Ero sivun ”Larysa Latynina” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
botit
286 035 muokkausta
p r2.7.3) (Botti lisäsi: bg:Лариса Латинина
lähde
Rivi 1: Rivi 1:
[[File:Larysa Latynina.jpg|thumb|Latynina vuonna [[2000]]]]
[[File:Larysa Latynina.jpg|thumb|Latynina vuonna [[2000]]]]
'''Larysa Semenivna Latynina''' (omaa sukua '''Diriy''', {{k-uk|Лариса Семенівна Латиніна}}, {{k-ru|Лариса Семёновна Латынина}}, s. [[27. joulukuuta]] [[1934]] [[Herson]], [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan SNT]], [[Neuvostoliitto]]) on ukrainalainen entinen kilpavoimistelija. Hän on menestyneimpiä olympiaurheilijoita ja voittanut urallaan yhteensä 18 olympiamitalia.
'''Larysa Semenivna Latynina''' (omaa sukua '''Dyri''', {{k-uk|Лариса Семенівна Латиніна}}, {{k-ru|Лариса Семёновна Латынина}}, s. [[27. joulukuuta]] [[1934]] [[H’erson]], [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan SNT]], [[Neuvostoliitto]]) on ukrainalainen Neuvostoliittoa edustanut kilpavoimistelija. Hän on edelleen 18 mitalillaan mitalien määrässä mitattuna menestynein olympiaurheilija ja 9 kultamitalillaan eniten olympiakultia ottanut naisurheilija. Latynina voitti lisäksi yhdeksän maailmanmestaruutta ja seitsemän Euroopan-mestaruutta.


== Nuoruus ==
Latynina aloitti [[baletti]]tanssijana, mutta vaihtoi voimisteluun valmentajansa muutettua kaupungista. Hän debytoi kansainvälisellä tasolla 19-vuotiaana vuonna [[1954]] [[Rooma]]n maailmanmestaruuskisoissa, joissa hän oli mukana kultaa voittaneessa Neuvostoliiton joukkueessa.
Larysa Dyri syntyi 1934 nykyisen [[Ukraina]]n alueella [[H’erson]]issa. Hän menetti molemmat vanhempansa [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana. Dyri alkoi noin vuonna 1945 harjoittelemaan [[baletti]]a, ja hänen haaveensa oli tulla tanssijaksi. Balettikoulutuksessa oli mukana myös voimistelua, ja Dyri oli siinä niin lahjakas, että opettajat ohjasivat hänet urheilun pariin.<ref name="gale">{{Kirjaviite | Nimeke = Larisa Semyonovna Latynina| Suomentaja = | Vuosi = 2006|Selite = Gale Encyclopedia of Biography| Julkaisupaikka = | Julkaisija = The Gale Group, Inc|www = http://www.answers.com/topic/larisa-latynina| www-teksti = Answers.com| Viitattu = 8.7.2012| Kieli = {{en}}}}</ref>


== Ura ==
Vuoden [[Voimistelu kesäolympialaisissa 1956|1956 kesäolympialaisissa]] Latynina taisteli [[Ágnes Keleti]]n kanssa. Latynina voitti kultaa moniottelussa, joukkuekisassa, [[hyppy (voimistelu)|hypyssä]] ja [[permanto|permannolla]], jonka voiton hän tosin jakoi Keletin kanssa. Latynina sai lisäksi hopeaa [[eritasonojapuut|eritasonojapuissa]] ja pronssia joukkuevoimistelussa ("portable apparatus"). Keleti ja Latynina voitti molemmat kuusi mitalia, mutta Keletin saldo oli hieman parempi: neljä kultaa ja kaksi hopeaa.
Dyri voitti 16-vuotiaana koululaisten Neuvostoliiton-mestaruuden ja osallistui [[Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 1954|Roomassa 1954]] ensimmäisen kerran [[Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut|telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailuihin]]. Dyri sijoittui moniottelussa 14.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://sportsillustrated.cnn.com/siforwomen/top_100/36/| Nimeke = 36. Larissa Latynina, Gymnastics| Tekijä = Truscio, Joan| Julkaisu = Sports Illustrated| Julkaisija = CNN/Sports Illustrated| Viitattu = 8.7.2012| Kieli = {{en}}}}</ref> Hän oli kuitenkin mukana Neuvostoliiton joukkueessa, joka voitti kultaa. Hän alkoi opiskella samoihin aikoihin [[Kiova]]ssa, missä tapasi Ivan Latyninin, jonka kanssa meni naimisiin.<ref name="gale"/>


