Leo Tolstoi

Leo Tolstoi
Sergei Prokudin-Gorskin vuonna 1908 ottama värivalokuva Leo Tolstoista.
Henkilötiedot
Syntynyt	9. syyskuuta 1828 Jasnaja Poljana
Kuollut	20. marraskuuta 1910 (82 vuotta) Astapovo
Kansalaisuus	venäläinen
Kirjailija
Salanimi	Л. Н.
Äidinkieli	venäjä
Tuotannon kieli	venäjä
Tyylilajit	realismi
Esikoisteos	Lapsuus, poikaikä, nuoruus (1852–1857)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
tolstoy.ru
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Leo Tolstoi (ven. Лев Николаевич Толстой, Lev Nikolajevitš Tolstoi  kuuntele ääntämys ^(ohje); 9. syyskuuta (J: 28. elokuuta) 1828 Jasnaja Poljana – 20. marraskuuta (J: 7. marraskuuta) 1910 Astapovo) on yksi tunnetuimmista venäläisistä kirjailijoista. Leo Tolstoin tunnetuimpia teoksia ovat Sota ja rauha (1865–1869) sekä Anna Karenina (1875–1877). Tyyliltään hän edustaa realismia. Tolstoi oli myös merkittävä yhteiskunnallinen ja uskonnollinen ajattelija.

Elämä

Leo Tolstoi kuului maata omistavaan kreivilliseen Tolstoin sukuun ja syntyi Jasnaja Poljanassa, suurella sukutilalla, joka sijaitsi Tulan kuvernementissa Venäjällä 200 kilometriä Moskovasta etelään. Hänen isänsä oli kreivi Nikolai Tolstoi ja äitinsä ruhtinatar Maria Volkonskaja. Leo oli neljäs perheen viidestä lapsesta. Hänen vanhempansa kuolivat Leon ollessa vielä nuori ja sukulaiset kasvattivat hänet. Tolstoi aikoi aluksi diplomaatiksi ja kirjoittautui Kazanin yliopistoon opiskelemaan itämaisia kieliä. Tolstoi, joka osasi ranskaa yhtä sujuvasti kuin äidinkieltään venäjää, oli oppinut kreikan kielen kolmessa kuukaudessa ja perehtynyt vaivatta saksan, italian ja englannin kieleen, piti yliopiston kieltenopetusta kaavamaisena ja hitaana. Hän vaihtoi kielet lakitieteeseen, mutta sekin kyllästytti häntä. Lait eivät vastanneet moraalin vaatimuksia ja opiskelu oli ikävää, hän ei koskaan saanut opiskelujaan päätökseen. Keskeytettyään opiskelunsa hän vietti jonkin aikaa kevytmielistä seuraelämää Moskovassa ja Pietarissa. Jouduttuaan pulaan suurien pelivelkojensa vuoksi Leo päätti seurata vanhempaa veljeään Kaukasiaan vuonna 1851 ja värväytyi Venäjän armeijaan.. Rykmentti oli komennettu taistelemaan tataarisissejä vastaan Kaukasian rajalle. Tolstoi osallistui vuoristolaisheimoja vastaan käytyihin taisteluihin, mutta hänellä oli myös runsaasti aikaa kirjoittamiseen. Vuoristomaisemien kauneus, lumihuippuiset vuoret viehättivät häntä suunnattomasti‚ syntyivät kertomukset Kasakat ja Hadži Murat. Krimin sodassa hän osallistui Sevastopolin puolustukseen linnoituksen kukistumiseen (elokuussa 1855) asti.Tolstoin kirjoitukset Sevastopolin piirityksestä kertoivat venäläisten joukkojen urheudesta ja sodanjohdon kyynisestä typeryydestä.

Kreivi Tolstoi, poika, koira ja puoliso. Valokuva vuosilta 1870–90.

