ja jättivät yleensä tytöille mahdollisuuden vain heikompitasoiseen koulutukseen. Hän teki matkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Sveitsiin tutustuakseen niiden koululaitokseen. Hagman oli 1886 mukana perustamassa [[Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu|Helsingin suomalaista yhteiskoulua]] (SYK) ja osin hänen kirjoittamansa lehtiartikkelin vaikutuksesta koulun perustajat päätyivät lopulta yhteiskouluun alun perin suunnitellun tyttökoulun sijasta.<ref name="KB" /> SYK on nykyisin Suomen vanhin suomenkielinen yhteiskoulu. Hagman valittiin samantien oppilaitoksen ensimmäiseksi rehtoriksi, jona hän toimi vuoteen 1890.<ref>[http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/suomyhteiskoulu.htm Helsingin Suomalainen yhteiskoulu 1886-] Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 27.9.2012.</ref> Vuosina 1887–1894 hänellä oli lisäksi oma valmistava koulu Helsingissä, jonka hän kuitenkin myi [[Alli Nissinen|Alli Nissiselle]].<ref name="perustaja" /> SYK:n johtajana hän jatkoi siihen asti, kunnes 1899 perusti oman oppikoulun, [[Helsingin uusi yhteiskoulu|Helsingin Uuden yhteiskoulun]].<ref name="KB" /> Koululle valmistui pian oma talo Helsingin [[Kruunuhaka]]an. Hagman oli koulun rehtorina aina vuoteen 1935 ja omistajana sekä johtokunnan puheenjohtajana vielä kolme vuotta sen jälkeen. Vuoteen 1919 saakka hän oli myös opettajana omassa koulussaan.<ref name="perustaja" /><ref name="koulu">[http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/uusiyhteiskoulu.htm Helsingin Uusi yhteiskoulu] Yksityisten oppikoulujen verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2012.</ref> Uudessa yhteiskoulussa Hagman pyrki edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja oppilaiden luonteen huomioimista opetuksessa.<ref name="koulu" />
Hagman oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä jo opiskeluaikanaan ja alkoi osallistua julkiseen keskusteluun 1880-luvun aikana. Hän kannatti tyttöjen ja poikien yhteiskasvatusta ja [[yhteiskoulu]]ja, koska hänen mukaansa erilliset [[tyttökoulu|tyttö-]] ja [[poikakoulu]]t tukivat yksipuolisia [[sukupuolirooli|sukupuolirooleja]] ja jättivät yleensä tytöille mahdollisuuden vain heikompitasoiseen koulutukseen. Hän teki matkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Sveitsiin tutustuakseen niiden koululaitokseen. Hagman oli 1886 mukana perustamassa [[Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu|Helsingin suomalaista yhteiskoulua]] (SYK) ja osin hänen kirjoittamansa lehtiartikkelin vaikutuksesta koulun perustajat päätyivät lopulta yhteiskouluun alun perin suunnitellun tyttökoulun sijasta.<ref name="KB" /> SYK on nykyisin Suomen vanhin suomenkielinen yhteiskoulu. Hagman valittiin samantien oppilaitoksen ensimmäiseksi rehtoriksi, jona hän toimi vuoteen 1890.<ref>[http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/suomyhteiskoulu.htm Helsingin Suomalainen yhteiskoulu 1886-] Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 27.9.2012.</ref> Vuosina 1887–1894 hänellä oli lisäksi oma valmistava koulu Helsingissä, jonka hän kuitenkin myi [[Alli Nissinen|Alli Nissiselle]].<ref name="perustaja" /> SYK:n johtajana hän jatkoi siihen asti, kunnes 1899 perusti oman oppikoulun, [[Helsingin uusi yhteiskoulu|Helsingin Uuden yhteiskoulun]].<ref name="KB" /> Koululle valmistui pian oma talo Helsingin [[Kruunuhaka]]an. Hagman oli koulun rehtorina aina vuoteen 1935 ja omistajana sekä johtokunnan puheenjohtajana vielä kolme vuotta sen jälkeen. Vuoteen 1919 saakka hän oli myös opettajana omassa koulussaan.<ref name="perustaja" /><ref name="koulu">[http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/uusiyhteiskoulu.htm Helsingin Uusi yhteiskoulu] Yksityisten oppikoulujen verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2012.</ref> Uudessa yhteiskoulussa Hagman pyrki edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja oppilaiden luonteen huomioimista opetuksessa.<ref name="koulu" />


