Venäjän avaruusjärjestö

Roskosmoksen logo

Venäjän avaruusjärjestö (Федеральное космическое агентство) on 1990-luvun alussa perustettu Venäjän federaation avaruushallinto. Sen vastuulla on Venäjän siviiliavaruustoiminta sekä ilmailu- ja avaruustekniikan tutkimus.

Sen kansainvälinen nimi on vaihtunut viime vuosina. Eräs nimen muoto on RKA eli Российское авиационно-космическое агентство, jota vastaa englanninkielinen nimi "Russian Aviation and Space Agency". Myös nimitys Federal Space Agency (FSA) on näkynyt 2000-luvulla mm. venäläisten tietotoimistojen sivuilla. Nykyisin Venäjän avaruusjärjestö tunnetaan yleisimmin nimellä Roskosmos (englantilainen muoto: Roscosmos).

Vladimir Popovkin on toiminut Venäjän avaruusjärjestön johtajana 29. huhtikuuta 2011 alkaen. Ennen Popovkinia johtajana toimi vuosina 2004–2011 Anatoli Perminov, jota oltiin kritisoitu joulukuussa 2010 tapahtuneesta kolmen Glonass-paikannussatelliitin epäonnistuneesta laukaisusta.

Historia

Roskosmoksen rahoittama Mir (1998)

Venäjän avaruusjärjestö perustettiin Neuvostoliiton hajottua. Neuvostoliiton avaruusohjelma oli asevoimien alaisuudessa eikä avaruushallinto-organisaatiota ollut. Raketti- ja avaruusalussuunnittelija Sergei Koroljov oli kuolemaansa (v. 1966) asti jotakuinkin yhtä kuin Neuvostoliiton avaruusohjelma. Häntä korkeammalla tasolla Neuvostoliiton avaruusohjelmaa johti sotamarsalkka Dmitri Ustinov. Vuonna 1986 perustettiin Glavkosmos-avaruushallinto, jonka pohjalle Venäjän avaruusjärjestö rakentui. Venäjän avaruusjärjestö käyttää Neuvostoliiton aikana luotuja valmiuksia – muun muassa rakettikeskuksia, suunnittelutoimistoja, satelliittitehtaita, maa-asemia.

Venäjän avaruusjärjestö tuli avaruusalalla 1990-luvulla kuuluisaksi rahapulastaan. Näin uutisoitiin etenkin NASAn johtaman ISS-avaruusasemaohjelman tilannekuvissa, joissa tarinoissa venäläisten talousongelmat peittivät NASAn monet kansalliset ongelmat. ISS-avaruusasemaohjelman viiveet johtuivat 1990-luvulla pääosin NASAn hitaasta toteutusaikataulusta, jolla se pyrki rajoittamaan budjetoidun rahoituksen vuosittaista kulutusta. Lopulta rakennettu ISS perustuu Neuvostoliiton Mir-2-avaruusaseman suunnitelmaan. ISS-aseman moduleista suurin osa on venäläistä alkuperää, mukaan lukien ensimmäinen moduli, jonka Yhdysvallat osti, jotta sai aseman "kivijalan" juridisesti omakseen.

Organisaatio ja talous

Venäjän avaruusjärjestön päämaja on Baikonurin kosmodromilla Kazakstanissa. Venäjän avarushallinnon pääjohtaja oli vuoden 2006 alusta kevääseen 2011 asti toiminut Anatoli Perminov. 2. toukokuuta 2011 uudeksi johtajaksi nimettiin Vladimir Popovkin .

Avaruushallinnon henkilöstö on vain 300 henkeä (v. 1995 tieto!), koska suurin osa työstä on ulkoistettu avaruusalan suuryrityksille. Sen tärkein yhteistyökumppani on Energija-avaruustekniikkayhtö, joka toteutti Venäjän osuuden ISS-avaruusasemasta.

