Ero sivun ”Eila Pennanen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
viilausta vielä |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Säde Eila Talvikki Pennanen''' (8. marraskuuta 1916, [[Tampere]] |
'''Säde Eila Talvikki Pennanen''' (8. marraskuuta 1916, [[Tampere]] – 1994), kirjailija, kriitikko, esseisti, kääntäjä. |
||
Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Ylioppilas 1936, filosofian kandidaatti 1940 (Helsingin yliopisto), kirjastotutkinto 1947. Pennanen oli naimisissa mainostoimimittaja Alpo Vammelvuon kanssa 1945 |
Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Ylioppilas 1936, filosofian kandidaatti 1940 (Helsingin yliopisto), kirjastotutkinto 1947. Pennanen oli naimisissa mainostoimimittaja Alpo Vammelvuon kanssa 1945–53. Lapset: Ale (1945), Hanno (1947). Pennanen solmi 1961 avioliiton toimittaja, suomentaja Juhani Jaskarin kanssa. Pennanen ja Jaskari suomensivat yhdessä useita teoksia. |
||
Pennanen osallistui |
Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana Karjalassa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin ''Ennen sotaa oli nuoruus''. Romanttiset 1940-luvun kirjat saivat 1950-luvulla jatkokseen mm. historiallisen suurromaanin ''[[Pyhä Birgitta]]'', joka kertoo ruotsalaisen 1300-luvulla eläneen pyhimyksen ja näkyjennäkijän elämäntarinan. Kuusikymmentäluvulla Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin mm. serkkunsa, kirjailija Jarno Pennasen kautta. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi heijastua keskiluokan kuvaajaksi luonnehditun Eila Pennasen teoksista. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi Tampere-trilogian, johon kuuluvat teokset ''Himmun rakkaudet'', ''Koreuden tähden'' ja ''Ruusuköynnös''. |
||
Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenä mm. valtion kirjallisuuslautakunnassa Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti |
Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenä mm. valtion kirjallisuuslautakunnassa ja Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvulla Helsingin yliopistossa. Kirjalijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvulla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti [[Parnasso]]n toimitussihteerinä. |
||
Versio 31. toukokuuta 2006 kello 21.08
Säde Eila Talvikki Pennanen (8. marraskuuta 1916, Tampere – 1994), kirjailija, kriitikko, esseisti, kääntäjä.
Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Ylioppilas 1936, filosofian kandidaatti 1940 (Helsingin yliopisto), kirjastotutkinto 1947. Pennanen oli naimisissa mainostoimimittaja Alpo Vammelvuon kanssa 1945–53. Lapset: Ale (1945), Hanno (1947). Pennanen solmi 1961 avioliiton toimittaja, suomentaja Juhani Jaskarin kanssa. Pennanen ja Jaskari suomensivat yhdessä useita teoksia.
Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana Karjalassa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin Ennen sotaa oli nuoruus. Romanttiset 1940-luvun kirjat saivat 1950-luvulla jatkokseen mm. historiallisen suurromaanin Pyhä Birgitta, joka kertoo ruotsalaisen 1300-luvulla eläneen pyhimyksen ja näkyjennäkijän elämäntarinan. Kuusikymmentäluvulla Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin mm. serkkunsa, kirjailija Jarno Pennasen kautta. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi heijastua keskiluokan kuvaajaksi luonnehditun Eila Pennasen teoksista. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi Tampere-trilogian, johon kuuluvat teokset Himmun rakkaudet, Koreuden tähden ja Ruusuköynnös.
Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenä mm. valtion kirjallisuuslautakunnassa ja Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvulla Helsingin yliopistossa. Kirjalijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvulla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti Parnasson toimitussihteerinä.
Teoksia
- Ennen sotaa oli nuoruus (romaani, 1942)
- Kaadetut pihlajat (romaani, 1944)
- Proomu lähtee yöllä (romaani, 1945)
- Pilvet vyöryvät (romaani, 1947)
- Leda ja joutsen (romaani, 1948)
- Kattoparveke (romaani, 1950)
- Tornitalo (novellikokoelma, 1952)
- Pyhä Birgitta (romaani, 1954)
- Tunnussana ystävyys (nuortenromaani, 1956)
- Pasianssi (novellikokoelma, 1957)
- Valon lapset (romaani, 1958)
- Kylmät kasvot (radiokuunnelma, 1960)
- Kaksin (novellikokoelma, 1961)
- Mutta (romaani 1963)
- Tunnustelua (esseitä, 1965)
- Mongolit (romaani, 1966)
- Tilapää (romaani, 1968)
- Pientä rakkautta (novellikokoelma, 1969)
- Aurinkomatka (näytelmä, 1970)
- Kiitos harhaluuloista (runoja, 1970)
- Himmun rakkaudet (romaani 1971)
- Kultaiset leijonankäpälät (radiokuunnelma, 1971)
- Koreuden tähden (romaani 1972)
- Ruusuköynnös (romaani, 1973)
- Naisen kunnia (romaani, 1975)
- Kapakoitten maa (romaani, 1977)
- Äiti ja poika (radiokuunnelma, 1977)
- Mies ja hänen kolme vaimoaan (radiokuunnelma, 1978)
- Lapsuuden lupaus (romaani, 1979)
- Se pieni ääni (romaani, 1980)
- Naivistit (romaani, 1982)
- Santalahden aika (romaani, 1986)
- Kulmatalon perhe (romaani, 1988)
- Luettuja, läheistä (esseitä, 1990)
- Tyttölapsi (romaani, 1992)