Ero sivun ”Songhait” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
linkki
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{Kansa
'''Songhait''' (myös ''sonrhait''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Uusi tietosanakirja, 18. osa | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tietosanakirja oy | Vuosi = 1964 | Sivu = 807 | Tunniste = }}</ref>) ovat [[Niger (joki)|Nigerjoen]] keskijuoksulla asuva kansa. He puhuvat yhtä [[songhaikielet|songhaikielistä]]. Vuonna 1983 songhaita arvioitiin olevan 1,2 miljoona henkeä, heistä 540&nbsp;000 [[Mali]]ssa, 470&nbsp;000 [[Niger]]issä, 100&nbsp;000 [[Burkina Faso]]ssa ja 100&nbsp;000 [[Nigeria]]ssa.
| nimi = Songhait
| lippu = Songhay pottery gorom gorom market.jpg
| lipun leveys = 250px
| lipun selite = Songhainaisten saviruukkuja [[Gorom-Gorom]]in torilla Burkina Fasossa.
| kuvat =
| kuvien selite =
| kokonaismäärä = noin 2 miljoonaa
| alue1 = {{Mali}}
| määrä1 =
| viite1 =
| alue2 = {{Niger}}
| määrä2 =
| viite2 =
| alue3 = {{Benin}}
| määrä3 =
| viite3 =
| kielet = [[songhain kieli|songhai]]
| uskonnot = [[islam]]
| sukulaiskansat = [[djermat]], [[dendit]]
| huomautukset =
}}
'''Songhait''' (myös ''sonrhait''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Uusi tietosanakirja, 18. osa | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tietosanakirja oy | Vuosi = 1964 | Sivu = 807 | Tunniste = }}</ref>) ovat [[songhain kieli|songhain kieltä]] puhuva kansa [[Mali]]ssa, [[Niger]]issä, [[Benin]]issä, [[Burkina Faso]]ssa, [[Nigeria]]ssa ja [[Ghana]]ssa. Heidän lähimpiä sukukansojaan ovat [[djermat]] ja [[dendit]]. Ulkonäöltään songhait edustavat [[Sudan (alue)|sudanilaista]] tyyppiä, jossa on sekä [[Negridinen rotu|negridisiä]] että [[Kaukasidinen rotu|europidisia]] piirteitä. Uskonnoltaan he ovat [[sunnalaisuus|sunnalaisia]] [[islam|muslimeja]].<ref name="narody 416">Narody mira, s. 416.</ref> Songhaita arvioidaan olevan noin kaksi miljoonaa henkeä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = New Encyclopedia of Africa, volume 5 | Julkaisupaikka = Farmington Hills | Julkaisija = Thomson Gale | Vuosi = 2008 | Sivu = 405 | Tunniste = ISBN 978-0-684-31459-4}}</ref>.