2000-luvun alun Venäjän öljytulojen merkittävä kasvu on kohentanut sen avaruusjärjestön tilaa - se kaavailee taas mm. tieteellisiä Mars-lentoja. Vuonna 2009 Venäjän ilmeisesti laukaisee useita tieteellisiä avaruusaluksia, joista osa on ollut kehitteillä 15-20 vuotta. Öljyn hinnan laskiessa todennäköisesti pitemmäksi aikaa vuoden 2008 lopulla, tämä kehitys hidastuu.

Vuonna 2006 Venäjän avaruusjärjestön rahoitus oli 23 miljardia ruplaa eli 873 miljoonaa dollaria. Venäjän avaruusohjelman rahoitus oli vuonna 2007 noin 24 miljardia ruplaa eli 912 miljoonaa dollaria. Vuonna 2009 Venäjä panostaa 82 miljardia ruplaa eli 2,4 miljardia dollaria sotilaalliseen ja siviiliavaruustoimintaan. Panostuksiin kuuluu myös Krhunchev-avaruusteknologiayrityksen 8 miljarin ruplan suuruinen osakepääoman korotus, joka liittyy pitkään kehitetyn Angara-kantoraketin kehitystyöhön kuten "Vostochnyn"-avaruuskeskuksen rakentaminen tuota rakettia varten, jonka pitäisi olla käyttövalmis vuonna 2015. Joulukuun alussa 2009 pääministeri Putin ilmoitti venäläisen avaruusteollisuuden liikevaihdon kasvavan uusimman ennusteen mukaan noin 18% vuonna 2009. .

Helmikuun lopussa 2011 Venäjän varapääministeri Sergei Ivanov arvosteli voimakkaasti Venäjän avaruusjärjestöä lapsellisista virheistä. Laukaisuissa oli vuoden 2010 lopussa ja 2011 alussa menetetty kaksi satelliittia "ihmimillisten erehdysten takia" alalla, jossa työn perusvaatimus on tarkastusten ja analyysien avulla varmistua, ettei virheitä esiinny.

Syyskesällä 2011 Venäjän avaruusjärjestön johtaja ilmoitti kiinnostuksensa avaruusohjelman siirtämisestä Puolustusministeriön alle. Tämä turvaisi pitkäjänteisen rahoituksen ja siirron uskotaan vähentävän viimeisen vuoden aikaisia inhimillisiä virheitä rakettien laukaisuissa.

Toiminta-alueet

Kantoraketit

Kantorakettien laukaisuissa Venäjä on 2000-luvulla maailman suurin toimija. Sen Sojuz, Proton, Dnepr jne. kantorakettien myynti on samalla ollut niin kaupallista toimintaa kuin avaruustekniikan markkinoilla on mahdollista. .

• Venäjän avaruusjärjestö on eräs osapuoli venäläisten rakettilaukaisujen myynnissä, mutta pääosin se on venäläisten yritysten yhteistoimintaa yhdysvaltalaisten (ILS, Sea Launch (vuonna 2010 siirtyi täysin venäläiseen omistukseen, mutta käytetty kantoraketti kootaan Ukrainassa), ranskalaisten (Starsem) ja saksalaisten (EuroRockot) kanssa. Näissä tapauksissa kyse on kansainvälisistä joint venture-yhtiöstä, joissa venäläisten omistusosuus on rajoitettu 49 prosenttiin osakekannasta.
• Vuonna 2011 tilanne muuttuu Sojuz-rakettien laukaisun alkaessa ranskalaisen Arianespacen myymänä palveluna laukaisujen tapahtuessa myös Euroopan avaruusjärjestön ja CNESin omistamasta Kouroun avaruuskeskuksesta.
• Venäjä on vuosikymmenen ajan kehittänyt modulaarista Angara-kantorakettia, joka työ vaikuttaa samanlaiselta työllistämistyöltä kuten Yhdysvaltain 1990-luvun EEV-kantorakettien kehitys tai Länsi-Euroopan Next Generation Launcherin kehitystyö; samanlaisia piirteitä on nähtävissä 2010-luvulla myös Kiinan ja Intian rakettiteollisuudessa. Angaran ensilento on siirtynyt vuodelta 2009 ainakin parilla vuodella johtuen projektin kustannusylityksistä.
• Lokakuussa 2011 Venäjän avaruusjärjestö kertoi keskeyttävänsä Rus-M-kantoraketin kehittämisprojektin. Vladimir Popovkinin ilmoitus, ettei Venäjä tarvitse uutta kantorakettia kertoo ehkä siitä, että Venäjän rakettiteollisuus, toisin kuin eurooppalainen ja yhdysvaltalainen rakettiteollisuus, selviää markkinoilla ilman subventioita suurten kehitysohjelmien muodossa.

