Ero sivun ”Geórgios Papandréou” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: war:Georgios Papandreou |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{tämä artikkeli|käsittelee ennen vuotta 1968 vaikuttanutta poliitikkoa. Hänen pojanpojastaan, Kreikan myöhemmästä pääministeristä [[Georgios Andreas Papandreu]]sta on eri artikkeli.}} |
{{tämä artikkeli|käsittelee ennen vuotta 1968 vaikuttanutta poliitikkoa. Hänen pojanpojastaan, Kreikan myöhemmästä pääministeristä [[Georgios Andreas Papandreu]]sta on eri artikkeli.}} |
||
[[Image:Γεώργιος Α. Παπανδρέου.jpg|thumb|Georgios Papandreu]] |
|||
'''Georgios Papandreu''' ({{k-el|Γεώργιος Παπανδρέου}}, [[1888]]–[[1968]]) oli kreikkalainen poliitikko ja maansa pääministeri vuosina 1944–1945 sekä 1964–1965. |
'''Georgios Papandreu''' ({{k-el|Γεώργιος Παπανδρέου}}, [[1888]]–[[1968]]) oli kreikkalainen poliitikko ja maansa pääministeri vuosina 1944–1945 sekä 1964–1965. |
||
Versio 29. kesäkuuta 2012 kello 22.11
Georgios Papandreu (kreik. Γεώργιος Παπανδρέου, 1888–1968) oli kreikkalainen poliitikko ja maansa pääministeri vuosina 1944–1945 sekä 1964–1965.
Hän nousi politiikkaan nuorena miehenä liberaalipoliitikko Eleftherios Venizelosin tukijoukoissa. Venizelosin joukoista Papandreu pääsi parlamenttiin ja sisäministeriksi 1923 ja sai muitakin ministerintehtäviä vuosien 1924–1935 tasavallassa. Saksalaisten miehittäessä Kreikkaa toisen maailmansodan aikana Papandreu oli Egyptissä toimineen pakolaishallituksen jäsen ja pääministeri vuosina 1944–1945.
Vuosikymmenen loppupuolella hän piti kommunisteja Kreikan pahimpana vihollisena, ja sisällissodan riehuessa 1946–1952 Papandreu oli usein hallituksessa. 1950-luvun konservatiivien valtakaudella hän oli oppositiossa.
Vuonna 1961 Papandreu perusti Keskustaliiton, johon yhdistyi joukko liberaaleja ja keskustalaisia ryhmittymiä. Liitto voitti parlamenttivaalit helmikuussa 1964, ja Papandreusta tuli pääministeri.
Papandreulla oli erimielisyyksiä kuningas Konstantin II:n kanssa, ja hänet pakotettiin eroamaan. Maassa oli varsin epävakaita hallituksia, jotka tekivät tilaa vuoden 1967 sotilasvallankaappaukselle. Papandreu määrättiin kotiarestiin, missä hän kuoli 1968. Poika Andreas Papandreu johti vastarintaliikettä Pariisista käsin.