==Asuinalue ja kieli==
1600-luvulle saakka songhait muodostivat nykyisen Malin alueella sijainneen [[Songhai]]n valtakunnan. Pääelinkeino on maatalous. [[Sorkot|Sorko-ryhmä]] harjoittaa kalastusta ja tavaroiden kuljetusta. Uskonnoltaan songhait ovat [[islam|muslimeja]], mutta ovat säilyttäneet myös perinteisiä uskomuksia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja entsiklopedija | Vuosi = 1987 | Sivu = 384 | Tunniste = }}</ref>
Songhait asuvat laajalla alueella Malin itäosassa, Nigerin länsiosassa ja Beninin pohjoisosassa. Asutus on keskittynyt [[Niger (joki)|Nigerjoen]] varrelle. Se ulottuu joen keskijuoksun suistoalueelta [[Niamey]]n tienoille etelässä.<ref name="EWC 319">Encyclopedia of World Cultures, s. 319.</ref> Pieniä ryhmiä on [[Dori]]n seudulla Burkina Fasossa, [[Sokoto (joki)|Sokotojoen]] varrella [[Nigeria]]ssa sekä [[Ghana]]n pohjoisosassa<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Olson, James S. | Nimike = The Peoples of Africa: An Ethnohistorical Dictionary | Julkaisupaikka = Westport | Julkaisija = Greenwood Press | Vuosi = 1996 | Sivu = 531 | Tunniste = ISBN 0-313-27918-7}}</ref>. Nigerissä songhait, djermat ja dendit ovat toiseksi suurin etninen kokonaisuus, joka muodostaa 22 % maan väestöstä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = New Encyclopedia of Africa, volume 4 | Julkaisupaikka = Farmington Hills | Julkaisija = Thomson Gale | Vuosi = 2008 | Sivu = 31 | Tunniste = ISBN 978-0-684-31458-7}}</ref>. Malin väestöstä songhaita on 6 %<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Worldmark Encyclopedia of the Nations, twelfth edition, volume 2: Africa | Julkaisupaikka = Farmington Hills | Julkaisija = Thomson Gale | Vuosi = 2007 | Sivu = 432 | Tunniste = ISBN 1-4144-1091-3}}</ref>.

[[Songhaikielet|Songhaikielten]] on katsottu kuuluvan [[nilosaharalaiset kielet|nilosaharalaiseen]] ryhmään, mutta nykyään tätä käsitystä pidetään kyseenalaisena. [[Tuaregikielet|Tuaregi]] on vaikuttanut voimakkaasti varsinkin niiden sanastoon. Varsinainen songhain kieli jakautuu kolmeen murreryhmään, jotka poikkeavat huomattavasti toisistaan. Länsimurteita puhutaan [[Timbuktu]]n ja [[Djenne]]n, keskimurteita [[Hombori]]n ja itämurteita [[Gao (kaupunki)|Gaon]] seuduilla. Yleiskieli pohjautuu Gaon murteeseen. Nigerissä ja Beninissä puhuttavat [[zarman kieli|zarma]] (djerma) ja [[dendin kieli|dendi]] ovat erillisiä songhaikieliä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Concise Encyclopedia of Languages of the World | Julkaisupaikka = Oxford | Julkaisija = Elsevier | Vuosi = 2009 | Sivu = 990–991 | Tunniste = ISBN 978-0-08-087774-7}}</ref>

==Etninen historia==
[[Kuva:SONGHAI empire map.PNG|thumb|250px|Songhaivaltakunta laajimmillaan.]]
Kansa on muodostunut [[keskiaika]]isessa [[Songhai|Songhain valtakunnassa]] songhai- ja [[gurilaiset kielet|gurilaisia]] kieliä puhuneiden maanviljelijä-, kalastaja- ja metsästäjäryhmien vuorovaikutuksen tuloksena. He etenivät nykyisen Niameyn seudulta Nigeriä ylös [[Ouattagouna|Kukijaan]], jonne 600-luvulla syntyi ensimmäinen songhaivaltio. Myöhemmin pääkaupunki siirrettiin Gaoon. Hallitseva luokka kääntyi 1000-luvun vaihteessa muslimeiksi [[Pohjois-Afrikka]]an suuntautuneen kaupankäynnin seurauksena. Asutus levisi 1200-luvun puoliväliin mennessä Nigerin keskijuoksun suistoalueelle. 1200-luvun lopussa songhaivaltakunta joutui vuosisadan ajaksi [[Malin kuningaskunta|Malin]] alaisuuteen. Songhaihallitsija [[Sonni Ali Ber]] valtasi Timbuktun vuonna 1469 ja Djennen vuonna 1471.<ref>Afrika, s. 384–385.</ref>