Vuosi	Venäläisiä laukaisuja	Laukaisuja kaikkiaan
2006	26	65
2007	26	68
2008	26	69
2009	29	77
2010	31	75
2011 marraskuu	26	69

Miehitetyt avaruuslennot

Venäjän avaruusjärjestön suurin panos on 2000-luvulla ollut miehitetyissä Sojuz-avaruuslennoissa ja ISS-avaruusaseman rakentamisessa. Rakennettu ISS on likimain Neuvostoliiton Mir-2-avaruusasemasuunnitelman kaltainen. Valtaosa sen moduleista on venäläistä tuotantoa mukaan lukien ensimmäinen moduli, jonka Yhdysvallat osti saadakseen juridisesti johtavan aseman asemalla. Avaruusasemaa huolletaan - etenkin NASAn Sukkulan poistuttua käytöstä vuonna 2011 - suurelta osin venäläisten Progress-rahtialusten lennoilla. NASAn sukkulan toiminnan päätyttyä vuoden 2011 jälkipuolella, Sojuz on usean vuoden ajan ainoa tapa päästä avaruusasemalle.

Venäjän avaruusjärjestöstä tuli 2000-luvulla avaruusturismin luoja ja toistaikseki ainoa toimija, joka on toteuttanut turistien lennätyksiä.

Kuljetukset avaruusasemalle

• Venäjän avaruusjärjestön tuolloisen johtajan Anatoli Perminovin vuonna 2006 antaman lausunnon mukaan NASA käyttää vuosina 2010-2015 Sojuz-avaruusaluksia astronauttiensa kuljetuksiin ISS-avaruusasemalle, kun NASA Sukkulan toiminta on päättynyt vuoden 2011 jälkipuolella. Venäjän avaruusjärjestö solmi 10. huhtikuuta 2007 NASAn kanssa sopimuksen koskien ISS:n yhdysvaltalaisia huoltolentoja. Sopimuksen arvo oli 719 miljoonaa dollaria vuoteen 2011 asti. Se kattoi 15 miehistön jäsenen kuljetukset - kuusi lentoa vuonna 2009, kuusi vuonna 2010 ja kolme vuonna 2011 ja 5600 kg rahtia vastaavana aikana.
• Vuonna 2007 Venäjä laukaisi neljä Progress-rahtialusta ISS-avaruusasemalle. Progress-rahtikuljetusten voi vähentyä, kun ESAn ATV-rahtialus ja JAXA HTV-rahtialus ovat aloittaneet rahdin kuljetuksen avaruusasemalle. Toisaalta NASAn sukkulan suuri rahtikapasiteetti on poistunut.
• Yksi Sojuzin kolmesta istuinpaikasta on kullakin lennolla varattu venäläiselle kosmonautille ja yksi Yhdysvaltain astronautille. Kolmas paikka on ollut tarjolla avaruusturistille. Sojuz TMA-14 oli viimeinen tai viimeisiä lentoja, joilla avaruusturisti voi lentää avaruusasemalle.
• Maaliskuussa 2012 Venäjän avaruusjärjestö ilmoitti laukaisevansa ISS-avaruusasemaan uuden Nauka-modulin (nauka=tiede) vuonna 2013.

Venäjän avaruusjärjestö on kehittänyt 2000-luvulla miehitettyä Kliper-aluksta Sojuz-aluksen korvaajaksi. Sen arveltiin olevan käytössä vuonna 2012, mutta tämä aikataulu ei pitänyt. Venäjän avaruusjärjestö ja ESA ovat pyrkineet löytämään yhteistyötä Kliper-"sukkulan" kehityksessä, mutta tämän yhteistyön volyymi on ollut pientä ja on jäänyt ESAn jäsenmaiden tahdosta pieneksi.

