Ero sivun ”Kreikan seitsemän viisasta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: ja:ギリシャ七賢人 |
p Botti lisäsi: ar:حكماء الإغريق السبعة |
||
| Rivi 39: | Rivi 39: | ||
<!-- [[fi:Kreikan seitsemän viisasta]] --> |
<!-- [[fi:Kreikan seitsemän viisasta]] --> |
||
[[ar:حكماء الإغريق السبعة]] |
|||
[[de:Sieben Weise von Griechenland]] |
[[de:Sieben Weise von Griechenland]] |
||
[[et:Seitse tarka]] |
[[et:Seitse tarka]] |
||
Versio 2. kesäkuuta 2006 kello 09.52
Kreikan seitsemäksi viisaaksi kutsutaan antiikin Kreikan muinaisajan seitsemää merkittävintä miestä, jotka vaikuttivat n. vuosina 620 eaa — 550 eaa. He olivat arvostettuja filosofeja, puhujia, valtiomiehiä ja lainsäätäjiä, tai vain yleisesti oikeamielisyydestään tunnettuja miehiä yhteisössään.
Nämä seitsemän viisasta tunnettiin käytännöllisestä viisaudestaan, sekä ytimekkäistä ja helposti muistettavista sanonnoistaan. Heidän ajattelunsa voisi kiteyttää sanoihin "vaatimattomuus ja nöyryys ovat viisauden perusta". Muita heille tyypillisiä ajatuksia ovat "hallitse vihasi", "suuntaa katseesi elämän loppupuolelle" ja kreikkalaisille luonteenomainen "suurin osa ihmisistä on pahoja". Kerrotaan, että nämä viisaat kokoontuivat kerran Delfoissa sanellakseen viisautensa Apollon-jumalalle.
Tiedot näistä miehistä sekä heidän tekemisistään ja sanomisistaan ovat paljolti kaikenlaisten legendojen peitossa. Ainoa varma asia on se, että kaikki ovat oikeasti eläneet.
Luettelo viisaista
Sokrates oli ensimmäinen, joka teki luettelon seitsemästä viisaasta. Diogenes Laertioksen mukaan varsinaiset seitsemän viisasta olivat:
Jotkut ovat laskeneet mukaan viisaiksi myös seuraavat:
Näistä Thales oli ainoa, joka oli ensisijaisesti tiedemies ja luonnonfilosofi, muut olivat pääosin valtiomiehiä tai vain yleisesti arvostettuja miehiä.
Legendoja
Diogenes Laertios kertoo viisaista seuraavan tarinan. Sen mukaan joukko kalastajia toi kolmijalan (tripodin), joka oli kuulunut Troijan Helenalle, mutta joka oli pudottanut sen mereen paluumatkalla Spartaan. Kolmijalan omistuksesta seurasi sota. Koska kiistaan ei saatu ratkaisua, osapuolet kysyivät asiaa Delfoin oraakkelilta. Oraakkeli käski antamaan kolmijalan kaikkein viisaimmalle miehelle. Tämän seurauksena se annettiin Thaleelle. Hän kieltäytyi kunniasta, ja antoi sen puolestaan Biaalle. Bias kieltäytyi puolestaan, ja niin kolmijalka kiersi läpi kaikki viisaat. Lopulta se omistettiin Apollonille — toisten mukaan Theban Apollonille, toisten mukaan Delfoin Apollonille.