Ero sivun ”Koillis-Grönlannin kansallispuisto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
MerlIwBot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 54: Rivi 54:
[[pt:Parque Nacional do Nordeste da Gronelândia]]
[[pt:Parque Nacional do Nordeste da Gronelândia]]
[[ru:Северо-Восточный Гренландский национальный парк]]
[[ru:Северо-Восточный Гренландский национальный парк]]
[[simple:Northeast Greenland National Park]]
[[sr:Национални парк Североисточни Гренланд]]
[[sr:Национални парк Североисточни Гренланд]]
[[sv:Grönlands nationalpark]]
[[sv:Grönlands nationalpark]]

Versio 11. syyskuuta 2012 kello 19.49

Koillis-Grönlannin kansallispuiston sijainti kartalla

Koillis-Grönlannin kansallispuisto on Grönlannissa sijaitseva kansallispuisto. Puisto on Grönlannin ainoa ja samalla maailman pohjoisin kansallispuisto. Sen pinta-ala on 927 000 km²[1] ja se kattaa koko Grönlannin koillisen rannikon, sekä suuren osan saaren sisämaasta.

Maantiede

Puiston rajat ovat melko suorat. Sen eteläpuolella sijaitsee Sermersooqin kunta ja länsipuolella Qaasuitsupin kunta, jonka raja on 45. läntisen pituuspiirin kohdalla. Suurin osa puistosta sijaitsee Grönlannin jääpeitteen päällä, mutta rannikolla ja pohjoisessa on myös jäättömiä alueita.

Historia

Puisto avattiin 22. toukokuuta 1974, ja se käsitti Ittoqqortoormiitin asumattomat alueet. Vuonna 1988 puisto laajeni 272 000 neliökilometrillä ja saavutti nykyisen kokonsa. Tammikuussa 1977 puisto lisättiin kansainvälisten biosfäärialueiden verkostoon. Puiston nykyisten rajojen sisäpuolella sijaitsevat myös käytöstä poistetut Eismitten ja North Icen tutkimusasemat.

Väestö

Puiston alueella sijaitsee tutkimusasemia, joista osa on toiminnassa ympäri vuoden ja osa vain kesäisin tai talvisin. Puiston alueella ei ole vakituista asutusta lukuun ottamatta tutkimusasemilla työskenteleviä tiedemiehiä.

Jäistä maisemaa kansallispuistossa

Eläimistö

Puiston rannikkoseudulla elää arviolta 5 000–15 000 myskihärkää sekä lukuisia jääkarhuja ja mursuja. Muita alueella eläviä nisäkkäitä ovat muiden muassa naali, kärppä, poro, sopuli, ja napajänis. Hirvet katosivat puistosta vuonna 1900 ja sudet vuonna 1934. Alueella tehdään kuitenkin satunnaisia susihavaintoja.

Alueen vesissä elää muunmuassa norppa, partahylje, grönlanninhylje, kuplahylje, sarvivalas ja maitovalas.

Alueella lisääntyviä lintulajeja ovat muun muassa amerikanjääkuikka, valkoposkihanhi, lyhytnokkahanhi, haahka, kyhmyhaahka, tunturihaukka, tunturipöllö, pulmussirri, kiiruna ja korppi.

Lähteet