Songhaivaltakunnan huippukausi oli 1500-luvulla [[Askia Mohammad Ture]]n pojan Dawudin aikana, jolloin se ulottui nykyisen Nigerian pohjoisosasta [[Senegal (joki)|Senegaljoen]] alajuoksulle ja [[Algeria]]n [[Sahara]]sta Malin ja Burkina Fason rajalle. Valtakunnassa kehittyi [[feodalismi]]n kaltainen yhteiskuntajärjestelmä, joka käsitti sotilaista, viranomaisista, papistosta ja kauppiaista koostuneen yläluokan sekä siitä riippuvaisen maanviljelijäväestön.<ref name="Afrika 385">Afrika, s. 385.</ref> Alimman luokan muodostivat [[orjuus|orjat]]<ref>Conrad, s. 99.</ref>

[[Marokko]]laiset kukistivat songhait Gaon lähellä vuonna 1591, minkä jälkeen valtakunta hajosi nopeasti. Osa kansasta pakeni Niameyn etelä- ja kaakkoispuolelle [[Dendi]]in, jonka [[tuaregit]] valloittivat<ref name="Afrika 385" /> vuonna 1660<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Encyclopedia of African History and Culture, volume III | Julkaisupaikka = New York | Julkaisija = Facts on File | Vuosi = 2005 | Sivu = 270 | Tunniste = ISBN 0-8160-5271-9}}</ref>. Marokkolaisten sekarotuiset jälkeläiset [[armat]] pitivät hallussaan Gaoa ja Timbuktua, kun taas Nigerin keskijuoksu joutui ajan mittaan tuaregien, [[fulbet|fulbejen]] ja [[bambarat|bambaroiden]] alaisuuteen. [[Ranska]] valtasi Timbuktun vuonna 1894 ja Gaon vuonna 1899.<ref>Conrad, s. 64, 107, 100–111.</ref>

==Elinkeinot ja aineellinen kulttuuri==
Songhaiden pääelinkeino on osittain [[keinokastelu]]n perustuva maanviljely. Tärkeimmät viljelykasvit ovat [[hirssi]], [[riisi]] ja [[durra]].<ref name="narody 416" /> [[Sorkot|Sorkoryhmä]] harjoittaa kalastusta, [[virtahepo|virtahepojen]] metsästystä ja jokiliikennettä.<ref name="narody 416" /><ref>Afrika, s. 384</ref> Karjanhoidon merkitys on melko vähäinen. Sitä harjoittavat etupäässä fulbet ja [[bellat]], jotka vaihtavat karjaa songhailta saatavaan viljaan. Käsitöitä tekevät muun muassa seppien, kutojien ja nahkurien ammattiryhmät.<ref>Narody mira, s. 416–417</ref> Kaupankäynti suuntautuu nykyään lähinnä Ghanaan, Nigeriaan, [[Togo]]on ja [[Norsunluurannikko|Norsunluurannikolle]]<ref name="EWC 319" />.

Tiiviisti rakennetut kylät koostuvat pyöreistä ja olkikattoisista savimajoista tai nykyään yhä useammin neliskulmaisista savitiilisistä taloista<ref name="EWC 319" />. Perinteiseen miesten vaatetukseen kuuluu paita ja leveät housut. Naiset kietoutuvat useista kaistaleista ommeltuun kankaaseen. Ruokavalio käsittää etupäässä kasvisruokia.<ref name="narody 417">Narody mira, s. 417</ref>

==Yhteiskunta ja henkinen kulttuuri==
[[Moniavioisuus]] on songhaiden keskuudessa arvostettua, mutta taloudellisista syistä harvinaista<ref name="EWC 319" />. Naisten asema on suhteellisen hyvä<ref name="narody 417" />. Sukujärjestelmä on etupäässä [[patrilineaarisuus|patrilineaarinen]]<ref name="EWC 319" />.

