Ero sivun ”Korvasieni” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 212.116.63.2 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Ville Siliämaa tekemään versioon.
Rivi 42: Rivi 42:


Myrkyllisyyden lisäksi kannattaa huomata se, että korvasienen poimuihin jää usein hiekkaa. Hiekka on harmillista syödessä, joten se kannattaa poistaa sienistä huolellisesti.
Myrkyllisyyden lisäksi kannattaa huomata se, että korvasienen poimuihin jää usein hiekkaa. Hiekka on harmillista syödessä, joten se kannattaa poistaa sienistä huolellisesti.
korvasieni maistuu kakalta


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 3. syyskuuta 2012 kello 11.16

Korvasieni
Korvasieni
Korvasieni
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kotelosienet Ascomycota
Luokka: Pezizomycetes
Alaluokka: Pezizomycetidae
Lahko: Maljasienet Pezizales
Heimo: Discinaceae
Suku: Gyromitra
Laji: esculenta
Kaksiosainen nimi

Gyromitra esculenta
(Pers.) Fr.[1]

Katso myös

  Korvasieni Commonsissa

Korvasieni (Gyromitra esculenta) on herkullisena pidetty, käsittelemättömänä erittäin myrkyllinen sienilaji. Korvasienen myrkyistä noin 90 prosenttia on gyromitriiniä, joka on tappava solumyrkky, mutta herkästi haihtuva ja vesiliukoinen.

Koko ja ulkonäkö

Korvasienen lakki on suklaan- tai mustanruskea ja poimuttunut aivojen tavoin.[2][3][4][5] Lakin reuna on usein laidoilta jalkaa vasten sisäänpäin kääntynyt.[5] Sen koko vaihtelee muutamasta sentistä aina noin 15 senttiin asti, tukevan jalan paksuus on yleensä noin puolet lakista. Malto on vaaleaa, vahamaista, haurasta ja hyvin ohutta. Tuoreen korvasienen pähkinäinen haju ja maku ovat myrkyllisyydestä huolimatta mietoja.[2][5]

Samankaltaisia lajeja

Myös muut korvasienten sukuun kuuluvat lajit, kuten laakakorvasieni (Gyromitra perlata) ja lehtokorvasieni (Gyromitra gigas) ovat ulkonäöltään samankaltaisia. Myös piispanhiippa (Gyromitra infula), pohjanpiispanhiippa (Gyromitra ambigua) ja kartiohuhtasieni (Morchella elata) ovat samankaltaisia.[2][4][5]

Kasvuaika ja -paikka

Korvasieni kasvaa koko maassa ja on hiekkaisilla kankailla verrattain yleinen. Itiöemät ilmestyvät maan pinnalle huhti–kesäkuussa. Korvasieni kasvaa usein runsaana paikoilla, joissa maan pinta on rikkoutunut. Sen vuoksi korvasieni on yleinen esimerkiksi hakkuuaukeilla, kuloalueilla sekä metsäteillä ja -poluilla.[2][4][5] Parhaat sienipaikat ovat pari-kolme vuotta vanhat hiekkapohjaiset mäntykankaiden hakkuuaukeat joitten maa on kuorittu ja esiin on tullut hiekkaa.[3][5] Korvasienen satoa voi lisätä rikkomalla maata ja lisäämällä selluloosapitoista ainetta, kuten sanomalehteä.[5][6]

Viljely

Korvasientä voi myös viljellä. Tuomas.salste.netin mukaan ensin kaivetaan puoli metriä syvä kuoppa, johon upotetaan sanomalehtiä. Kuoppa peitetään varovasti hiekalla. Tämä ei välttämättä toimi, jos paikalla ei ennestään kasva korvasieniä.[7]