Latynina voitti [[Kesäolympialaiset 1956|Melbournen olympialaisten]] [[Voimistelu kesäolympialaisissa 1956|voimistelussa]] neljä kultamitalia sekä hopean ja pronssin. Kullat tulivat joukkuekilpailusta, moniottelusta, permannolta ja hypystä. Hopeaa Latynina sai eritasonojapuilta ja pronssia joukkuevoimistelusta.<ref name="gale"/> Latyninan suurin kilpakumppani olympialaisissa oli ukrainalainen [[Ágnes Keleti]], jonka saldo olympialaisista oli hieman parempi kuin Latyninan: neljä kultaa ja kaksi hopeaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sify.com/sports/olympics/history/Melbourne_1956__Feat.html| Nimeke = Melbourne 1956 - Feat| Julkaisu = Sports Illustrated| Julkaisija = Sify Technologies Ltd| Viitattu = 8.7.2012| Kieli = {{en}}}}</ref>
Todella onnistuneiden maailmanmestaruuskisojen jälkeen (5 kultaa) Latynina oli yksi suosikeista [[Voimistelu kesäolympialaisissa 1960|kesäolympialaisissa 1960]]. Hän nappasi jälleen kuusi mitalia, joista kultaisia olivat mitali moniottelusta, joukkuekisasta ja permannolta. Neljä vuotta myöhemmin [[Voimistelu kesäolympialaisissa 1964|Tokiossa]] [[tšekkoslovakia]]lainen [[Věra Čáslavská]] voitti Latyninan moniottelussa. Latynina voitti kuitenkin kolmannen kerran peräkkäin kultaa joukkuekisassa ja permannolla. [[Tokio]]ssa mitaleja tuli jälleen kuusi, joten Latyninan yhteissaalis olympialaisista on ennätyksellinen 18 mitalia (9 kultaa, 5 hopeaa ja 4 pronssia). Hän on kultamitaleissa mitattuna toiseksi menestynein olympiaurheilija yhdessä [[Paavo Nurmi|Paavo Nurmen]], [[Mark Spitz]]in, ja [[Carl Lewis]]in kanssa. Ainoa urheilija, jolla on enemmän kultamitaleita on [[Michael Phelps]], jollla on 14. Latynina on menestynein naisurheilija olympiakisoissa. MM-kisoissa Latynina voitti kahdeksan kultaa, neljä hopeaa ja yhden pronssin.


[[Telinevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut|Bukarestin Euroopan-mestaruuskilpailuista]] 1957 Latynina voitti kaikki viisi sarjaa. Seuraavana vuonna [[Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 1958|Moskovan MM-kilpailuista]] hän voitti hyppyjä lukuunottamatta kaikki muut lajit, vaikka oli jo viidennellä kuulla raskaana. Tanja-tytär syntyi joulukuussa 1958, ja Latynina joutui jättämään väliin vuoden 1959 EM-kilpailut. Hän palasi kilpakentille [[Kesäolympialaiset 1960|Rooman olympialaisten]] [[Voimistelu kesäolympialaisissa 1960|voimistelussa]]. Latynina oli kisojen suurimpia tähtiä [[Muhammed Ali|Cassius Clay]]n ja [[Wilma Rudolph]]in kanssa. Hän voitti joukkuekilpailun, moniottelun ja permannon sekä sai hopeaa puomilta ja eritasonojapuilta sekä pronssia hypystä.<ref name="gale"/>
Latynina lopetti uransa vuoden [[1966]] maailmanmestaruuskisojen jälkeen. Hän valmensi Neuvostoliiton voimistelijoita vuosina 1967-1977.