Hagman kannatti naisille samoja kansalaisoikeuksia kuin miehillä jo oli.<ref name="KB" /> Helsinkiin asettumisestaan saakka hän oli toiminut aktiivisesti 1884 perustetussa [[Suomen Naisyhdistys|Suomen Naisyhdistyksessä]].<ref name="perustaja" /> Hän osallistui myös kansainväliseen naiskongressiin [[Kööpenhamina]]ssa vuonna 1888. Hagman kuului kuitenkin niihin naisasialiikkeen vaikuttajiin, jotka erosivat Naisyhdistyksestä vuonna 1892 ja perustivat [[Unioni Naisasialiitto Suomessa|Naisasialiitto Unionin]]. Hänestä tuli sen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja vuosiksi 1892–1908 ja 1913–1920. Vuonna 1908 hänet nimettiin kunniapuheenjohtajaksi.<ref name="KB" /> Hän perusti 1905 ystävänsä [[Maikki Friberg]]in kanssa ''[[Naisten Ääni]]'' -nimisen lehden nuorsuomalaisia naisia varten ja kaksi vuotta myöhemmin he olivat perustamassa [[Suomalainen Naisliitto|Suomalaista Naisliittoa]], jonka äänenkannattajaksi lehti siirtyi.<ref>[http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/naisjarjestojenhistoriaa/lucina_hagman Lucina Hagman] Internetix-materiaali, 1998. Viitattu 27.9.2012.</ref> Hagman toimi Naisliiton puheenjohtajana 1908–1914 ja 1920–1927.<ref name="KB" /> Hagman perusti Martta-järjestön vuonna 1899 nimellä ''Sivistystä kodeille''. Toiminta alkoi varsinaisesti seuraavana vuonna, jolloin nimeksi tuli Martta-Yhdistys.<ref name="perustaja" /> Hagman toimi järjestön ensimmäisenä puheenjohtajana reilun vuoden ajan.<ref name="martta">[http://www.marttaperinne.fi/henkilot/lucina-hagman/ Lucina Hagman] Marttaperinne.fi Viitattu 27.9.2012.</ref> Tavoitteena oli rakentaa isänmaallinen kansanvalistusjärjestö, jossa naisille oli annettu sivistäjän rooli. Järjestö syntyi myös reaktiona [[helmikuun manifesti]]in ja venäläistämisuhkaan.<ref>[http://personal.inet.fi/yhdistys/mentulasaikkolanmartat/historia.htm Marttojen historiaa] Mentula-Saikkolan martat. Viitattu 27.9.2012.</ref>
Hagman kannatti naisille samoja kansalaisoikeuksia kuin miehillä jo oli.<ref name="KB" /> Helsinkiin asettumisestaan saakka hän oli toiminut aktiivisesti 1884 perustetussa [[Suomen Naisyhdistys|Suomen Naisyhdistyksessä]].<ref name="perustaja" /> Hän osallistui myös kansainväliseen naiskongressiin [[Kööpenhamina]]ssa vuonna 1888. Hagman kuului kuitenkin niihin naisasialiikkeen vaikuttajiin, jotka erosivat Naisyhdistyksestä vuonna 1892 ja perustivat [[Unioni Naisasialiitto Suomessa|Naisasialiitto Unionin]]. Hänestä tuli sen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja vuosiksi 1892–1908 ja 1913–1920. Vuonna 1908 hänet nimettiin kunniapuheenjohtajaksi.<ref name="KB" /> Hagman perusti myös Martta-järjestön vuonna 1899 nimellä ''Sivistystä kodeille''. Toiminta alkoi varsinaisesti seuraavana vuonna, jolloin nimeksi tuli Martta-Yhdistys.<ref name="perustaja" /> Hagman toimi järjestön ensimmäisenä puheenjohtajana reilun vuoden ajan.<ref name="martta">[http://www.marttaperinne.fi/henkilot/lucina-hagman/ Lucina Hagman] Marttaperinne.fi Viitattu 27.9.2012.</ref> Tavoitteena oli rakentaa isänmaallinen kansanvalistusjärjestö, jossa naisille oli annettu sivistäjän rooli. Järjestö syntyi myös reaktiona [[helmikuun manifesti]]in ja venäläistämisuhkaan.<ref name="martta2">[http://personal.inet.fi/yhdistys/mentulasaikkolanmartat/historia.htm Marttojen historiaa] Mentula-Saikkolan martat. Viitattu 27.9.2012.</ref>