Entisten hallitsijoiden jalosukuisilla jälkeläisillä on korkea yhteiskunnallinen asema. Kylänosien päälliköt muodostavat neuvoston, jonka valitsema kyläpäällikkö on usein jalosukuinen. Kyläpäälliköiden yläpuolella on korkeampi jalosukuinen päällikkö, jolla on huomattava arvovalta.<ref>Encyclopedia of World Cultures, s. 319–320.</ref>

[[Islam]]in rinnalla on säilynyt perinteisiä uskomuksia, joihin kuuluu taikuus, henkien valtaan joutuminen ja esi-isien palvonta. Myös muslimipapit toimivat parantajina. Vähintään kerran viikossa järjestettävissä seremonioissa annetaan uhreja taudeilta suojeleville hengille ja kuumana aikana kutsutaan tanssimalla sadetta.<ref>Encyclopedia of World Cultures, s. 320.</ref>

Songhailla on rikas suullinen kansaperinne, joka käsittää muun muassa kansan historiasta kertovia taruja<ref name="narody 417" />. Kiertelevät laulajat ja tarinankertojat tunnetaan [[soninket|soninkelaisperäisellä]] nimellä ''gesere''. Tunnettu songhaimuusikko on [[Ali Farka Touré]].<ref>Conrad, s. 97, 107.</ref>


==Lähteet==
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Afrika: entsiklopeditšeski spravotšnik, tom 2 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja entsiklopedija | Vuosi = 1987 | Sivu = | Tunniste = }}
{{viitteet}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Conrad, David C. | Nimike = Empires of Medieval West Africa: Ghana, Mali, and Songhay | Julkaisupaikka = New York | Julkaisija = Facts on File | Vuosi = 2005 | Sivu = | Tunniste = ISBN 0-8160-5562-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Encyclopedia of World Cultures, volume IX | Julkaisupaikka = New York | Julkaisija = G.K. Hall & Company | Vuosi = 1995 | Sivu = 194 | Tunniste = ISBN ISBN 0-8161-1815-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja entsiklopedija | Vuosi = 1988 | Sivu = | Tunniste = }}

===Viitteet===
{{Viitteet}}


[[Luokka:Beninin etniset ryhmät]]
[[Luokka:Burkina Fason etniset ryhmät]]
[[Luokka:Burkina Fason etniset ryhmät]]
[[Luokka:Ghanan etniset ryhmät]]
[[Luokka:Malin etniset ryhmät]]
[[Luokka:Malin etniset ryhmät]]
[[Luokka:Nigerian etniset ryhmät]]
[[Luokka:Nigerian etniset ryhmät]]

Versio 21. heinäkuuta 2012 kello 16.37

Songhait
Songhainaisten saviruukkuja Gorom-Goromin torilla Burkina Fasossa.
Songhainaisten saviruukkuja Gorom-Goromin torilla Burkina Fasossa.
Väkiluku noin 2 miljoonaa
Merkittävät asuinalueet
 Mali
 Niger
 Benin
Kielet songhai
Uskonnot islam
Sukulaiskansat djermat, dendit

Songhait (myös sonrhait[1]) ovat songhain kieltä puhuva kansa Malissa, Nigerissä, Beninissä, Burkina Fasossa, Nigeriassa ja Ghanassa. Heidän lähimpiä sukukansojaan ovat djermat ja dendit. Ulkonäöltään songhait edustavat sudanilaista tyyppiä, jossa on sekä negridisiä että europidisia piirteitä. Uskonnoltaan he ovat sunnalaisia muslimeja.[2] Songhaita arvioidaan olevan noin kaksi miljoonaa henkeä[3].

Asuinalue ja kieli

Songhait asuvat laajalla alueella Malin itäosassa, Nigerin länsiosassa ja Beninin pohjoisosassa. Asutus on keskittynyt Nigerjoen varrelle. Se ulottuu joen keskijuoksun suistoalueelta Niameyn tienoille etelässä.[4] Pieniä ryhmiä on Dorin seudulla Burkina Fasossa, Sokotojoen varrella Nigeriassa sekä Ghanan pohjoisosassa[5]. Nigerissä songhait, djermat ja dendit ovat toiseksi suurin etninen kokonaisuus, joka muodostaa 22 % maan väestöstä[6]. Malin väestöstä songhaita on 6 %[7].