Vuoden 2010 lopulla Ukrainan avaruusjärjestön kerrottiin aloittaneen yhteistyöneuvottelut Venäjän avaruusjärjestön kanssa ukrainalaisten pääsystä Sojuz-lennoille. Sopimuksen teon piti viedä noin vuoden.

Syyskesällä 2011 Venäjän avaruusjärjestön johtaja Vladimir Popovkin katui sitä, että Neuvostoliitto ja Venäjän federaatio panosti liian paljon miehitetyihin lentoihin eikä kehittänyt satelliittitekniikkaa samalle tekniselle tasolle kuin Yhdysvallat.

Vuoden 2012 keväällä Venäjän avaruusjärjestö ilmoitti pyrkivänsä toteuttamaan miehietyn avaruuslennon Kuuhun vuoteen 2030 mennessä.

Satelliitit

Venäjän avaruusjärjestö tilaa ja operoi kaukokartoitussatelliitteja, tietoliikennesatelliitteja ja avaruutta tutkivia tiedesatelliitteja.

Valtaosa venäläisistä tietoliikennesatelliiteista on venäläisten tietoliikenneyhtiöiden tai Venäjän avaruusvoimien tilaamia ja operoimia.

Satelliittien teossa pääpaino on ollut 2010-luvullakin GLONASS-paikannussatelliiteissa, joiden kehityksestä vastaa Venäjän puolustusministeriö.

Venäjän avaruusjärjestö on 2000-luvulla pyrkinyt rakentamaan jälleen myös tieteellisiä avaruusaluksia, mutta toistaiseksi monet niistä ovat Neuvostoliiton aikana kesken jääneiden hankkeiden loppuunsaattamista (Radioastron, Spectrum-Rönrgen-Gamma).

Kuu-, Mars- ja muut planeettaluotaimet

Venäjä tai mikään muukaan maa ei ole voinut liittyä NASAn uuteen 2000-luvun kuuohjelmaan, koska NASA ei ole hakenut kansainvälistä yhteistyötä. Lisäksi NASAn kuuohjelma keskeytettiin vuonna 2010. Venäjä on ilmaissut aikeensa rakentaa omia miehittämättömiä kuu- ja planeetta-aluksia. Vuonna 2007 Venäjän avaruusjärjestö laati Venäjän avaruustutkimuksen (space exploration) strategian, joka kattaa suuntaviivat vuoteen 2040. Vuonna 2011 Venäjällä on kehitteillä kolme kuuluotainta (mm. Luna Glob ja Luna Resurs, joka on Venäjän osuus Intian Chandrayaan-2-kuuluotaimeen) ja suunnitelmissa on kuuasema. Huhtikuussa 2012 Venäjän avaruusjärjestö ilmoitti viiväistävänsä Luna Glob-missiotaan vuosiin 2015-16.

Phobos-Grunt oli vuonna 2010 ainoa Venäjän avaruusjärjestön Mars-missio, joka lopulta hvyin pitkän kehitysjakson, joka alkoi Neuvostoliiton aikana, jälkeen laukaistiin marraskuussa 2011. Elokuussa 2010 Venäjän avaruusjärjestö ilmoitti, että se on kehittämässä myös uutta kuuluotainta ja uutta Mars-luotainta. Molemmissa käytetään neutronitykkiä (IGN-10K impulse neutron generator) Marsin kiertoradalla, jonka avulla saadaan tietoa pinnan alaisesta mahdollisesta vedestä. Vuoden 2011 alussa presidentti Medvedev ehdotti Venäjälle omaan "exploraatio"-ohjelmaa, joka viittaa avaruustutkimusmatkoihin, ensin miehittämättömiä ja myöhemmin miehitettyjä lentoja Kuuhun, Marsiin ja asteroideille, jotka ovat ainoat aurinkokunnan kohteet, joille on mahdollista lähettää ihmisiä. Samaan aikaan Hrunitsev on ilmoittanut kehittävänsä hyvin raskasta kantorakettia, jolla voisi laukaista ihmisiä Mars-lennolle ja Venäjän avaruusvoimat on ilmoittanut kehittävänsä USAFin X-37-aluksen kaltaista sukkulaa. Phobos-Gruntin laukaisu onnistui 8. marraskuuta 2011, mutta alus tuhoutui avaruudessa, koska - mahdollisesti ohjelmointivirheen takia - sen komentamana kantoraketin ylimmän Flagman-vaiheen moottori ei käynnistynyt. . Vastaava virhe tapahtui vuonna 1996 Venäjän Mars-96-luotaimelle, jonka toteutti sama tehdas, Lavotskin. Tämän virheen takia Venäjän Mars-lentojen ohjelma voi kutistua, vastaavasta kutistamisesta on 2010-luvulla puhuttu myös Yhdysvalloissa NASAn planettaluotainohjelman kohdalla. Tosin Venäjällä on nostettu esiin myös ajatus uuden Phobos-Gruntin rakentamisesta, koska se maksaisi vain miljardi ruplaa.