[[Naisten äänioikeus|Naisten äänioikeutta]] aktiivisesti ajanut Hagman valittiin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuduttua yhtenä ensimmäisistä naisista eduskuntaan listoilta.<ref name="perhe" /> Hän toimi Nuorsuomalaisen Puolueen kansanedustajana kaksi lyhyttä kautta, ensin vuosina 1907–1908 ja uudelleen 1917. Vuonna 1907 hän toimi anomusvaliokunnan ja 1917 sivistysvaliokunnan puheenjohtajana.<ref name="em" /> Hagman ei ollut kuitenkaan innokas puoluepoliitikko ja pettyneenä naiskansanedustajien vähäiseen määrään hän ehdotti 1923 naisille omia erillisiä ehdokaslistoja, mikä ei tosin saanut kannatusta.<ref name="KB" />
Vuonna 1905 Hagman perusti ystävänsä [[Maikki Friberg]]in kanssa ''[[Naisten Ääni]]'' -nimisen lehden nuorsuomalaisia naisia varten. Hagm,an jatkoi lehden toimituskunnassa kuolemaansa asti.<ref name="internetix">[http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/naisjarjestojenhistoriaa/lucina_hagman Lucina Hagman] Internetix-materiaali, 1998. Viitattu 27.9.2012.</ref> [[Naisten äänioikeus|Naisten äänioikeutta]] aktiivisesti ajanut Hagman valittiin 1907 yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuduttua yhtenä ensimmäisistä naisista eduskuntaan listoilta.<ref name="perhe" /> Pian [[Eduskuntavaalit 1907|ensimmäisten eduskuntavaalien]] jälkeen hänen aloitteestaan perustettiin [[Suomalainen Naisliitto]], joka oli tarkoitettu nuorsuomalaisia naisia kokoavaksi valistusjärjestöksi.<ref name="naisliitto">[http://suomalainennaisliitto.fi/historia/ Historia] Suomalainen Naisliitto. Viitattu 27.9.2012.</ref> ''Naisten Ääni'' siirtyi uuden järjestön äänenkannattajaksi.<ref name="internetix" /> Hagman toimi Naisliiton puheenjohtajana 1908–1914 ja 1920–1927.<ref name="KB" /> Hän toimi Nuorsuomalaisen Puolueen kansanedustajana kaksi lyhyttä kautta, ensin vuosina 1907–1908 ja uudelleen 1917. Vuonna 1907 hän toimi anomusvaliokunnan ja 1917 sivistysvaliokunnan puheenjohtajana.<ref name="em" /> Hänen ensimmäinen lakialoitteensa koski aviovaimon oikeutta hallita omaisuuttaan.<ref name="perustaja" /> Hagman ei ollut kuitenkaan innokas puoluepoliitikko ja kannatti naisten yhteistyötä yli puoluerajojen. Pettyneenä naiskansanedustajien vähäiseen määrään hän ehdotti 1923 naisille omia erillisiä ehdokaslistoja, mikä ei tosin saanut kannatusta.<ref name="KB" />