Songhaikielten on katsottu kuuluvan nilosaharalaiseen ryhmään, mutta nykyään tätä käsitystä pidetään kyseenalaisena. Tuaregi on vaikuttanut voimakkaasti varsinkin niiden sanastoon. Varsinainen songhain kieli jakautuu kolmeen murreryhmään, jotka poikkeavat huomattavasti toisistaan. Länsimurteita puhutaan Timbuktun ja Djennen, keskimurteita Homborin ja itämurteita Gaon seuduilla. Yleiskieli pohjautuu Gaon murteeseen. Nigerissä ja Beninissä puhuttavat zarma (djerma) ja dendi ovat erillisiä songhaikieliä.[8]

Etninen historia

Songhaivaltakunta laajimmillaan.

Kansa on muodostunut keskiaikaisessa Songhain valtakunnassa songhai- ja gurilaisia kieliä puhuneiden maanviljelijä-, kalastaja- ja metsästäjäryhmien vuorovaikutuksen tuloksena. He etenivät nykyisen Niameyn seudulta Nigeriä ylös Kukijaan, jonne 600-luvulla syntyi ensimmäinen songhaivaltio. Myöhemmin pääkaupunki siirrettiin Gaoon. Hallitseva luokka kääntyi 1000-luvun vaihteessa muslimeiksi Pohjois-Afrikkaan suuntautuneen kaupankäynnin seurauksena. Asutus levisi 1200-luvun puoliväliin mennessä Nigerin keskijuoksun suistoalueelle. 1200-luvun lopussa songhaivaltakunta joutui vuosisadan ajaksi Malin alaisuuteen. Songhaihallitsija Sonni Ali Ber valtasi Timbuktun vuonna 1469 ja Djennen vuonna 1471.[9]

Songhaivaltakunnan huippukausi oli 1500-luvulla Askia Mohammad Turen pojan Dawudin aikana, jolloin se ulottui nykyisen Nigerian pohjoisosasta Senegaljoen alajuoksulle ja Algerian Saharasta Malin ja Burkina Fason rajalle. Valtakunnassa kehittyi feodalismin kaltainen yhteiskuntajärjestelmä, joka käsitti sotilaista, viranomaisista, papistosta ja kauppiaista koostuneen yläluokan sekä siitä riippuvaisen maanviljelijäväestön.[10] Alimman luokan muodostivat orjat[11]

Marokkolaiset kukistivat songhait Gaon lähellä vuonna 1591, minkä jälkeen valtakunta hajosi nopeasti. Osa kansasta pakeni Niameyn etelä- ja kaakkoispuolelle Dendiin, jonka tuaregit valloittivat[10] vuonna 1660[12]. Marokkolaisten sekarotuiset jälkeläiset armat pitivät hallussaan Gaoa ja Timbuktua, kun taas Nigerin keskijuoksu joutui ajan mittaan tuaregien, fulbejen ja bambaroiden alaisuuteen. Ranska valtasi Timbuktun vuonna 1894 ja Gaon vuonna 1899.[13]

Elinkeinot ja aineellinen kulttuuri

Songhaiden pääelinkeino on osittain keinokastelun perustuva maanviljely. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi, riisi ja durra.[2] Sorkoryhmä harjoittaa kalastusta, virtahepojen metsästystä ja jokiliikennettä.[2][14] Karjanhoidon merkitys on melko vähäinen. Sitä harjoittavat etupäässä fulbet ja bellat, jotka vaihtavat karjaa songhailta saatavaan viljaan. Käsitöitä tekevät muun muassa seppien, kutojien ja nahkurien ammattiryhmät.[15] Kaupankäynti suuntautuu nykyään lähinnä Ghanaan, Nigeriaan, Togoon ja Norsunluurannikolle[4].

