Ero sivun ”Lucina Hagman” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lisää. Lähteetön sitaatti pois, voi lisätä mieluummin wikisitaatteihin.
vielä lisää
Rivi 19: Rivi 19:
}}
}}


'''Lucina Hagman''' ([[5. kesäkuuta]] [[1853]] [[Kälviä]] – [[6. syyskuuta]] [[1946]] [[Helsinki]]) oli suomalainen koulunjohtaja, [[naisasialiike|naisasialiikkeen]] pioneeri, [[Marttaliitto|Martta-järjestön]] perustaja ja [[nuorsuomalainen puolue|nuorsuomalainen]] poliitikko. Hän oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista.
'''Lucina Hagman''' ([[5. kesäkuuta]] [[1853]] [[Kälviä]] – [[6. syyskuuta]] [[1946]] [[Helsinki]]) oli suomalainen koulunjohtaja, [[naisasialiike|naisasialiikkeen]] pioneeri, [[Marttaliitto|Martta-järjestön]] perustaja ja [[nuorsuomalainen puolue|nuorsuomalainen]] poliitikko. Hän oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista. Koulumaailmassa hän oli merkittävä tyttöjen ja poikien yhteiskasvatuksen puolustaja.


==Elämä==
==Elämä==
Lucina Hagmanin vanhemmat olivat [[nimismies]] Nils Johan Erik Hagman ja Sofia Margareta Hagman (o.s. Nordman).<ref name="em" /> Hän oli nuorin perheen kuudesta lapsesta.<ref name="perhe">Anne Ollila: [http://www12.uta.fi/kirjasto/nelli/verkkoaineistot/yht/lucinahagman.pdf Naimaton perheellinen nainen: Lucina Hagmanin perhe], osa teosta ''Monta tietä menneisyyteen'' (toim. Leena Rossi ja Hanne Koivisto). Tampereen yliopiston kirjasto 2006. Viitattu 27.9.2012.</ref> Vanhempia sisaruksia olivat muun muassa [[Sofia Hagman]] ja [[Tyko Hagman]]. Koti oli ruotsinkielinen, mutta Lucina Hagman oppi jo lapsena suomea. Perhe muutti 1865 Kälviältä [[Vaasa]]an, jossa Hagman suoritti nelivuotisen tyttökoulun. Hän toimi pari vuotta pienten lasten opettajana ja kouluttautui [[kansakoulu]]nopettajaksi [[Jyväskylä]]n seminaarissa, josta valmistui vuonna 1875. Hagman pääsi heti valmistuttuaan [[Hämeenlinna]]n valmistavan koulun johtajaksi, missä tehtävässä toimi vuoteen 1886.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=2705|nimi=Hagman, Lucina (1853 - 1946)|tekijä=Anne Ollila|ajankohta=1.3.1998}}</ref> Hän toimi samanaikaisesti myös kaupungin ruotsalaisen tyttökoulun matematiikan opettajana 1877–1881.<ref name="em" /> Hän oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä jo opiskeluaikanaan ja alkoi osallistua julkiseen keskusteluun 1880-luvun aikana. Hagman kannatti tyttöjen ja poikien yhteiskasvatusta ja [[yhteiskoulu]]ja, koska hänen mukaansa erilliset [[tyttökoulu|tyttö-]] ja [[poikakoulu]]t tukivat yksipuolisia [[sukupuolirooli|sukupuolirooleja]] ja jättivät yleensä tytöille mahdollisuuden vain heikompitasoiseen koulutukseen. Hän teki matkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Sveitsiin tutustuakseen niiden koululaitokseen. Hän oli 1886 mukana perustamassa [[Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu|Helsingin suomalaista yhteiskoulua]] (SYK) ja osin hänen vaikutuksestaan koulun perustajat päätyivät lopulta yhteiskouluun alun perin suunnitellun tyttökoulun sijasta.<ref name="KB" /> SYK on nykyisin Suomen vanhin suomenkielinen yhteiskoulu. Hagman valittiin myös oppilaitoksen ensimmäiseksi rehtoriksi, jona hän toimi vuoteen 1890.<ref>[http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/suomyhteiskoulu.htm Helsingin Suomalainen yhteiskoulu 1886-] Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 27.9.2012.</ref> SYK:n johtajana hän jatkoi siihen asti, kunnes 1899 perusti oman koulun, [[Helsingin uusi yhteiskoulu|Helsingin Uuden yhteiskoulun]].<ref name="KB" /> Sen rehtorina hän oli aina vuoteen 1935 ja omistajana vielä kolme vuotta sen jälkeenkin. Omassa koulussaan hän pyrki edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja oppilaiden luonteen huomioimista opetuksessa.<ref name="koulu">[http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/uusiyhteiskoulu.htm Helsingin Uusi yhteiskoulu] Yksityisten oppikoulujen verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2012.</ref>
Lucina Hagmanin vanhemmat olivat [[nimismies]] Nils Johan Erik Hagman ja Sofia Margareta Hagman (o.s. Nordman).<ref name="em" /> Hän oli nuorin perheen kuudesta lapsesta.<ref name="perhe">Anne Ollila: [http://www12.uta.fi/kirjasto/nelli/verkkoaineistot/yht/lucinahagman.pdf Naimaton perheellinen nainen: Lucina Hagmanin perhe], osa teosta ''Monta tietä menneisyyteen'' (toim. Leena Rossi ja Hanne Koivisto). Tampereen yliopiston kirjasto 2006. Viitattu 27.9.2012.</ref> Vanhempia sisaruksia olivat muun muassa [[Sofia Hagman]] ja [[Tyko Hagman]].<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=2705|nimi=Hagman, Lucina (1853 - 1946)|tekijä=Anne Ollila|ajankohta=1.3.1998}}</ref> Koti oli ruotsinkielinen, mutta suomenkielisessä ympäristössä Lucina Hagman oppi jo lapsena suomea. Perhe muutti 1865 Kälviältä [[Vaasa]]an, jossa Hagman suoritti nelivuotisen ruotsinkielisen tyttökoulun.<ref name="KB" /><ref name="martat">Kaija Kauppinen: [http://www.marttaperinne.fi/site/assets/files/1240/lucina_hagman_by_kaija_kauppinen_1989.pdf Lucina Hagman: marttajärjestön perustaja] Marttaliitto ry 1989. Viitattu 27.9.2012.</ref> Hän toimi pari vuotta pienten lasten opettajana ja kouluttautui [[kansakoulu]]nopettajaksi [[Jyväskylä]]n seminaarissa, josta valmistui vuonna 1875. Hagman pääsi heti valmistuttuaan [[Hämeenlinna]]n valmistavan koulun johtajaksi, missä tehtävässä toimi vuoteen 1886.<ref name="KB" /> Hän toimi samanaikaisesti myös kaupungin ruotsalaisen tyttökoulun matematiikan opettajana 1877–1881.<ref name="em" />