Hagman oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä [[raittius]]yhdistystä ja kuului [[Raittiuden Ystävät|Raittiuden Ystävien]] johtokuntaan.<ref name="KB" /> Hänen omistamansa Uusi yhteiskoulu aloitti 1900-luvun alussa raittiusopetuksen ensimmäisenä oppikouluna Suomessa.<ref name="koulu" /> Hän toimi myös [[Suomen Rauhanliitto|Suomen Rauhahnliitossa]], joka nimesi hänet kunniajäsenekseen. Hagman oli ahkera kirjoittaja ja julkaisi useita elämäkertoja.<ref name="KB" /> Hän sai professorin arvonimen ensimmäisenä suomalaisena naisena vuonna 1928.<ref name="perustaja" />
Hagman oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä [[raittius]]yhdistystä ja kuului [[Raittiuden Ystävät|Raittiuden Ystävien]] johtokuntaan.<ref name="KB" /> Hänen omistamansa Uusi yhteiskoulu aloitti 1900-luvun alussa raittiusopetuksen ensimmäisenä oppikouluna Suomessa.<ref name="koulu" /> Hän toimi myös [[Suomen Rauhanliitto|Suomen Rauhanliitossa]], joka nimesi hänet kunniajäsenekseen.<ref name="KB" /> Hänet kutsuttiin jopa Helsingin työväenyhdistyksen naisosaston perustavan kokouksen puheenjohtajaksi 1898.<ref name="perustaja" /> Hagman oli ahkera kirjoittaja ja julkaisi useita elämäkertoja.<ref name="KB" /> Hagman sai elämäntyöstään professorin arvonimen ensimmäisenä suomalaisena naisena vuonna 1928.<ref name="perustaja" />


Hagman pysyi ikänsä naimattomana, mutta veljensä vaimon kuoltua vuonna hän otti kaksi näiden lapsista kasvattilapsikseen, ja myöhemmin vielä kolmannenkin sekä yhden sukuun kuulumattoman kasvattilapsen.<ref name="KB" /><ref name="perhe" /> Hagman kuoli vuonna 1946 ja hänet haudattiin [[Hietaniemen hautausmaa]]lle Helsinkiin.<ref name="martta" />
Hagman pysyi ikänsä naimattomana, mutta veljensä vaimon kuoltua vuonna hän otti kaksi näiden lapsista kasvattilapsikseen, ja myöhemmin vielä kolmannenkin sekä yhden sukuun kuulumattoman kasvattilapsen.<ref name="KB" /><ref name="perhe" /> Hagman kuoli vuonna 1946 ja hänet haudattiin [[Hietaniemen hautausmaa]]lle Helsinkiin.<ref name="martta" />


Hagmanin synnyinkoti Kälviällä on nykyisin Marttajärjestön ylläpitämä museo.<ref name="martta" /> Helsingin Pihlajamäessä Uuden Yhteiskoulun talolle johtava tienpätkä on nimetty Lucina Hagmanin tieksi.
[[Yleisradio]]n vuonna 2004 järjestämässä [[Suuret suomalaiset]] -äänestyksessä Lucina Hagman äänestettiin 29. suurimmaksi suomalaiseksi.<ref name="martta2" /> Hagmanin synnyinkoti Kälviällä on nykyisin Marttajärjestön ylläpitämä museo.<ref name="martta" /> Helsingin Pihlajamäessä Uuden Yhteiskoulun talolle johtava tienpätkä on nimetty Lucina Hagmanin tieksi.


