Ero sivun ”Stride” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p r2.6.4) (Botti muokkasi: nn:Stride-piano |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: es:Stride piano |
||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
[[de:Stride-Piano]] |
[[de:Stride-Piano]] |
||
[[en:Stride (music)]] |
[[en:Stride (music)]] |
||
[[es:Stride piano]] |
|||
[[eo:Paŝa pianludado]] |
[[eo:Paŝa pianludado]] |
||
[[fr:Piano stride]] |
[[fr:Piano stride]] |
||
Versio 7. heinäkuuta 2012 kello 01.53
Stride (suomeksi kirjaimellisesti harppaus) oli 1910- ja 1920-luvun vaihteessa New Yorkin Harlemissa kehittynyt pianonsoittotyyli.
Stride perustui ragtimen rytmikuvioon. Siinä pianistin vasen käsi soittaa vuorotellen bassonuotteja ja korkeammalta soitettavia sointuja – nämä ovat usein pitkällä etäisyydellä toisistaan, mikä tarkoittaa että pianistin vasemman käden pitää olla jatkuvassa, harppovassa liikkeessä. Bassonuottia korostettiin toisinaan lisäämällä siihen vasemman käden peukalolla desimi painollisella tahdinosalla.[1] Harmonisesti stride-musiikki oli ragtimea monimutkaisempaa soitettavan soinnun vaihtuessa usein kahden iskun välein.[2]
1920-luvun striden tärkeimpiä edustajia olivat James P. Johnson, Fats Waller ja Willie ”The Lion” Smith.[1] Johnson tunnetaan ”stride-pianon isänä”.[3] 1930-luvulla suosioon tulleen Art Tatumin soittoa pidetään usein stride-tyylin huippukohtana, vaikka hänen soittotyylinsä poikkesikin huomattavasti aiemmista stride-pianisteista.[2]
Lähteet
- ↑ a b ”Stride”, The Harvard Biographical Dictionary of Music. Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-37299-9. (englanniksi)
- ↑ a b ”Piano”, Continuum Encyclopedia of Popular Music of the World: Performance and Production. Continuum, 2003. ISBN 978-0-8264-6322-7. (englanniksi)
- ↑ James P. Johnson Songwriters Hall of Fame. Viitattu 23.11.2011. (englanniksi)