Tiiviisti rakennetut kylät koostuvat pyöreistä ja olkikattoisista savimajoista tai nykyään yhä useammin neliskulmaisista savitiilisistä taloista[4]. Perinteiseen miesten vaatetukseen kuuluu paita ja leveät housut. Naiset kietoutuvat useista kaistaleista ommeltuun kankaaseen. Ruokavalio käsittää etupäässä kasvisruokia.[16]

Yhteiskunta ja henkinen kulttuuri

Moniavioisuus on songhaiden keskuudessa arvostettua, mutta taloudellisista syistä harvinaista[4]. Naisten asema on suhteellisen hyvä[16]. Sukujärjestelmä on etupäässä patrilineaarinen[4].

Entisten hallitsijoiden jalosukuisilla jälkeläisillä on korkea yhteiskunnallinen asema. Kylänosien päälliköt muodostavat neuvoston, jonka valitsema kyläpäällikkö on usein jalosukuinen. Kyläpäälliköiden yläpuolella on korkeampi jalosukuinen päällikkö, jolla on huomattava arvovalta.[17]

Islamin rinnalla on säilynyt perinteisiä uskomuksia, joihin kuuluu taikuus, henkien valtaan joutuminen ja esi-isien palvonta. Myös muslimipapit toimivat parantajina. Vähintään kerran viikossa järjestettävissä seremonioissa annetaan uhreja taudeilta suojeleville hengille ja kuumana aikana kutsutaan tanssimalla sadetta.[18]

Songhailla on rikas suullinen kansaperinne, joka käsittää muun muassa kansan historiasta kertovia taruja[16]. Kiertelevät laulajat ja tarinankertojat tunnetaan soninkelaisperäisellä nimellä gesere. Tunnettu songhaimuusikko on Ali Farka Touré.[19]

Lähteet

  • Afrika: entsiklopeditšeski spravotšnik, tom 2. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
  • Conrad, David C.: Empires of Medieval West Africa: Ghana, Mali, and Songhay. New York: Facts on File, 2005. ISBN 0-8160-5562-9.
  • Encyclopedia of World Cultures, volume IX, s. 194. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN ISBN 0-8161-1815-9.
  • Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1988.

Viitteet

  1. ↑ Uusi tietosanakirja, 18. osa, s. 807. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1964.
  2. ↑ a b c Narody mira, s. 416.
  3. ↑ New Encyclopedia of Africa, volume 5, s. 405. Farmington Hills: Thomson Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31459-4.
  4. ↑ a b c d e Encyclopedia of World Cultures, s. 319.
  5. ↑ Olson, James S.: The Peoples of Africa: An Ethnohistorical Dictionary, s. 531. Westport: Greenwood Press, 1996. ISBN 0-313-27918-7.
  6. ↑ New Encyclopedia of Africa, volume 4, s. 31. Farmington Hills: Thomson Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31458-7.
  7. ↑ Worldmark Encyclopedia of the Nations, twelfth edition, volume 2: Africa, s. 432. Farmington Hills: Thomson Gale, 2007. ISBN 1-4144-1091-3.
  8. ↑ Concise Encyclopedia of Languages of the World, s. 990–991. Oxford: Elsevier, 2009. ISBN 978-0-08-087774-7.
  9. ↑ Afrika, s. 384–385.
  10. ↑ a b Afrika, s. 385.
  11. ↑ Conrad, s. 99.
  12. ↑ Encyclopedia of African History and Culture, volume III, s. 270. New York: Facts on File, 2005. ISBN 0-8160-5271-9.
  13. ↑ Conrad, s. 64, 107, 100–111.
  14. ↑ Afrika, s. 384
  15. ↑ Narody mira, s. 416–417
  16. ↑ a b c Narody mira, s. 417
  17. ↑ Encyclopedia of World Cultures, s. 319–320.
  18. ↑ Encyclopedia of World Cultures, s. 320.
  19. ↑ Conrad, s. 97, 107.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Songhait&oldid=11898322”