Latynina voitti [[Telinevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 1961|Euroopan-mestaruuskilpailuista 1961]] [[Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 1962|MM-kilpailuista 1962]] kaksi kultaa ja hopeaa. Latynina oli [[Kesäolympialaiset 1964|Tokion olympialaisten]] [[Voimistelu kesäolympialaisissa 1964|voimistelukilpailujen]] aikaan poikkeuksellisen vanha voimistelijaksi, jo 30-vuotias. Hän sai silti kultamitalit permannolta ja joukkukilpailusta, hopean moniottelusta ja hypystä sekä pronssia puomilta ja eritasonojapuilta.<ref name="gale"/> Latynina nousi kisoissa eniten olympiamitaleja saaneeksi urheilijaksi ohi 13 mitalia voittaneen miekkailija [[Edoardo Mangiarotti]]n. Lisäksi hän jakoi yhdeksällä kultamitalillaan [[Paavo Nurmi|Paavo Nurmen]] kanssa historian voitokkaimman olympiaurheilijan tittelin. Tämän jälkeen samaan ovat pystyneet vain [[Mark Spitz]], [[Carl Lewis]] ja [[Michael Phelps]], jolla on nykyinen olympiaennätys. Latyninalla on kuitenkin edelleen eniten olympiamitaleita.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.olympic.org/Documents/Reference_documents_Factsheets/Records_and_medals_at_the_Games_Olympiad.pdf| Nimeke = Records and Medals – Games of the Olympiad| Tiedostomuoto = pdf| Julkaisu = olympic.org| Ajankohta = 4/2012| Julkaisija = Olympic Movement| Viitattu = 8.7.2012| Kieli = {{en}}}}</ref>

Latynina jatkoi uraansa vielä olympialaisten jälkeenkin. [[Telinevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 1965|Euroopan-mestaruuskilpailuista 1965]] hänen saldonsa oli neljä hopeaa ja pronssi. Hän jäi [[Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 1966|MM-kilpailuissa 1966]] moniottelun 11:ksi.<ref name="gale"/> Joukkukilpailusta hän sai kuitenkin hopeaa.

== Kilpauran jälkeen ==
Latynina lopetti uransa 1966. Hän oli jo aiemmin alkanut valmentaa nuoria neuvostoliittolaisia valmentajia, ja hänestä tuli 1966 maajoukkueen valmentaja. Hän valmensi maajoukkuetta vuoteen 1977. Tuona aikana Latyninan opastuksessa olivat muun muassa useita olympiamitaleita voittaneet [[Natalja Kutšinskaja]] ja [[Olga Korbut]]. Latynina jatkoi maajoukkueen jälkeen valmentajana [[moskova]]laisessa huippuseurassa, ja hän toimi [[Kesäolympialaiset 1980|Moskovan olympialaisten]] voimistelun koordinaattorina.<ref name="gale"/>


== Olympiamitalit ==
== Olympiamitalit ==
Rivi 32: Rivi 41:
* Pronssia puomilta
* Pronssia puomilta
* Pronssia eritasonojapuista
* Pronssia eritasonojapuista

== Lähteet ==
{{viitteet}}


{{DEFAULTSORT:Latynina, Larisa}}
{{DEFAULTSORT:Latynina, Larisa}}

Versio 8. heinäkuuta 2012 kello 14.47

Latynina vuonna 2000

Larysa Semenivna Latynina (omaa sukua Dyri, ukr. Лариса Семенівна Латиніна, ven. Лариса Семёновна Латынина, s. 27. joulukuuta 1934 H’erson, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on ukrainalainen Neuvostoliittoa edustanut kilpavoimistelija. Hän on edelleen 18 mitalillaan mitalien määrässä mitattuna menestynein olympiaurheilija ja 9 kultamitalillaan eniten olympiakultia ottanut naisurheilija. Latynina voitti lisäksi yhdeksän maailmanmestaruutta ja seitsemän Euroopan-mestaruutta.

Nuoruus

Larysa Dyri syntyi 1934 nykyisen Ukrainan alueella H’ersonissa. Hän menetti molemmat vanhempansa toisen maailmansodan aikana. Dyri alkoi noin vuonna 1945 harjoittelemaan balettia, ja hänen haaveensa oli tulla tanssijaksi. Balettikoulutuksessa oli mukana myös voimistelua, ja Dyri oli siinä niin lahjakas, että opettajat ohjasivat hänet urheilun pariin.[1]

Ura

Dyri voitti 16-vuotiaana koululaisten Neuvostoliiton-mestaruuden ja osallistui Roomassa 1954 ensimmäisen kerran telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailuihin. Dyri sijoittui moniottelussa 14.[2] Hän oli kuitenkin mukana Neuvostoliiton joukkueessa, joka voitti kultaa. Hän alkoi opiskella samoihin aikoihin Kiovassa, missä tapasi Ivan Latyninin, jonka kanssa meni naimisiin.[1]

Latynina voitti Melbournen olympialaisten voimistelussa neljä kultamitalia sekä hopean ja pronssin. Kullat tulivat joukkuekilpailusta, moniottelusta, permannolta ja hypystä. Hopeaa Latynina sai eritasonojapuilta ja pronssia joukkuevoimistelusta.[1] Latyninan suurin kilpakumppani olympialaisissa oli ukrainalainen Ágnes Keleti, jonka saldo olympialaisista oli hieman parempi kuin Latyninan: neljä kultaa ja kaksi hopeaa.[3]