Hagman oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä jo opiskeluaikanaan ja alkoi osallistua julkiseen keskusteluun 1880-luvun aikana. Hän kannatti tyttöjen ja poikien yhteiskasvatusta ja [[yhteiskoulu]]ja, koska hänen mukaansa erilliset [[tyttökoulu|tyttö-]] ja [[poikakoulu]]t tukivat yksipuolisia [[sukupuolirooli|sukupuolirooleja]] ja jättivät yleensä tytöille mahdollisuuden vain heikompitasoiseen koulutukseen. Hän teki matkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Sveitsiin tutustuakseen niiden koululaitokseen. Hagman oli 1886 mukana perustamassa [[Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu|Helsingin suomalaista yhteiskoulua]] (SYK) ja osin hänen vaikutuksestaan koulun perustajat päätyivät lopulta yhteiskouluun alun perin suunnitellun tyttökoulun sijasta.<ref name="KB" /> SYK on nykyisin Suomen vanhin suomenkielinen yhteiskoulu. Hagman valittiin myös oppilaitoksen ensimmäiseksi rehtoriksi, jona hän toimi vuoteen 1890.<ref>[http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/suomyhteiskoulu.htm Helsingin Suomalainen yhteiskoulu 1886-] Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 27.9.2012.</ref> Vuosina 1887–1894 hänellä oli myös oma valmistava koulu Helsingissä, jonka hän kuitenkin myi [[Alli Nissinen|Alli Nissiselle]].<ref name="martat" /> SYK:n johtajana hän jatkoi siihen asti, kunnes 1899 perusti oman koulun, [[Helsingin uusi yhteiskoulu|Helsingin Uuden yhteiskoulun]].<ref name="KB" /> Sen rehtorina hän oli aina vuoteen 1935 ja omistajana sekä johtokunnan puheenjohtajana vielä kolme vuotta sen jälkeenkin. Vuoteen 1919 saakka hän oli myös opettajana omassa koulussaan.<ref name="koulu">[http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/uusiyhteiskoulu.htm Helsingin Uusi yhteiskoulu] Yksityisten oppikoulujen verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2012.</ref> Uudessa yhteiskoulussa Hagman pyrki edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja oppilaiden luonteen huomioimista opetuksessa.<ref name="koulu" />
⚫
Hagman kannatti naisille samoja kansalaisoikeuksia kuin miehillä jo oli. Hän kuului niihin naisasialiikkeen vaikuttajiin, jotka erosivat 1892 [[Suomen Naisyhdistys|Suomen Naisyhdistyksestä]] ja perustivat [[Unioni Naisasialiitto Suomessa|Naisasialiitto Unionin]]. Hänestä tuli sen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja vuosiksi 1892–1908 ja 1913–1920. Vuonna 1908 hänet nimettiin kunniapuheenjohtajaksi. Hän oli mukana perustamassa myös [[Suomalainen Naisliitto|Suomalaista Naisliittoa]] ja toimi sen puheenjohtajana 1908–1914 ja 1920–1927.<ref name="KB" /> Hagman perusti Martta-järjestön vuonna 1899 nimellä ''Sivistystä kodeille''; nimi tosin muutettiin seuraavana vuonna [[Marttaliitto|Marttaliito]]ksi. Tavoitteena oli rakentaa isänmaallinen kansanvalistusjärjestö, jossa naisille oli annettu sivistäjän rooli.