Vuonna 1856 Tolstoi palasi sodasta 27-vuotiaana, jo tunnustusta saaneena kirjailijana, lähes neljä ja puoli vuotta kestäneestä leirielämästä takaisin elegantin maailman salonkeihin. Hän liikkui kirjallisissa piireissä ja teki kaksi matkaa Länsi-Eurooppaan, missä hänen kielteiset tuntemuksensa länsimaista kulttuuria kohtaan vahvistuivat. Vuonna 1861 Tolstoi palasi maatilalleen ja alkoi varsinaisen kirjallisen uransa. Hän halusi auttaa maatilan köyhää oppimatonta väestöä, perusti koulun näiden lapsille ja ryhtyi toimiin vapauttaakseen maaorjansa, mutta talonpojat suhtautuivat näihin tekoihin hyvin epäluuloisesti. Vuonna 1862 hän nai hovilääkärinsä Behrsin 18-vuotiaan tyttären Sofja (Sonja) Andrejevna Behrsin ollessaan itse jo 34-vuotias. Pariskunnalle syntyi kolmetoista lasta, kuuluisimmat heistä ovat ehkä Aleksandra Lvovna Tolstaja ja Lev Lvovitš Tolstoi. Bersin vieraanvarainen ja vilkas koti on myös Sota ja rauha romaanin Rostovien kodin esikuva.

Sofja Andrejevna toimi myös miehensä sihteerinä ja kirjoitti öisin puhtaaksi Tolstoin päivisin kirjoittamat sivut. Suuresta lapsikatraasta huolimatta Tolstoin avioliitto oli hyvin ristiriitainen. Avioliittonsa aattona itsesyytösten vaivaama Tolstoi, jonka koko siihenastinen elämä oli ollut täynnä naisia, antoi morsiamensa lukea omat päiväkirjansa, joissa hän kuvasi sukupuolisuhteitaan maatilansa talonpoikaisnaisten kanssa. Nuori neito pysyi järkytyksestään huolimatta myöntävässä vastauksessaan ja niin alkoi 48 vuotta kestänyt avioliitto. Sofia oli käytännöllinen, Leo uneksija. Sofia rakasti kaupunkielämää ja inhosi hiljaista maaseutua päinvastoin kuin Leo, joka viihtyi maaseudun rauhassa. Kreivittären oli huolehdittava siitä, että pojat saivat kunnollisen koulutuksen ja tyttäret esiteltiin seurapiireissä.. Anna Dostojevskajan, Fjodor Dostojevskin vaimon, avulla kreivitär aloitti oman kustannustoimensa ja kustansi itse miehensä viimeiset teokset viimeisiltä kahdelta vuosikymmeneltä.

Tolstoi kallistui 1870-luvun lopussa yhä enemmän uskonnolliseen mystiikkaan. Tämä muutos tapahtui hänessä keski-iän kriisin ja sitä seuranneen vakavan masennuskauden jälkeen. Hän ei ollut tyytyväinen ortodoksisen kirkon oppiin. Myöhemmässä vaiheessa kreivitär Tolstoi vastusti miehensä uskonnollista mystiikkaa ja anarkismia – muun muassa sitä, että tämä halusi luopua maatilastaan ja kieltäytyi vastaanottamasta tekijänpalkkioita teoksistaan. Yksinkertaisuuteen pyrkivä Tolstoi jakoi omaisuutensa perheenjäsenten kesken ja muutti suuren osan tuottavista tekijänoikeuksistaan yleiseksi omaisuudeksi. Tolstoi ryhtyi suutariksi ja ryhtyi valmistamaan kenkiä ansaitakseen oman elatuksensa..

Tilanne kärjistyi lopulta niin, että vähän ennen kuolemaansa Tolstoi päätti paeta salaa kodistaan ja elää viimeiset vuotensa yksinäisyydessä. Lääkärinsä ainoana seuranaan Tolstoi poistui kodistaan kylmänä talviyönä. Rakkain tytär Alexandra lähti pian isänsä perään. Hidas jääkylmä juna ei ehtinyt pitkällekään, kun Tolstoi sairastui. Hänet siirrettiin Astapovon asemalla asemapäällikön kotiin. Sofia kiiruhti sinne, mutta häntä ei laskettu sisään, koska pelättiin vaimon järkyttävän sairastunutta miestään. Vasta, kun Tolstoi menetti tajuntansa, Sofia päästettiin sisään.. Tolstoi menehtyi 82-vuotiaana ilmeisesti keuhkokuumeeseen.

Tolstoin uskonnolliset ja poliittiset aatteet

Ilja Repin, Leo Tolstoi, 1891.