==Julkaisuja==
==Julkaisuja==
Rivi 50: Rivi 50:
* ''Yhteiskuntalaitoksen suhtautuminen naisten oikeuksiin'' (1911)
* ''Yhteiskuntalaitoksen suhtautuminen naisten oikeuksiin'' (1911)
* ''Siveellisen kasvatuksen laiminlyöminen kouluissa'' (1917)
* ''Siveellisen kasvatuksen laiminlyöminen kouluissa'' (1917)
* ''Tuleeko Suomen pystyttää asevelvollisuuteen perustuva sotavoima?'' (1917)
* ''Olisiko ajateltavissa'' (1923)
* ''Olisiko ajateltavissa'' (1923)
* ''Miten olisi koulusuunnitelmaa uudistettava?'' (1925)
* ''Lucina Hagman kertoo lapsuudestaan Kälviällä 1853–1865'' (1936)
* ''Lucina Hagman kertoo lapsuudestaan Kälviällä 1853–1865'' (1936)



Versio 27. syyskuuta 2012 kello 18.57

Lucina Hagman
Kansanedustaja
Ryhmä/puolue Nuorsuomalaisen puolueen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri (1907–1908)
Turun läänin pohjoinen vaalipiiri (1917)
Henkilötiedot
Syntynyt5. kesäkuuta 1853[1]
Suomi Kälviä, Suomi[1]
Kuollut6. syyskuuta 1946 (93 vuotta)[1]
Suomi Helsinki, Suomi[1]
Arvonimiprofessori (1928)
Puoliso naimaton
Tiedot
Puolue Nuorsuomalainen Puolue[1]

Lucina Hagman (5. kesäkuuta 1853 Kälviä6. syyskuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen koulunjohtaja, naisasialiikkeen pioneeri, Martta-järjestön perustaja ja nuorsuomalainen poliitikko. Hän oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista. Pedagogina hän oli tyttöjen ja poikien yhteiskasvatuksen puolustaja.

Elämä

Lucina Hagmanin vanhemmat olivat nimismies Nils Johan Erik Hagman ja Sofia Margareta Hagman (o.s. Nordman).[1] Hän oli nuorin perheen kuudesta lapsesta.[2] Vanhempia sisaruksia olivat muun muassa Suomen ensimmäisen kansanopiston perustaja Sofia Hagman sekä päätoimittajat August Hagman ja Tyko Hagman. Koti oli ruotsinkielinen, mutta suomenkielisessä ympäristössä Lucina Hagman oppi jo lapsena suomea. Perhe muutti 1865 Kälviältä Vaasaan, jossa Hagman suoritti nelivuotisen ruotsinkielisen tyttökoulun.[3][4] Hän toimi pari vuotta pienten lasten opettajana ja kouluttautui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarissa, josta valmistui vuonna 1875. Hagman pääsi heti valmistuttuaan Hämeenlinnan valmistavan koulun johtajaksi, missä tehtävässä toimi vuoteen 1886.[3] Hän toimi samanaikaisesti myös kaupungin ruotsalaisen tyttökoulun matematiikan opettajana 1877–1881.[1]

Hagman oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä jo opiskeluaikanaan ja alkoi osallistua julkiseen keskusteluun 1880-luvun aikana. Hän kannatti tyttöjen ja poikien yhteiskasvatusta ja yhteiskouluja, koska hänen mukaansa erilliset tyttö- ja poikakoulut tukivat yksipuolisia sukupuolirooleja ja jättivät yleensä tytöille mahdollisuuden vain heikompitasoiseen koulutukseen. Hän teki matkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Sveitsiin tutustuakseen niiden koululaitokseen. Hagman oli 1886 mukana perustamassa Helsingin suomalaista yhteiskoulua (SYK) ja osin hänen kirjoittamansa lehtiartikkelin vaikutuksesta koulun perustajat päätyivät lopulta yhteiskouluun alun perin suunnitellun tyttökoulun sijasta.[3] SYK on nykyisin Suomen vanhin suomenkielinen yhteiskoulu. Hagman valittiin samantien oppilaitoksen ensimmäiseksi rehtoriksi, jona hän toimi vuoteen 1890.[5] Vuosina 1887–1894 hänellä oli lisäksi oma valmistava koulu Helsingissä, jonka hän kuitenkin myi Alli Nissiselle.[4] SYK:n johtajana hän jatkoi siihen asti, kunnes 1899 perusti oman oppikoulun, Helsingin Uuden yhteiskoulun.[3] Koululle valmistui pian oma talo Helsingin Kruunuhakaan. Hagman oli koulun rehtorina aina vuoteen 1935 ja omistajana sekä johtokunnan puheenjohtajana vielä kolme vuotta sen jälkeen. Vuoteen 1919 saakka hän oli myös opettajana omassa koulussaan.[4][6] Uudessa yhteiskoulussa Hagman pyrki edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja oppilaiden luonteen huomioimista opetuksessa.[6]