⚫
Hagman kannatti naisille samoja kansalaisoikeuksia kuin miehillä jo oli. Hän kuului niihin naisasialiikkeen vaikuttajiin, jotka erosivat 1892 [[Suomen Naisyhdistys|Suomen Naisyhdistyksestä]] ja perustivat [[Unioni Naisasialiitto Suomessa|Naisasialiitto Unionin]]. Hänestä tuli sen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja vuosiksi 1892–1908 ja 1913–1920. Vuonna 1908 hänet nimettiin kunniapuheenjohtajaksi.<ref name="KB" /> Hän perusti 1905 ystävänsä [[Maikki Friberg]]in kanssa ''[[Naisten Ääni]]'' -nimisen lehden nuorsuomalaisia naisia varten ja kaksi vuotta myöhemmin he olivat perustamassa [[Suomalainen Naisliitto|Suomalaista Naisliittoa]], jonka äänenkannattajaksi lehti siirtyi.<ref>[http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/naisjarjestojenhistoriaa/lucina_hagman Lucina Hagman] Internetix-materiaali, 1998. Viitattu 27.9.2012.</ref> Hagman toimi Naisliiton puheenjohtajana 1908–1914 ja 1920–1927.<ref name="KB" /> Hagman perusti Martta-järjestön vuonna 1899 nimellä ''Sivistystä kodeille''; nimi tosin muutettiin seuraavana vuonna [[Marttaliitto|Marttaliito]]ksi. Tavoitteena oli rakentaa isänmaallinen kansanvalistusjärjestö, jossa naisille oli annettu sivistäjän rooli.<ref name="martat" />


[[Naisten äänioikeus|Naisten äänioikeutta]] aktiivisesti ajanut Hagman valittiin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuduttua yhtenä ensimmäisistä naisista eduskuntaan listoilta.<ref name="perhe" /> Hän toimi Nuorsuomalaisen Puolueen kansanedustajana kaksi lyhyttä kautta, ensin vuosina 1907–1908 ja uudelleen 1917. Vuonna 1907 hän toimi anomusvaliokunnan ja 1917 sivistysvaliokunnan puheenjohtajana.<ref name="em" /> Hagman ei ollut kuitenkaan innokas puoluepoliitikko ja 1923 hän ehdotti naisille omia erillisiä ehdokaslistoja, mikä ei tosin saanut kannatusta.<ref name="KB" />
[[Naisten äänioikeus|Naisten äänioikeutta]] aktiivisesti ajanut Hagman valittiin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuduttua yhtenä ensimmäisistä naisista eduskuntaan listoilta.<ref name="perhe" /> Hän toimi Nuorsuomalaisen Puolueen kansanedustajana kaksi lyhyttä kautta, ensin vuosina 1907–1908 ja uudelleen 1917. Vuonna 1907 hän toimi anomusvaliokunnan ja 1917 sivistysvaliokunnan puheenjohtajana.<ref name="em" /> Hagman ei ollut kuitenkaan innokas puoluepoliitikko ja 1923 hän ehdotti naisille omia erillisiä ehdokaslistoja, mikä ei tosin saanut kannatusta.<ref name="KB" />