Tolstoi katsotaan eräänlaisen uskonnollisen anarkismin edustajaksi. Hän sai innoitusta poliittisille näkemyksilleen tsaarinaikaisen Venäjän maaseutuyhteisöistä, joiden elämälle Venäjän valtio näyttäytyi usein vain haitallisena, sekä Jeesuksen toiminnasta. Tolstoin mukaan oli rikollista, että valtio hyväksyi köyhyyden. Hän kävi pitkän kirjeenvaihdon Mahatma Gandhin kanssa. Tolstoi kannatti myös voimakkaasti esperantoa.

Tolstoin kristillinen elämänkäsitys perustui Vuorisaarnaan ja sen oppien mukaisesti hän halusi tehdä ruumiillista työtä ja luopua kaikesta köyhien hyväksi. Hän vastusti kirkkoa, vallanpitäjiä ja yläluokan elämäntapaa luottaen ihmisystävyyteen. Hän oli myös kasvissyöjä. Paradoksaalisesti hänen oppinsa aiheutti suuria ristiriitoja hänen omassa perheessään. Tolstoin rauhanaate vaikutti syvästi rauhanliikkeeseen. Ajan mittaan Jasnaja Polnajasta tuli ”tolstoilaisuuden” ihailijoitten pyhiinvaelluskohde. Tolstoin mielestä oli syntiä paistatella maineen tuomassa kunniassa.

Totuuden etsinnässään Tolstoi hakeutui ortodoksiseen kirkkoon, mutta huomasi pian monien pappien tietämättömyyden. Hän käsitti, etteivät ulkoiset menot, tuoksuvat suitsutukset, loistavat kynttilät, vanhat ikonit ja välkehtivät mosaiikit tehneet ihmisestä kristittyä. ”Kannamme kaikki Jumalan valtakuntaa itsessämme”, hän julisti. Tolstoin kirkkoon kohdistama arvostelu johti siihen, että synodi 1901 julisti hänet harhaoppiseksi ja Tolstoi erotettiin kirkosta. Hän perusti ajatuksensa Jeesuksen vuorisaarnaan ja näin kaikki väkivalta myös sodankäynnin muodossa oli syntiä. Niin myös aseveljet kääntyivät Tolstoita vastaan. Tsaarin Venäjä oli Euroopan itsevaltaisimmin hallittu maa ja Tolstoi asetti asemansa lukuisia kertoja alttiiksi taistellessaan ihmisten, sananvapauden ja oikeamukaisuuden puolesta. Hänestä oli kuitenkin tullut niin kuuluisa henkilö ja kirjallinen johtohahmo, etteivät viranomaiset uskaltaneet käydä häneen käsiksi. Monet Tolstoin kirjoitukset kiellettiin, mutta hän välttyi ankarammilta rangaistuksilta.Hänen teoksensa levisivät käännöksinä muissa maissa ja Venäjällä niiden käännöksiä jäljennettiin ja levitettiin salaa.

Leo Tolstoi oli todennäköisesti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tunnetuin venäläinen ajattelija Suomessa. Tunnetuin tolstoilaisuuden kannattaja Suomessa oli Arvid Järnefelt.

Teokset

Tolstoi herätti suurta huomiota jo omaelämäkerrallisella esikoisteoksellaan, trilogialla Lapsuus, poikaikä, nuoruus (1852–1857) kertoo rikkaan maanomistajan pojasta ja tämän heräämisestä tietoisuuteen eroista itsensä ja talonpoikaistoveriensa välillä. Vaikka Tolstoi itse kutsui tätä teosta myöhemmin ylitunteelliseksi, sitä pidetään yhä totuudellisena ja elävänä aikuistumiskuvauksena.

Tolstoin suuret romaanit ovat maailmankirjallisuuden klassikkoja, mutta hän oli myös pienoisromaanin ja novellin taitaja. Varhaisvaiheen kuuluisia novelleja ovat muun muassa ”Avio-onni” (1859), ”Kolme kuolemaa” (1859) ja ”Vanha ruuna” (1886). Myöhemmät ”Isäntä ja renki” (1895), ”Isä Sergius” (1898) ja ”Kornei Vasiljev” (1906) todistavat ehtymättömästä taiteellisesta luomisvoimasta. Tolstoin lyhyitä kertomuksia on valikoimassa Valitut kertomukset (kolme osaa, 1963).