Vuoden 2011 alussa Venäjän avaruusjärjestö ilmoitti keskipitkän aikanvälin tavoitteitaan planeettatutkimuksessa:

• vuoteen 2023 mennessä lähetetään kuu- ja marsluotaimia, kaikkiaan tusina projektia, ilmeisesti ainakin osin yhdessä Intian kanssa.
• vuoteen 2015 mennessä toteutetaan viisi planeettatutkimushanketta, joiden kohteet ovat Merkurius, Venus, Mars ja Jupiter. Kuun pinnalle lasketaan miehittämätön alus.
• hankkeisiin on panostettu vuosina 2006-2011 9,6 miljardia ruplaa (327 miljoonaa dollaria).

MAKS 2011 ilmailunäyttelyn aikana ESAn pääjohtaja ilmoitti - englantilaisen Daily Mailin mukaan - ESAn aloittavan Mars-lentojen yhteisen valmistelun.

Maaliskuussa 2012 Venäjän avaruusjärjestö julkaisin suunnitelman, joka kattaa toimia vuoteen 2030 asti. Suunnitelman pääpaino on satelliittitekniikan modernisoinnissa, se kaavailee myös avaruusromun poistamista lähiavaruudessa. Suuri painotus on planeettalennoilla Venukseen ja Jupiteriin sekä Kuulennoilla.

Aurinkotutkimus ja muu avaruustiede

Vuoden 2011 alussa Venäjän avaruusjärjestö kertoi tavoitteistaan aurinkotutkimuksessa

• 10 projektia toteutetaan Aurinko-Maa-tutkimuksessa - panostui näihin vuosina 2006-2011 oli 8,4 miljaria ruplaa (286 miljoonaa dollaria). Kuusi uutta projektia alkaa vuosina 2014-2020.

Huhtikuussa 2012 Venäjän avaruusjärjestö ilmoitti nostavansa panostustaan avaruustieteeseen Radioastron-mission onnistumisen jälkeen. Päähankkeet astofysiikassa ovat vuosina 2014 ja 2015 venäläis-saksalainen Spectr-RG ja RESONANCE.

Laukaisukeskukset ja muut maa-asemat

Venäjällä laukaisukeskukset on toteutettu samalla mallilla kuin Yhdysvalloissa eli ne ovat pääasiallisesti asevoimien ylläpitämiä. Baikonurin kosmodromista muodostui 1960-luvun alussa miehitettyjen lentojen laukaisukeskus kun taas Plesetskin kosmodromi jäi pääasiallisesti sotilaallisen avaruustoiminnan käyttöön ja on siksi kauempana Venäjän avaruusjärjestön valtapiiristä.

Vuonna 2011 Venäjän avaruusjärjestö panostaa 250 miljardia ruplaa (8,5 miljardia dollaria) summan uuden laukaisukeskuksen rakentamiseen. Tällä valmistaudutaan Baikonurin kosmodromin käytön hitaaseen alasajoon. Tässä prosessissa Sojuz-laukaisutornin rakentaminen ESAn ja CNESin Kouroun avaruuskeskukseen varmaan toimii hyvänä harjoituksena. Rakentaminen alkaa vuonna 2016 ja keskus on suunnitelman mukaan valmis vuonna 2018, jolloin keskuksesta tehdään ensimmäinen miehitetyn avaruusaluksen laukaisu.