Versio 27. syyskuuta 2012 kello 19.05

Lucina Hagman
Kansanedustaja
22. toukokuuta 1907 – 31. heinäkuuta 1908
4. huhtikuuta 1917 – 31. lokakuuta 1917[1]
Ryhmä/puolue Nuorsuomalaisen puolueen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri (1907–1908)
Turun läänin pohjoinen vaalipiiri (1917)
Henkilötiedot
Syntynyt5. kesäkuuta 1853[1]
Suomi Kälviä, Suomi[1]
Kuollut6. syyskuuta 1946 (93 vuotta)[1]
Suomi Helsinki, Suomi[1]
Arvonimiprofessori (1928)
Puoliso naimaton
Tiedot
Puolue Nuorsuomalainen Puolue[1]

Lucina Hagman (5. kesäkuuta 1853 Kälviä – 6. syyskuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen koulunjohtaja, naisasialiikkeen pioneeri, Martta-järjestön perustaja ja nuorsuomalainen poliitikko. Hän oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista. Koulumaailmassa hän oli merkittävä tyttöjen ja poikien yhteiskasvatuksen puolustaja.

Elämä

Lucina Hagmanin vanhemmat olivat nimismies Nils Johan Erik Hagman ja Sofia Margareta Hagman (o.s. Nordman).[1] Hän oli nuorin perheen kuudesta lapsesta.[2] Vanhempia sisaruksia olivat muun muassa Sofia Hagman ja Tyko Hagman.[3] Koti oli ruotsinkielinen, mutta suomenkielisessä ympäristössä Lucina Hagman oppi jo lapsena suomea. Perhe muutti 1865 Kälviältä Vaasaan, jossa Hagman suoritti nelivuotisen ruotsinkielisen tyttökoulun.[3][4] Hän toimi pari vuotta pienten lasten opettajana ja kouluttautui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarissa, josta valmistui vuonna 1875. Hagman pääsi heti valmistuttuaan Hämeenlinnan valmistavan koulun johtajaksi, missä tehtävässä toimi vuoteen 1886.[3] Hän toimi samanaikaisesti myös kaupungin ruotsalaisen tyttökoulun matematiikan opettajana 1877–1881.[1]

Hagman oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä jo opiskeluaikanaan ja alkoi osallistua julkiseen keskusteluun 1880-luvun aikana. Hän kannatti tyttöjen ja poikien yhteiskasvatusta ja yhteiskouluja, koska hänen mukaansa erilliset tyttö- ja poikakoulut tukivat yksipuolisia sukupuolirooleja ja jättivät yleensä tytöille mahdollisuuden vain heikompitasoiseen koulutukseen. Hän teki matkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Sveitsiin tutustuakseen niiden koululaitokseen. Hagman oli 1886 mukana perustamassa Helsingin suomalaista yhteiskoulua (SYK) ja osin hänen vaikutuksestaan koulun perustajat päätyivät lopulta yhteiskouluun alun perin suunnitellun tyttökoulun sijasta.[3] SYK on nykyisin Suomen vanhin suomenkielinen yhteiskoulu. Hagman valittiin myös oppilaitoksen ensimmäiseksi rehtoriksi, jona hän toimi vuoteen 1890.[5] Vuosina 1887–1894 hänellä oli myös oma valmistava koulu Helsingissä, jonka hän kuitenkin myi Alli Nissiselle.[4] SYK:n johtajana hän jatkoi siihen asti, kunnes 1899 perusti oman koulun, Helsingin Uuden yhteiskoulun.[3] Sen rehtorina hän oli aina vuoteen 1935 ja omistajana sekä johtokunnan puheenjohtajana vielä kolme vuotta sen jälkeenkin. Vuoteen 1919 saakka hän oli myös opettajana omassa koulussaan.[6] Uudessa yhteiskoulussa Hagman pyrki edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja oppilaiden luonteen huomioimista opetuksessa.[6]