Hagman kannatti naisille samoja kansalaisoikeuksia kuin miehillä jo oli.[3] Helsinkiin asettumisestaan saakka hän oli toiminut aktiivisesti 1884 perustetussa Suomen Naisyhdistyksessä.[4] Hän osallistui myös kansainväliseen naiskongressiin Kööpenhaminassa vuonna 1888. Hagman kuului kuitenkin niihin naisasialiikkeen vaikuttajiin, jotka erosivat Naisyhdistyksestä vuonna 1892 ja perustivat Naisasialiitto Unionin. Hänestä tuli sen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja vuosiksi 1892–1908 ja 1913–1920. Vuonna 1908 hänet nimettiin kunniapuheenjohtajaksi.[3] Hagman perusti myös Martta-järjestön vuonna 1899 nimellä Sivistystä kodeille. Toiminta alkoi varsinaisesti seuraavana vuonna, jolloin nimeksi tuli Martta-Yhdistys.[4] Hagman toimi järjestön ensimmäisenä puheenjohtajana reilun vuoden ajan.[7] Tavoitteena oli rakentaa isänmaallinen kansanvalistusjärjestö, jossa naisille oli annettu sivistäjän rooli. Järjestö syntyi myös reaktiona helmikuun manifestiin ja venäläistämisuhkaan.[8]

Vuonna 1905 Hagman perusti ystävänsä Maikki Fribergin kanssa Naisten Ääni -nimisen lehden nuorsuomalaisia naisia varten. Hagm,an jatkoi lehden toimituskunnassa kuolemaansa asti.[9] Naisten äänioikeutta aktiivisesti ajanut Hagman valittiin 1907 yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuduttua yhtenä ensimmäisistä naisista eduskuntaan listoilta.[2] Pian ensimmäisten eduskuntavaalien jälkeen hänen aloitteestaan perustettiin Suomalainen Naisliitto, joka oli tarkoitettu nuorsuomalaisia naisia kokoavaksi valistusjärjestöksi.[10] Naisten Ääni siirtyi uuden järjestön äänenkannattajaksi.[9] Hagman toimi Naisliiton puheenjohtajana 1908–1914 ja 1920–1927.[3] Hän toimi Nuorsuomalaisen Puolueen kansanedustajana kaksi lyhyttä kautta, ensin vuosina 1907–1908 ja uudelleen 1917. Vuonna 1907 hän toimi anomusvaliokunnan ja 1917 sivistysvaliokunnan puheenjohtajana.[1] Hänen ensimmäinen lakialoitteensa koski aviovaimon oikeutta hallita omaisuuttaan.[4] Hagman ei ollut kuitenkaan innokas puoluepoliitikko ja kannatti naisten yhteistyötä yli puoluerajojen. Pettyneenä naiskansanedustajien vähäiseen määrään hän ehdotti 1923 naisille omia erillisiä ehdokaslistoja, mikä ei tosin saanut kannatusta.[3]