Bukarestin Euroopan-mestaruuskilpailuista 1957 Latynina voitti kaikki viisi sarjaa. Seuraavana vuonna Moskovan MM-kilpailuista hän voitti hyppyjä lukuunottamatta kaikki muut lajit, vaikka oli jo viidennellä kuulla raskaana. Tanja-tytär syntyi joulukuussa 1958, ja Latynina joutui jättämään väliin vuoden 1959 EM-kilpailut. Hän palasi kilpakentille Rooman olympialaisten voimistelussa. Latynina oli kisojen suurimpia tähtiä Cassius Clayn ja Wilma Rudolphin kanssa. Hän voitti joukkuekilpailun, moniottelun ja permannon sekä sai hopeaa puomilta ja eritasonojapuilta sekä pronssia hypystä.[1]

Latynina voitti Euroopan-mestaruuskilpailuista 1961 MM-kilpailuista 1962 kaksi kultaa ja hopeaa. Latynina oli Tokion olympialaisten voimistelukilpailujen aikaan poikkeuksellisen vanha voimistelijaksi, jo 30-vuotias. Hän sai silti kultamitalit permannolta ja joukkukilpailusta, hopean moniottelusta ja hypystä sekä pronssia puomilta ja eritasonojapuilta.[1] Latynina nousi kisoissa eniten olympiamitaleja saaneeksi urheilijaksi ohi 13 mitalia voittaneen miekkailija Edoardo Mangiarottin. Lisäksi hän jakoi yhdeksällä kultamitalillaan Paavo Nurmen kanssa historian voitokkaimman olympiaurheilijan tittelin. Tämän jälkeen samaan ovat pystyneet vain Mark Spitz, Carl Lewis ja Michael Phelps, jolla on nykyinen olympiaennätys. Latyninalla on kuitenkin edelleen eniten olympiamitaleita.[4]

Latynina jatkoi uraansa vielä olympialaisten jälkeenkin. Euroopan-mestaruuskilpailuista 1965 hänen saldonsa oli neljä hopeaa ja pronssi. Hän jäi MM-kilpailuissa 1966 moniottelun 11:ksi.[1] Joukkukilpailusta hän sai kuitenkin hopeaa.

Kilpauran jälkeen

Latynina lopetti uransa 1966. Hän oli jo aiemmin alkanut valmentaa nuoria neuvostoliittolaisia valmentajia, ja hänestä tuli 1966 maajoukkueen valmentaja. Hän valmensi maajoukkuetta vuoteen 1977. Tuona aikana Latyninan opastuksessa olivat muun muassa useita olympiamitaleita voittaneet Natalja Kutšinskaja ja Olga Korbut. Latynina jatkoi maajoukkueen jälkeen valmentajana moskovalaisessa huippuseurassa, ja hän toimi Moskovan olympialaisten voimistelun koordinaattorina.[1]

Olympiamitalit

1956 Melbourne

  • Kultaa permannolta
  • Kultaa moniottelusta
  • Kultaa joukkuekisasta
  • Kultaa hypystä
  • Hopeaa eritasonojapuista
  • Pronssia joukkuevoimistelusta ("portable apparatus")

1960 Rooma

  • Kultaa permannolta
  • Kultaa moniottelusta
  • Kultaa joukkuekisasta
  • Hopeaa puomilta
  • Hopeaa eritasonojapuista
  • Pronssia hypystä

1964 Tokio

  • Kultaa permannolta
  • Kultaa joukkuekisasta
  • Hopeaa moniottelusta
  • Hopeaa hypystä
  • Pronssia puomilta
  • Pronssia eritasonojapuista

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Larisa Semyonovna Latynina. Gale Encyclopedia of Biography. The Gale Group, Inc, 2006. Answers.com (viitattu 8.7.2012). (englanniksi)
  2. ↑ Truscio, Joan: 36. Larissa Latynina, Gymnastics Sports Illustrated. CNN/Sports Illustrated. Viitattu 8.7.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Melbourne 1956 - Feat Sports Illustrated. Sify Technologies Ltd. Viitattu 8.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Records and Medals – Games of the Olympiad (pdf) olympic.org. 4/2012. Olympic Movement. Viitattu 8.7.2012. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Larysa_Latynina&oldid=11846693”