Ero sivun ”Larysa Latynina” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
VolkovBot (keskustelu | muokkaukset)
166 484 muokkausta
Rivi 52: Rivi 52:
[[Luokka:Elävät henkilöt]]
[[Luokka:Elävät henkilöt]]


[[bn:লারিসা লাতিনিনা]]
[[bs:Larisa Latinjina]]
[[bs:Larisa Latinjina]]
[[bg:Лариса Латинина]]
[[bg:Лариса Латинина]]

Versio 3. elokuuta 2012 kello 00.06

Latynina vuonna 2000

Larysa Semenivna Latynina (omaa sukua Dyri, ukr. Лариса Семенівна Латиніна, ven. Лариса Семёновна Латынина, s. 27. joulukuuta 1934 H’erson, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on ukrainalainen Neuvostoliittoa edustanut kilpavoimistelija. Hän on 18 mitalillaan mitalien määrässä mitattuna toiseksi menestynein olympiaurheilija ja 9 kultamitalillaan eniten olympiakultia ottanut naisurheilija. Latynina voitti lisäksi yhdeksän maailmanmestaruutta ja seitsemän Euroopan-mestaruutta.

Nuoruus

Larysa Dyri syntyi 1934 nykyisen Ukrainan alueella H’ersonissa. Hän menetti molemmat vanhempansa toisen maailmansodan aikana. Dyri alkoi noin vuonna 1945 harjoittelemaan balettia, ja hänen haaveensa oli tulla tanssijaksi. Balettikoulutuksessa oli mukana myös voimistelua, ja Dyri oli siinä niin lahjakas, että opettajat ohjasivat hänet urheilun pariin.[1]

Ura

Dyri voitti 16-vuotiaana koululaisten Neuvostoliiton-mestaruuden ja osallistui Roomassa 1954 ensimmäisen kerran telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailuihin. Dyri sijoittui moniottelussa 14.[2] Hän oli kuitenkin mukana Neuvostoliiton joukkueessa, joka voitti kultaa. Hän alkoi opiskella samoihin aikoihin Kiovassa, missä tapasi Ivan Latyninin, jonka kanssa meni naimisiin.[1]

Latynina voitti Melbournen olympialaisten voimistelussa neljä kultamitalia sekä hopean ja pronssin. Kullat tulivat joukkuekilpailusta, moniottelusta, permannolta ja hypystä. Hopeaa Latynina sai eritasonojapuilta ja pronssia joukkuevoimistelusta.[1] Latyninan suurin kilpakumppani olympialaisissa oli ukrainalainen Ágnes Keleti, jonka saldo olympialaisista oli hieman parempi kuin Latyninan: neljä kultaa ja kaksi hopeaa.[3]

Bukarestin Euroopan-mestaruuskilpailuista 1957 Latynina voitti kaikki viisi sarjaa. Seuraavana vuonna Moskovan MM-kilpailuista hän voitti hyppyjä lukuunottamatta kaikki muut lajit, vaikka oli jo viidennellä kuulla raskaana. Tanja-tytär syntyi joulukuussa 1958, ja Latynina joutui jättämään väliin vuoden 1959 EM-kilpailut. Hän palasi kilpakentille Rooman olympialaisten voimistelussa. Latynina oli kisojen suurimpia tähtiä Cassius Clayn ja Wilma Rudolphin kanssa. Hän voitti joukkuekilpailun, moniottelun ja permannon sekä sai hopeaa puomilta ja eritasonojapuilta sekä pronssia hypystä.[1]

Latynina voitti Euroopan-mestaruuskilpailuista 1961 MM-kilpailuista 1962 kaksi kultaa ja hopeaa. Latynina oli Tokion olympialaisten voimistelukilpailujen aikaan poikkeuksellisen vanha voimistelijaksi, jo 30-vuotias. Hän sai silti kultamitalit permannolta ja joukkukilpailusta, hopean moniottelusta ja hypystä sekä pronssia puomilta ja eritasonojapuilta.[1] Latynina nousi kisoissa eniten olympiamitaleja saaneeksi urheilijaksi ohi 13 mitalia voittaneen miekkailija Edoardo Mangiarottin. Lisäksi hän jakoi yhdeksällä kultamitalillaan Paavo Nurmen kanssa historian voitokkaimman olympiaurheilijan tittelin. Tämän jälkeen samaan ovat pystyneet vain Mark Spitz, Carl Lewis ja Michael Phelps, jolla on nykyinen olympiaennätys. [4]

Latynina jatkoi uraansa vielä olympialaisten jälkeenkin. Euroopan-mestaruuskilpailuista 1965 hänen saldonsa oli neljä hopeaa ja pronssi. Hän jäi MM-kilpailuissa 1966 moniottelun 11:ksi.[1] Joukkukilpailusta hän sai kuitenkin hopeaa.

Kilpauran jälkeen

Latynina lopetti uransa 1966. Hän oli jo aiemmin alkanut valmentaa nuoria neuvostoliittolaisia valmentajia, ja hänestä tuli 1966 maajoukkueen valmentaja. Hän valmensi maajoukkuetta vuoteen 1977. Tuona aikana Latyninan opastuksessa olivat muun muassa useita olympiamitaleita voittaneet Natalja Kutšinskaja ja Olga Korbut. Latynina jatkoi maajoukkueen jälkeen valmentajana moskovalaisessa huippuseurassa, ja hän toimi Moskovan olympialaisten voimistelun koordinaattorina.[1]

Olympiamitalit

1956 Melbourne

  • Kultaa permannolta
  • Kultaa moniottelusta
  • Kultaa joukkuekisasta
  • Kultaa hypystä
  • Hopeaa eritasonojapuista
  • Pronssia joukkuevoimistelusta ("portable apparatus")

1960 Rooma

  • Kultaa permannolta
  • Kultaa moniottelusta
  • Kultaa joukkuekisasta
  • Hopeaa puomilta
  • Hopeaa eritasonojapuista
  • Pronssia hypystä

1964 Tokio

  • Kultaa permannolta
  • Kultaa joukkuekisasta
  • Hopeaa moniottelusta
  • Hopeaa hypystä
  • Pronssia puomilta
  • Pronssia eritasonojapuista

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Larisa Semyonovna Latynina. Gale Encyclopedia of Biography. The Gale Group, Inc, 2006. Answers.com (viitattu 8.7.2012). (englanniksi)
  2. ↑ Truscio, Joan: 36. Larissa Latynina, Gymnastics Sports Illustrated. CNN/Sports Illustrated. Viitattu 8.7.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Melbourne 1956 - Feat Sports Illustrated. Sify Technologies Ltd. Viitattu 8.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Records and Medals – Games of the Olympiad (pdf) olympic.org. 4/2012. Olympic Movement. Viitattu 8.7.2012. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Larysa_Latynina&oldid=11945400”