Venäjällä ei ole yhtään avaruustutkalaivaa käytössään, kun esim. Kiinan kansantasavallalla on kolme. Siksi mm. planeettalentoja varten sillä pitäisi olla linkkisatelliitteja avaruusaluksien jatkuvaa seurantaa ja komentojen välitystä varten.

Teknologiavienti

Venäjä on toiminut yhteistyössä Kiinan kanssa myyden teknologista osaamistaan Kiinalle. Kiinalaisten miehitettyjen avaruusalusten on länsimaiden mediassa väitetty perustuvan venäläiseen teknologiaan, jota Kiina ei ole vahvistanut.^lähde?

Venäjä vie avaruusteknologiaa mm.

• ESAlle, jonka ISS-avaruusasemamodulien telakointioviratkaisut ovat venäläistä alkuperää. Myös ESAn tietoliikenneohjelma on hankkinut suurten avattavien antennien teknologiaa Venäjältä. Venäjä rakensi Kourouhun Sojuz-laukaisutornin 2000-luvun alussa.
• Etelä-Korean kehittämä kantoraketti perustuu venäläiseen rakettiteknologiaan.
• Intian kantorakettien rakettimoottoreista osa on edelleen venäläisiä.
• Venäjä on kehittänyt Brasilian avaruuskeskusta ja avustanut brasililaisen kantoraketin suunnittelussa.
• Englanti ja Venäjä neuvottelivat avaruusyhteistyöstä kesällä 2012.

Yhteistoiminta Venäjän tiedeakatemian kanssa

Venäjän tieteelliset avaruuslennot ovat olleet harvinaisia: Koronas oli onnistunut aurinkoa tutkinut missio, Mars-96 epäonnitui laukaisussa, Radioastron ja Spectrum-X-Gamma ovat molemmat keskeytyneitä alkuperäisessä muodossaan, mutta hitaasti toteutumassa uudessa muodossa. Niiden tiedeinstrumentit toteuttaa IKI Avaruustutkimusinstituutti. Vuonna 2009 Venäjän avaruusjärjestö laukaisi Korona-Foton-tiedesatelliitin.

Yhteistoiminta sotilaallisen avaruustoiminnan kanssa

Venäjän sotilaallisen avaruustoiminnan organisoi Venäjän avaruusvoimat (VKS) vastaten Yhdysvaltain ilmavoimien Space Commandia. Venäjän avaruusvoimat hallinnoivat Plesetskin kosmodromia - kuten Yhdysvaltain ilmavoimat Vandenbergin tukikohtaa. Venäjän avaruusjärjestö ja Venäjän avaruusvoimat hallitsevat yhdessä Baikonurin kosmodromia - kuten NASA ja Yhdysvaltain ilmavoimat hallinnoivat Cape Canaveralin tukikohtaa ja samalla alueella sijaitsevaa Kennedy Space Centeriä. Avaruusvoimat hallinnoivat Kosmonauttien koulutuskeskus Juri Gagarinia. Yhteistoiminta on 1990-luvulla organisoitu Venäjällä samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa jo 1950-luvulta alkaen.

Katso myös

• Venäjän avaruusvoimat

Aiheesta muualla

• Venäjän avaruusjärjestön uusin sivusto
• NASA:n kirjoittama esittely (englanniksi)
• Venäjän avaruustieteen Internet-sivut (englanniksi)
• Energija-yhtiö – avaruushistoriaa kattavasti (englanniksi)
• RSSI - Venäläinen avaruuden tutkimuksen tietoverkko (englanniksi) (venäjäksi)
• Venäjän Tiedeakatemian avaruustutkimuksen instituutin sivusto (venäjäksi)
• Avaruuden valloitus-historiikki (venäjäksi)
• Venäjän kuulennot