Hagman kannatti naisille samoja kansalaisoikeuksia kuin miehillä jo oli. Hän kuului niihin naisasialiikkeen vaikuttajiin, jotka erosivat 1892 Suomen Naisyhdistyksestä ja perustivat Naisasialiitto Unionin. Hänestä tuli sen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja vuosiksi 1892–1908 ja 1913–1920. Vuonna 1908 hänet nimettiin kunniapuheenjohtajaksi.[3] Hän perusti 1905 ystävänsä Maikki Fribergin kanssa Naisten Ääni -nimisen lehden nuorsuomalaisia naisia varten ja kaksi vuotta myöhemmin he olivat perustamassa Suomalaista Naisliittoa, jonka äänenkannattajaksi lehti siirtyi.[7] Hagman toimi Naisliiton puheenjohtajana 1908–1914 ja 1920–1927.[3] Hagman perusti Martta-järjestön vuonna 1899 nimellä Sivistystä kodeille; nimi tosin muutettiin seuraavana vuonna Marttaliitoksi. Tavoitteena oli rakentaa isänmaallinen kansanvalistusjärjestö, jossa naisille oli annettu sivistäjän rooli.[4]

Naisten äänioikeutta aktiivisesti ajanut Hagman valittiin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuduttua yhtenä ensimmäisistä naisista eduskuntaan listoilta.[2] Hän toimi Nuorsuomalaisen Puolueen kansanedustajana kaksi lyhyttä kautta, ensin vuosina 1907–1908 ja uudelleen 1917. Vuonna 1907 hän toimi anomusvaliokunnan ja 1917 sivistysvaliokunnan puheenjohtajana.[1] Hagman ei ollut kuitenkaan innokas puoluepoliitikko ja 1923 hän ehdotti naisille omia erillisiä ehdokaslistoja, mikä ei tosin saanut kannatusta.[3]

Hagman oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä raittiusyhdistystä ja kuului Raittiuden Ystävien johtokuntaan.[3] Hänen omistamansa Uusi yhteiskoulu aloitti 1900-luvun alussa raittiusopetuksen ensimmäisenä oppikouluna Suomessa.[6] Hän toimi myös Suomen Rauhahnliitossa, joka nimesi hänet kunniajäsenekseen. Hagman oli ahkera kirjoittaja ja julkaisi useita elämäkertoja.[3] Hän sai professorin arvonimen vuonna 1928.[1]

Hagman pysyi ikänsä naimattomana, mutta veljensä vaimon kuoltua vuonna hän otti kaksi näiden lapsista kasvattilapsikseen, ja myöhemmin vielä kolmannenkin sekä yhden sukuun kuulumattoman kasvattilapsen.[3][2]

Helsingin Pihlajamäessä on Lucina Hagmanin mukaan nimetty tie.

Julkaisuja

  • Ensimmäinen koulu (1882)
  • Fredrika Bremer (1886) (elämäkerta)
  • Yhteiskavastuksesta (1887)
  • Naisten kasvatuksesta (1888)
  • Naisten äänestysoikeudesta (1889)
  • Naisten esteettömyystodistus eli dispanssikysymys (1896)
  • Kokemukseni yhteiskasvatuksesta (1897)
  • Kasvatus rakkauteen (1900)
  • Koulukysymys sosiaaliselta kannalta (1906)
  • Minna Canthin elämäkerta, osat I ja II (1906, 1911)
  • Yhteiskuntalaitoksen suhtautuminen naisten oikeuksiin (1911)
  • Siveellisen kasvatuksen laiminlyöminen kouluissa (1917)
  • Olisiko ajateltavissa (1923)
  • Lucina Hagman kertoo lapsuudestaan Kälviällä 1853–1865 (1936)

Fredika Bremerin elämäkerta oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt naisen kirjoittama elämäkerta, ja se sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ensimmäisen palkinnon.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j Lucina Hagman Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ a b c Anne Ollila: Naimaton perheellinen nainen: Lucina Hagmanin perhe, osa teosta Monta tietä menneisyyteen (toim. Leena Rossi ja Hanne Koivisto). Tampereen yliopiston kirjasto 2006. Viitattu 27.9.2012.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Anne Ollila: Hagman, Lucina (1853 - 1946) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. ↑ a b c Kaija Kauppinen: Lucina Hagman: marttajärjestön perustaja Marttaliitto ry 1989. Viitattu 27.9.2012.
  5. ↑ Helsingin Suomalainen yhteiskoulu 1886- Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 27.9.2012.
  6. ↑ a b c Helsingin Uusi yhteiskoulu Yksityisten oppikoulujen verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2012.
  7. ↑ Lucina Hagman Internetix-materiaali, 1998. Viitattu 27.9.2012.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lucina_Hagman&oldid=12160865”