Tolstoin pienoisromaani Kasakat (1863) sekä hänen Sevastopoliin liittyvät sotilaskertomuksensa perustuivat hänen omiin kokemuksiinsa, jotka vaikuttivat hänen rauhanaatetta kannattavaan elämänkäsitykseensä. Tolstoi kuvasi sodan raakuuden sellaisena kuin se oli, ilman sankaruuden ihannointia.

Rauhanaate kuvastuu myös Tolstoin suurromaanista Sota ja rauha, jota pidetään yhtenä Venäjän ja koko maailmankirjallisuuden suurimmista romaaneista. Tolstoi kirjoitti tätä teostaan seitsemän vuotta. Sota ja rauha on valtava läpileikkaus koko Venäjän yhteiskunnasta, ja sen henkilökaarti sisältää 580 kuviteltua ja historiallista henkilöä. Romaanin taustalla on Napoleonin Venäjän retki ja Austerlitzin ja Borodinon taistelut, ja etualalla ovat venäläisten aatelisperheitten vaiheet Pietarin ja Moskovan salongeissa ja maatiloilla. Tolstoi piti Moskovaa aitovenäläisyyden tyyssijana kun taas Pietari oli länsimaisia muoteja jäljittelevä kaupunki. Romaanin keskeisin henkilö, Pierre Bezuhov on Tolstoin kirjallinen omakuva.

Tolstoi itse piti romaaneistaan parhaimpana Anna Kareninaa (1873–1877), jonka aihe on suppeampi mutta henkilöiden luonnekuvaus syvällisempi kuin Sodassa ja rauhassa. Anna Kareninan ja Vronskin tarina on yksi maailmankirjallisuuden kuuluisimpia rakkaustarinoita. Sen moraalinen sävy on suvaitsevainen osoittaessaan, kuinka laillisten aviollisten siteiden kuristusote voi tuhota itse elämän lahjoittaman todellisen rakkauden. Romaanin rinnakkaisessa juonessa esiintyy Levin, filosofinen maanomistaja, joka Tolstoin tavoin työskentelee pellolla yhdessä palkollistensa kanssa pyrkien muuttamaan näiden elämää, ja erään talonpojan johdattamana vapautuu elämän tarkoituksettomuudesta ja löytää tien omaperäiseen uskoon.

Teoksessa Tunnustus (1882) Tolstoi kuvaa niitä kokemuksiaan, jotka järkyttivät häntä ja saivat lopulta muotoilemaan uuden uskonnon. Kaunokirjallisuutta tärkeämmiksi Tolstoille tulivat nyt kirjoitukset, joissa hän esitti käsityksiään uskonnollisista, moraalisista, yhteiskunnallisista ja taiteeseen liittyvistä kysymyksistä, kuten teoksessa Mitä on taide? (1898).

Tolstoin uskonnollisen kauden tärkeimpiä kirjallisia teoksia ovat pienoisromaanit Ivan Iljitšin kuolema (1886) ja Kreutzersonaatti (1890) sekä romaani Ylösnousemus (1899), jonka tuloilla hän avusti erästä vainottua uskonyhteisöä. Ylösnousemus arvostelee ortodoksista kirkkoa ja oikeuslaitosta. Teos kuvaa nuoren aatelismiehen moraalisen rappion, katumuksen ja uudelleensyntymisen. Pienoisromaani Hadži Murat (kirjoitettu 1902–1904) sijoittuu Kaukasukselle.

Tolstoi kirjoitti myös lapsia varten lyhyitä opettavaisia kertomuksia. Näitä on suomennettu muun muassa kokoelmissa Tolstoin tarinoita (1979) ja Kuinka hanhi jaetaan (2008).

Näytelmäkirjallisuudesta Tolstoi kiinnostui vuoden 1880 jälkeen. Hänen huomattavimpiin näytelmiinsä kuuluu Pimeyden valta (1886), synnin valtaa käsittelevä naturalistinen talonpoikaisnäytelmä.

Jasnaja Poljana museona

Leo Tolstoi kotikartano Jasnaja Poljanassa on nykyään kotimuseo. Kaksikerroksisessa kotimuseossa, joka oli kartanon päärakennus on Tolstoin aikaisia huonekaluja ja kirjoja. Yläkerrassa on muun muassa ruokasalin kalustus. Kartanoa ympäröi venäläinen maalaiskylä, joka muistuttaa vanhasta ajasta, jolloin kartanoon liittyi alustalaisia.

