Ero sivun ”Hedonismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p r2.7.3) (Botti lisäsi: ky:Гедонизм |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Hedonismi''' ( |
'''Hedonismi''' ({{k-grc|ἡδονή|[[hedone]]}}, 'nautinto', 'mielihyvä') on [[elämänfilosofia]]n oppi, joka asettaa [[nautinto|nautinnon]] tai mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi. Yksinkertaisimman [[etiikka|eettisen]] hedonismin mukaan "mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi". |
||
Hedonismin pohjimmainen idea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonismi pyrkii saavuttamaan maksimimäärän nautintoa miinus tuska (tai muu vastaava nautinnon vastareaktioksi katsottava). |
Hedonismin pohjimmainen idea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonismi pyrkii saavuttamaan maksimimäärän nautintoa miinus tuska (tai muu vastaava nautinnon vastareaktioksi katsottava). |
||
Versio 30. kesäkuuta 2012 kello 19.11
Hedonismi (m.kreik. ἡδονή, hedone, 'nautinto', 'mielihyvä') on elämänfilosofian oppi, joka asettaa nautinnon tai mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi. Yksinkertaisimman eettisen hedonismin mukaan "mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi".
Hedonismin pohjimmainen idea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonismi pyrkii saavuttamaan maksimimäärän nautintoa miinus tuska (tai muu vastaava nautinnon vastareaktioksi katsottava).
Samankaltaisia ajatuksia voi löytää John Stuart Millin klassisesta utilitarismista. Utilitarismi on teoria, joka arvostaa tekoja niiden aiheuttaman hyödyn tai onnellisuuden perusteella, johon usein yhdistetään mielihyvä. Tämä ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy toimijan onnellisuuteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien onnellisuuden (vrt. individualismi ja kollektivismi).
Nykyisen hedonismin edeltäjiä
Kyreneläiset oli filosofinen koulukunta antiikin Kreikassa, joka uskoi, että on olemassa vain kaksi tunnetta: nautinto (hedone) ja tuska. Heidän mielestään nautinto oli elämän korkein päämäärä. Kyreneläisten uskotaan vaikuttaneen voimakkaasti epikurolaisuuteen.
Epikurolaisuus oli hedonismin tunnetuin edustaja antiikin filosofiassa. Epikuros painotti rauhallista mielihyvää ja "halun vähentämistä". Epikurokselle nautinto oli kärsimyksen poissaoloa (aponia). Hän itse eli hyvin niukasti, syöden lähinnä leipää. Epikuros piti suurimpana ilona ystävien kanssa keskustelemista. Sen sijaan monet Epikuroksen seuraajat painottivat aistinautintoja, mikä antoi huonon maineen epikurolaisuudelle.
Katso myös
Kirjallisuutta
- Demokritos ja Epikuros: Riippumaton nautinto. Suomennos Arto Kivimäki, Tua Korhonen ja Sampo Vesterinen. Selitykset ja jälkisanat Tua Korhonen ja Arto Kivimäki. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3575-6.
Aiheesta muualla
- Fox, James: Hedonism Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
- Moore, Andrew: Hedonism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- The Hedonistic Imperative (englanniksi)
- Resources on Christian Hedonism Desiring God (englanniksi)
- Articles Discussing Christian Hedonism (englanniksi)