Ero sivun ”9K22 Tunguska” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p r2.7.2+) (Botti muokkasi: es:9K22 Tunguska |
||
Rivi 18: | Rivi 18: | ||
[[de:Tunguska M-1]] |
[[de:Tunguska M-1]] |
||
[[en:9K22 Tunguska]] |
[[en:9K22 Tunguska]] |
||
[[es:9K22 Tunguska |
[[es:9K22 Tunguska]] |
||
[[fr:2K22 Tunguska]] |
[[fr:2K22 Tunguska]] |
||
[[it:2S6 Tunguska]] |
[[it:2S6 Tunguska]] |
Versio 4. elokuuta 2012 kello 17.41
Tunguska (ven. Тунгуска, tunnettu myös nimellä 9K22 Tunguska, GRAU 2K22 ja Nato-raportointinimi SA-19 Grison) on venäläinen ilmatorjuntapanssarivaunu, jonka kehittely aloitettiin vuonna 1970 Neuvostoliitossa.
Tunguska on varusteltu versiosta riippuen kahdella-kahdeksalla ilmatorjuntaohjuksella ja kahdella 30 millimetrin ilmatorjuntatykillä. Vaunu on ollut aktiivipalveluksessa vuodesta 1982. Neuvostoliiton hajottua se on yhä ollut palveluksessa Venäjällä ja entisissä Neuvostotasavalloissa.
Vaunun suunnittelu aloitettiin 23 mm ZSU-23-4:n puutteita täydentämään ja Yhdysvaltain A-10 Thunderbolt II:n (joka suunniteltiin kestämään 23 mm ammusten osumat) uhkaa vastaan. Tykki- ja ohjusjärjestelmän samankaltaisten tulenjohtovaatimusten vuoksi vaunuun lisättiin tykkiaseistuksen lisäksi myös 9M311 (NATO: SA-19/SA-N-11) -ohjus, joka pystyi torjumaan kohteita 2,4–8 km etäisyydeltä. Ampuja ohjaa ohjuksen kohteeseen radiokomennoilla.
Vaunua uudistettiin 2003, jolloin Tunguska-M1 tai 2K22M1 tuli palvelukseen. Siinä otettiin käyttöön uusi 9M311-M1-ohjus, joka soveltui myös risteilyohjusten torjuntaan. Kantomatka kasvoi 10 kilometriin.
Nimi Tunguska on tulee samannimiseltä joelta, kuten aiemmatkin vastaavien ajoneuvojen nimet.