Hagman oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä raittiusyhdistystä ja kuului Raittiuden Ystävien johtokuntaan.[3] Hänen omistamansa Uusi yhteiskoulu aloitti 1900-luvun alussa raittiusopetuksen ensimmäisenä oppikouluna Suomessa.[6] Hän toimi myös Suomen Rauhanliitossa, joka nimesi hänet kunniajäsenekseen.[3] Hänet kutsuttiin jopa Helsingin työväenyhdistyksen naisosaston perustavan kokouksen puheenjohtajaksi 1898.[4] Hagman oli ahkera kirjoittaja ja julkaisi useita elämäkertoja.[3] Hagman sai elämäntyöstään professorin arvonimen ensimmäisenä suomalaisena naisena vuonna 1928.[4]

Hagman pysyi ikänsä naimattomana, mutta veljensä vaimon kuoltua vuonna hän otti kaksi näiden lapsista kasvattilapsikseen, ja myöhemmin vielä kolmannenkin sekä yhden sukuun kuulumattoman kasvattilapsen.[3][2] Hagman kuoli vuonna 1946 ja hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[7]

Yleisradion vuonna 2004 järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Lucina Hagman äänestettiin 29. suurimmaksi suomalaiseksi.[8] Hagmanin synnyinkoti Kälviällä on nykyisin Marttajärjestön ylläpitämä museo.[7] Helsingin Pihlajamäessä Uuden Yhteiskoulun talolle johtava tienpätkä on nimetty Lucina Hagmanin tieksi.

Julkaisuja

  • Ensimmäinen koulu (1882)
  • Fredrika Bremer (1886) (elämäkerta)
  • Yhteiskavastuksesta (1887)
  • Naisten kasvatuksesta (1888)
  • Naisten äänestysoikeudesta (1889)
  • Naisten esteettömyystodistus eli dispanssikysymys (1896)
  • Kokemukseni yhteiskasvatuksesta (1897)
  • Kasvatus rakkauteen (1900)
  • Koulukysymys sosiaaliselta kannalta (1906)
  • Naisten ohjelma tulevissa vaaleissa (1906)
  • Minna Canthin elämäkerta, osat I ja II (1906, 1911)
  • Yhteiskuntalaitoksen suhtautuminen naisten oikeuksiin (1911)
  • Siveellisen kasvatuksen laiminlyöminen kouluissa (1917)
  • Tuleeko Suomen pystyttää asevelvollisuuteen perustuva sotavoima? (1917)
  • Olisiko ajateltavissa (1923)
  • Miten olisi koulusuunnitelmaa uudistettava? (1925)
  • Lucina Hagman kertoo lapsuudestaan Kälviällä 1853–1865 (1936)

Fredika Bremerin elämäkerta oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt naisen kirjoittama elämäkerta, ja se sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ensimmäisen palkinnon.

Lähteet

  1. a b c d e f g h i Lucina Hagman Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b c Anne Ollila: Naimaton perheellinen nainen: Lucina Hagmanin perhe, osa teosta Monta tietä menneisyyteen (toim. Leena Rossi ja Hanne Koivisto). Tampereen yliopiston kirjasto 2006. Viitattu 27.9.2012.
  3. a b c d e f g h i j k l Anne Ollila: Hagman, Lucina (1853 - 1946) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b c d e f g h Kaija Kauppinen: Lucina Hagman: marttajärjestön perustaja Marttaliitto ry 1989. Viitattu 27.9.2012.
  5. Helsingin Suomalainen yhteiskoulu 1886- Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 27.9.2012.
  6. a b c Helsingin Uusi yhteiskoulu Yksityisten oppikoulujen verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2012.
  7. a b c Lucina Hagman Marttaperinne.fi Viitattu 27.9.2012.
  8. a b Marttojen historiaa Mentula-Saikkolan martat. Viitattu 27.9.2012.
  9. a b Lucina Hagman Internetix-materiaali, 1998. Viitattu 27.9.2012.
  10. Historia Suomalainen Naisliitto. Viitattu 27.9.2012.