Muuta

Tolstoin mukaan on nimetty Tolstoi-juna, joka liikennöi Helsingin ja Moskovan väliä.

Teoksia

Tolstoi tyttärentyttären kanssa Jasnaja Poljanassa.

Romaanit ja pienoisromaanit

• Lapsuus, poikaikä, nuoruus (Detstvo, Otrotšestvo, Junost, 1852, 1854, 1857)
• Sevastopolin kertomuksia (Sevastopolskiie rasskazy, kolme novellia, 1855)
• Kasakat (Kazaki, pienoisromaani, 1863)
• Sota ja rauha (Vojna i mir, 1865–1869)
• Ivan Iljitšin kuolema (Smert Ivana Iljitša, 1886, pienoisromaani, 1886)
• Anna Karenina (Anna Karenina, 1875–1877)
• Kreutzersonaatti (Kreitserova sonata, pienoisromaani, 1891)
• Ylösnousemus (Voskresenie, 1899)
• Hadži Murat (Hadži-Murat, pienoisromaani, 1912, kirjoitettu 1902–1904)

Näytelmiä

• Pimeyden valta (Vlast tmy, 1886)
• Elävä ruumis (Živoi trup, 1911, kirjoitettu 1900)

Aatteellisia teoksia

• Tunnustus (Ispoved, 1882)
• Mikä on uskoni (V tšom moja vera?, 1884)
• Mitä on taide? (Tšto takoje iskusstvo, 1897)

Kokoelmia

• Valitut kertomukset 1–3
  • Hyökkäys (1853), Metsänhakkuu (1855), Pyry (1856), Kaksi husaaria (1856), Sevastopol (1856), Kolme kuolemaa (1859), Avio-onni (1859), Vankina Kaukasiassa (1872), Vanha ruuna (1886), Saatana (1911, kirjoitettu 1889–90), Kreutzer-sonaatti (1891), Isäntä ja renki (1895), Isä Sergius (1911, kirjoitettu 1898), Tanssiaisten jälkeen (1903), Väärennetty korkolippu (1911, kirjoitettu 1904), Aljosa Gorsok (1905), Jumalaista ja inhimillistä, Minkä vuoksi (1903), Kornei Vasiljev (1906), Mitä näin unessa.
• Kuinka hanhi jaetaan: Satua ja totta (2008)

Kirjallisuutta

• Tolstoi, Tatjana: Isäni Leo Tolstoi. (Avec Léon Tolstoi.) Suomentanut Kai Kauhanen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. ISBN 951-26-1550-9.
• Troyat, Henri: Tolstoi. (Tolstoy, 1967.) Suomentanut Risto Lehmusoksa. Suomennettu saksankielisestä lyhennetystä laitoksesta. 2. painos (1. painos 1968). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20234-7.

Lähteet

• Nokkala, Armo: Tolstoilaisuus Suomessa: Aatehistoriallinen tutkimus. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Tammi: Helsinki, 1958.
• Peattie, Donald Culross: ”Tolstoin oma sota ja rauha”. Teoksessa Historian suurmiehiä. Helsinki: Valitut palat, 1972. ISBN 951-9078-00-2.
• Roos, Vappu: Suuri maailmankirjallisuus: Länsimaisen kirjallisuuden vaiheet Homeroksesta Laxnessiin. Porvoo: WSOY, 1956.
• ”Tolstoi, Leo”, teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja: 12. osa, Tal–Uzb. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1980. ISBN 951-0-07251-6.

Kuvia

• 
  Nikolai Gay, Muotokuva Sofja Andrejevna Tolstajasta, Leo Tolstoin vaimosta, yhdessä tytär Alexandra Tolstajan kanssa, 1886.
• 
  Ilja Repin, Kyntäjä, 1887. Leo Tolstoi kyntöpellolla.
• 
  Tolstoi työhuoneessaan toukokuussa 1908.
• 
  Tolstoin huone Jasnaja Poljanassa.
• 
  Tolstoin hauta Jasnaja Poljanassa.
• 
  Tolstoi-postimerkki vuodelta 1978.

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Leo Tolstoi -bibliografia on Wikiaineistossa

• Leo Tolstoin teoksia Gutenberg-projektissa
• Leo Tolstoi: Kolme vanhusta Jatkokertomuksia -blogissa.