Käyttö ravinnoksi

Korvasieniä torilla

Myrkyllisyydestään huolimatta korvasieni on yksi kaikkein herkullisimmista suomalaisista ruokasienistä. Gyromitriini-myrkky saadaan poistetuksi sienistä 99,5-prosenttisesti keittämällä sieniä kymmenen minuutin ajan runsaassa vedessä käyttäen noin kuusi litraa vettä per yksi kilo sieniä.[8] On suositeltavaa kuitenkin, että korvasienet kerätään eri koriin tai pussiin kuin muut sienet, sillä niiden sisältämä gyromitriini saattaa saastuttaa muut sienet. Suomessa korvasieniä myydään sekä raakoina että esikäsiteltyinä; raakoina myytävissä korvasienissä täytyy aina lain mukaan olla mukana varoitusteksti ja käsittelyohjeet.[9]

Korvasientä käsitellessä tulee ehdottomasti huolehtia oikeista valmistustavoista sen myrkyllisyyden takia. Kun sieniä perkaa tai muuten koskettaa, kädet on pestävä huolellisesti. Kasvoihin koskettelua on vältettävä ja erityisesti varottava suuta ja silmiä. Korvasienet käsitellään ravinnoksi joko kuivaamalla tai keittämällä. Nykytiedon mukaan kuivaaminen jättää sieniin myrkkyjäämiä ja myös kuivatut korvasienet tulisi ryöpätä ennen käyttöä. Ryöppääminen suositellaan tehtäväksi kaksi kertaa eri keittovedellä, sillä keitinvesi sisältää runsaasti myrkkyjä.[4][9][10] Väljässä vedessä keittäminen vähentää myös cesiumia. Keitettäessä höyryssä on gyromitriinia, joten sen hengittämistä pitäisi välttää: Oireiden ilmetessä on hakeuduttava välittömästi raittiiseen ilmaan.[4][9] Myrkytyksen oireita ovat päänsärky, huimaus ja pahoinvointi.[8] Väärin valmistetun tai ryöppäämättömän sienen syöminen voi aiheuttaa maksan toiminnan pettämisen ja kuoleman.[8]

Huolellisesta esikäsittelystä huolimatta useiden peräkkäisten korvasieniaterioiden nauttimista ei suositella, koska myrkkyjäämät kasautuvat elimistöön.[11]

Myrkyllisyyden lisäksi kannattaa huomata se, että korvasienen poimuihin jää usein hiekkaa. Hiekka on harmillista syödessä, joten se kannattaa poistaa sienistä huolellisesti.

Lähteet

  1. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 15.8.2008
  2. ↑ a b c d Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 50. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  3. ↑ a b Annikki Lappalainen: Pezizales (maljasienet) (pdf) Biologian oppiminen 2000-luvulla: Määritysopas. 2004. Soveltavan kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto. Viitattu 18.9.2008.
  4. ↑ a b c d e Raija Tuomainen: Gyromitra esculenta (Pers.) Fr. – Korvasieni (Stenmurkla) (False morel) sienet.luontonetti.com. Fungi in Finland and Sweden. Viitattu 18.9.2008.
  5. ↑ a b c d e f g Korvasieni 2006. Elintarvikevirasto Evira. Viitattu 18.9.2008.
  6. ↑ Järvinen, Kosonen ja Joutjärvi: Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut, s. 223. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27519-0.
  7. ↑ Tuomas.salste.net: Korvasieni Viitattu 19.9.2011
  8. ↑ a b c Elonen, Erkki: Sienimyrkytykset, s. 1059. teoksessa Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko (toim.): Farmakologia ja toksikologia, 6. painos. Medicina Oy. ISBN 951-97316-1-X. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.9.2008).
  9. ↑ a b c Korvasienten käsittely 2010. Elintarvikevirasto Evira. Viitattu 5.6.2011.
  10. ↑ Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Sienimyrkytykset (PDF).
  11. ↑ Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 245. Helsinki: Otava 1991. ISBN 951-1-09106-9.
Wikikirjasto
Wikikirjasto
Suomalaiset kauppasienet

Malline:Link FA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Korvasieni&oldid=12073139”